Lazy Bonez julkaisee toisen pitkäsoittonsa ensi perjantaina. Infernolla on ilo tarjota melodista heavy metalia sisältävä Alive kuunneltavaksi ennakkoon ilmestymiseensä asti.
Kuopiolais-kajaanilais-oululais-sonkajärveläisen äijäremmin levyllä kuullaan myös kohtalaisen kovan kaliiperin vierailijoita kuten Zachary Hietala, Tony Martin, Bernie Shaw ja Simon Wright.
Käytetäänpä tässä samaa periaatetta kuin vierailijatkin: Let the music do the talking. Eli paina play-nappulaa. Soittimen alla kappaleista tarinoi nokkamies Jaakko Kauppinen, paitsi ensimmäisen kappaleen osalta äänessä vierailija, Tarot-kepittäjä Hietala.
1. Evil Mind
Zachary Hietala: – Loppusyksystä 2014 Lazy Bonez -mastermind Jaakko otti minuun yhteyttä ja kysyi, haluaisinko vierailla tuleva albumilla. Edellisellä albumilla oli jo kovan tason vierailijoita ja tulevalle olisi tulossa myös, joten olin otettu tarjouksesta ja pidin sitä kunnia-asiana. Sainkin Jaakolta koko albumin demot ja muutaman ylimääräisen viisun kuunneltavaksi. Miltei heti erottui joukosta Evil Mind, jonka letkeä yläkeskitempo, pienellä jenkkirock-meiningillä, sai sormet kutiamaan soittaa siihen jotain. Aika äkkiä sovitin siihen peruslinjat ja laitoin pikku filkanpätkät Jaakolle arvioitavaksi. Mies sanoi ”Go!” ja sitten hiomaan homma paikalleen.
– Viisu on erinomainen vierailevalle kitaristille, koska siinä on kaksi sooloslottia, eli heti alussa ja keskivaiheella. Halusin tuoda myös esille omaa tyyliäni kappaleen ominaisuuksien puitteissa, niinpä stemmasin molemmat soolot alusta loppuun. Viisun luonne antoi käyttää monia eri tekniikoita ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Tuleva levy on parempi kuin edellinen, joka sekin oli loistava, ja fanit saavat taatusti vastinetta rahoilleen. Ehdoton hankinta.
2. Sweet Girl
Jaakko Kauppinen: – Sweet Girlin työnimenä demovaiheessa oli Bangkok Baby, mistä se aikaa myöten jalostui makeaksi tytöksi. Thaimaan pääkaupunkiin viittaava korrelaatio työstövaiheen nimenä taisi syntyä demosyntikoiden itämaisista soundeista. Sen verran lämpimiä aaltoja taisi tuo demonimi saada meissä myös aikaan, että päätimme käydä kuvaamassa musiikkivideon etelän auringon alla. Sweet Girliä tullaan lähtökohtaisesti kuuleman myös kaikilla Lazy B:n keikoilla.
3. Alive
– Arkistoista voi löytyä hyvinkin vanhoja demoja, joita ei syystä tai toisesta ole työstetty valmiiksi teoksiksi. Yleisimmät syyt demon hyllyttämiseen ovat joko sen huonous tai jotain palaa ei vaan saada loksahtamaan paikalleen. Tämän biisin intro ja kertsi näkivät päivänvalon jo 90-luvun puolivälissä mun toimiessa torsoksi jääneen aihion synnyttäjänä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin tuo torso sitten nostettiin Lazy B:n leikkauspöydälle sillä seurauksella, että se heräsi eloon. Sen verran tyytyväisiä olimme lopputulokseen, että Alive sai kunnian päätyä albumin nimikkobiisiksi.
4. Jesus He Knows Me
– Tämä alun perin Genesiksen tekemä biisi ei juuri esittelyä kaipaa. Sen sijaan jonkinlaista selitystä kaivannee se, minkä vuoksi lähdimme versioimaan juuri tätä kappaletta. Treenien yhteydessä, joita pidämme usein viikonlopun mittaisina workshopeina, kuuntelemme taukomusiikkia laidasta laitaan. Tämäkin biisi päätyi jossain treeneissä levylautaselle sillä seurauksella, että Tuple heitti ilmoille esityksen kyseisen biisin coveroinnista. Workshopeissa tehdyt heitot ovat pelottavan usein tavanneet konkretisoitua, kuten tämä biisi todistaa.
5. Overload
– Onneksi sitä on älynnyt dokumentoida hengentuotteitaan järjestelmällisesti jo varhaisaikuisuuden kynnyksellä. Overload kuuluu nimittäin samaan sarjaan Aliven kanssa. Kyseinen teos edustaa pari vuosikymmentä pöytälaatikossa uinunutta demoa, josta päätettiin poikaporukalla pyyhkäistä pölyt pois. Biisi kertoo ylikuormittuvista tunteista ja kelläpä meistä ei kuppi menisi välillä nurin?
6. Racing Heart
– Ensimmäiseen levyyn verrattuna Alive-albumilla ei ole varsinaista heavy-balladia. Lähimmäksi balladin tunnelmaa päästään Racing Heartissa, jonka tulkitsee brittiläinen Tony Martin. Mikään itsestäänselvyys Tonyn lähteminen mukaan ei suinkaan ollut, kuten ei muidenkaan vierailevien artistien. Vierailijoiden lähtökohta oli sama: ”Let the music do the talking”. Racing Heart -demon kuultuaan Tony totesi: ”I would be happy to put my name on this song”. Well, onnellisia olimme mekin lopputuloksen kuultuamme! Tony osallistui myös biisin kirjoittamiseen lyriikoiden osalta. Tuplen lisäksi taustoja tässä biisissä laulaa muuan musta kaunotar Los Angelesista.
7. Lonely
– Lonelyssä ollaan liikkeellä varsin vahvalla rokkenroll-teemalla. Joku voisi sanoa, että biisissä on kuultavissa jopa punk-vaikutteita. Lyriikoissa mennään perinteiseen rakkaustarinaan ja eihän se toki väärin ole, rakkauteen kun ei ole tainnut vielä kukaan kuolla. Rummut äänitettiin Kuopiossa loppiaisena 2012 ja niitä soittaa Stefan Schwarzmann. Eipä muuten ollut vielä tuolloin tietoa siitä, mille julkaisulle Lonely otettaisiin.
8. Last Rites
– Biisin nimi tarkoittaa viimeistä voitelua. Katolisessa kirkossa Last Rites edustaa yhtä sakramenttia, jonka tarkoituksena on antaa synnit anteeksi ja tuoda henkistä tukea sairaalle. Tehtäköön kuitenkin selväksi, että uskonnot, politiikka tai niiden kritisoiminen eivät kuulu Lazy Bonezin lyriikoissa. Last Rites kertoo valinnoista elämän risteyksissä, sisällämme olevista voimista ja, arvasit oikein, tulisesta rakkaudesta! Biisin maukkaasta soolosta vastaa jyväskyläläinen Pasi Oranen, jonka kitarointia kuullaan monella muullakin biisillä.
9. Devil’s Dice
– Devilissä tempo lasketaan alle sataan iskun minuutissa eli mennään ”nyt sitä nyrkkiä ilmaan” -tyyliseen stadion-poweriin. Tarinaa paholaisen nopasta tulkitsee Tommi yhdessä Bernie Shaw’n kanssa. Dio-tyylistä tunnelmaa alleviivaa rumputyöskentelyllään AC/DC:ssä ja Diossa kannuttanut Simon Wright. Devil’s Dice tullaan mitä todennäköisimmin kuulemaan kaikilla loppuvuoden keikoilla ja varmaan myös vuonna 2016.
10. Hard Times
– Millainen ääni lähtee kun lyö nyrkillä bassoon? Vastaus tuohon kysymykseen löytyy Hard Timesin alkuiskusta (4 x haitsu ja sitten se bassoisku). Tulipahan tuokin salaisuus nyt kerrottua. Tarinapuolella liikutaan taas siellä parisuhdeosastolla. Tällä kertaa amorin laiva seilaa lemmenvesissä rysähtäen lopulta elon karikoille – RYSKIS, siitä se alussa kuuluva rysähdys.
11. Final Rhyme
– Lazy Bonez -biisien syntyminen on harvemmin noudattanut samaa kaavaa. Alive-albumille päätyneet teokset on jalostettu kolmella eri vuosikymmenellä tehdyistä biisiaihioista ja niitä äänitettiin kuudessa eri studiossa Suomessa ja viidessä eri studiossa ulkomailla. Alivelta myös tippui biisejä, joista jäi puuttumaan jokin palanen tai ne eivät muutoin vain sopineet kokonaisuuteen. Joitakin biisejä on hierottu satoja tunteja lopulliseen kuosiinsa, kun taas osa biiseistä syntyi ilman pahempia synnytystuskia. Final Rhyme tehtiin parissa päivässä ja nimensä mukaisesti se päätyi levyn viimeisiksi riimeiksi.