”Kun seuraa kutsumustaan, mikään ei voi olla liian pyhää kajottavaksi” – haastattelussa Hail Conjurer

Kotimaisessa undergroundissa mielenkiintoa herättävä Hail Conjurer luo persoonallista musiikkia spontaanilla otteella ja kuvia kumartamatta.

06.09.2020

Rajulla tunteenpalolla black metalia soittava Hail Conjurer nousi esiin kolme vuotta sitten julkaistulla kahdella demolla. Sittemmin levytystahti on ollut vakuuttava, ja yhtyeen takaa löytyvällä Harri Kuokkasella on vyöllään kolme studiolevyä ja muutama pienjulkaisu, joiden taso on ollut nousujohteinen.

Vaikka nimi on yleisölle uusi, sooloprojekti on kytenyt Kuokkasen ajatuksissa pidemmän aikaa.

– Ensimmäiset Hail Conjurerin nimellä tehdyt äänitteet ovat mainitsemasi demot, mutta Hail Conjurer on ollut nimenä olemassa vuodesta 2013, jolloin liityin Ride for Revengen rumpaliksi, Kuokkanen kertaa.

– Ajatus yksin tehtävästä musiikista on kuitenkin tätäkin vanhempi. Työstin osin tässä hengessä demoa jo vuonna 2009, mutta silloin musiikki ei asettunut mielekkääksi kokonaisuudeksi ja osa siitä sai uuden elämän muissa bändeissä.

– Vuodenvaihteessa 2016–17 sisäinen palo roihahti siinä määrin, että aloin työstää uutta musiikkia soolopohjalta tietämättä vielä, mistä siinä oli oikeastaan kysymys. Oli kuitenkin selvää, että se olisi black metalia, joten Hail Conjurer -nimen käyttäminen tuntui luontevimmalta vaihtoehdolta. Ensimmäinen demo syntyi kuin itsestään ja toinen hyvin pian perään. Kappaleiden hajanaisuudesta huolimatta projektin ydin valkeni niiden työstämisen aikana ja monet edelleen keskeiset elementit ovat läsnä jo niillä.

Musiikistasi syntyy hyvin spontaani ja paikoin improvisoitu fiilis. Minkälaista biisintekosi on todellisuudessa?

– Kappaleet voivat syntyä hyvin erilaisten prosessien kautta, mutta spontaaniudella on ollut niissä keskeinen rooli ja osa kappaleista on tosiaan syntynyt improvisaation pohjalta. Koska työskentelen yksin, improvisaatio ei tarkoita jamittelua bändin kanssa, vaan vaikkapa valmiista kappalerakenteista tai elementeistä vapaata työstämistä rytmin pohjalta.

– Rummut ohjaavat usein ensimmäisenä äänitettynä instrumenttina kappaleen etenemistä, ja soittimia lisätessäni olen voinut seurata kappaleen kutsua ja olemuksen paljastumista. Vaistonvaraisuudesta huolimatta, tai kenties juuri siksi, musiikki ei ole mielivaltaista, vaan kappale on voinut paljastaa luontonsa kirkkaammin kuin paperilla hinkattu ja valmiiksi puhki pureksittu biisi.

Kielen ulottumattomissa 

Hail Conjurerin tuorein julkaisu on huhtikuun lopussa ilmestynyt Carnal Light -kokopitkä, joka esittelee projektin selkeästi sävykkäintä mutta edelleen ronskin ytimensä säilyttänyttä mustaa metallia. 

Artisti näkee levyn johdonmukaisena teoksena. 

– Albumi jatkaa monessa mielessä siitä, mihin aiemmat julkaisut ovat jääneet, ja siltä se omasta mielestäni kuulostaakin. Jokaisen äänitteen taustalla ovat pohjimmiltaan samat kysymykset ja henki, mutta jokainen niistä on myös askel polulla, jolla Hail Conjurer paljastuu uudessa valossa ja uusissa sävyissä – myös itselleni. 

– Yksinäisessä ja henkilökohtaisessa työskentelyssä on merkittävissä määrin kyse samojen teemojen uudelleentulkinnasta. Oivallusten ja näkökulmien avartumisen myötä musiikki elää ja saa uusia ulottuvuuksia. Monet Carnal Lightin elementit ovat jollakin tavalla kuultavissa jo aiemmilla levyillä, vaikka kenties raaemmassa muodossa. 

Julkaisujesi ulkoasu on ollut hyvin pelkistetty, etkä ole painattanut sanoituksia niiden kansilehtiin. Ovatko sanoituksesi liian henkilökohtaisia muille jaettavaksi, vai mistä tässä ratkaisussa on kyse? 

– Tekstit eivät useinkaan noudata perinteisen lyriikan raameja. Temaattisesti kappaleissa pyöritään usein hengen ja aineen kahtiajaon murskaamisen tai lihallisuuden äärellä. Toisinaan niin tehdään myyttisen näkökulman, mutta myös alkukantaisten tai kielen ja rationaalisuuden muuten ylittävien tapojen kautta, jolloin kappaleiden nimet saattavat avata viestiä sanoituksia enemmän. 

– Kuten musiikki, myös sanat syntyvät usein spontaaniuden kautta, ja osa sanoituksista on syntynyt hetken huumassa ylös rustattujen raakileiden ympärille, jotkut jopa äänityshetkellä. Rehellisyyden nimissä en edes osaisi kirjoittaa minkään Hail Conjurer -albumin sanoituksia sanasta sanaan siten kuin olen ne levylle laulanut, sillä osa niistä on hautautunut ilmaisun karkeuden myötä tavoittamattomiin itseltänikin. 

– Yksin sanoitus ei useinkaan kykene välittämään kielen ulottumattomiin pakenevaa viestiä, ja sanoma voi näyttäytyä kirkkaampana esitystapansa kuin sanavalintojen kautta. Ei ole kuitenkaan poissuljettua, ettenkö työstäisi tulevaisuudessa vaikkapa albumia alusta asti mietittyine ja lopulta kansilehtiin päätyvine sanoituksineen.

(Kuva: Timo Ketola)

Kirkas visio 

Hail Conjurerin sävellykset on helpointa niputtaa black metaliksi, mutta ne ovat ilmaisultaan täysin erilaisia kuin stereotyyppiseksi luonnehdittava musta metalli – siis sellaisena kuin se on opittu musiikkityylin toisen aallon vaikutuksesta tuntemaan. 

Kuokkanen tiedostaa musiikkinsa haastavan luonteen. 

– Ymmärrän, ettei Hail Conjurer joidenkin mielestä asetu selvärajaisesti black metal -karsinaan, mutta itselleni se on selvästi black metalia. Kaikki merkittävä black metal on mielestäni poikkeuksellista musiikkia, ja eniten arvostamani bändit ovat kirkkaasti harmaan massan yläpuolelle nousevia oman tiensä kulkijoita, joiden tekemisessä tunnistettavan tradition liekki palaa muita kovemmalla roihulla ainutlaatuisen tulkinnan lietsomana. 

– Yhteisestä aallonpituudesta muiden artistien kanssa puhuminen on ongelmallista, sillä pyrkimyksenäni on seurata omaa kutsumusta, jossa kaikki, jopa traditio, on alistettavissa henkilökohtaisen vision alle. En kaihda mitään vaikutteita ja pyrin suhtautumaan ennakkoluulottomasti vieraidenkin elementtien yhdistelyyn, mutta se ei tarkoita, että antaisin vaikutteiden määritellä sitä mitä teen, tai että pyrkisin tarkoituksellisen outoihin ratkaisuihin. 

– Kun seuraa kutsumustaan, mikään ei voi olla liian pyhää kajottavaksi, ja kun visio on kirkas, avoimuus erilaisille vaikutteille voi selkiyttää uusia näkökulmia sekavaan ryteikköön harhautumisen sijaan. 

Levysi ilmestyvät esimerkiksi Annihilatusia ja Ride for Revengeä julkaisevan kotimaisen Bestial Burst -levy-yhtiön kautta, joten ilmeisesti haluat välittää jotain myös kuulijoille. Mitä se on? 

– Taiteen olemukseen kuuluu keskeisesti sen tehtävä tulla koetuksi. Teos saa merkityksensä ja tavallaan syntyy aina uudelleen sen kokijoiden kautta. Jos musiikki paljastaa minulle, työstäjälleen, jotakin merkittävää, niin jokainen kuulija lataa musiikin uusin merkityksin ja paljastaa siitä uusia puolia. Tullakseen kokonaiseksi taide tarvitsee kokijan, sillä vain kokijan kautta taide kykenee ylittämään lattean todellisuuden kuvaamisen ja alkaa luoda todellisuutta. 

– Koen musiikin myös tärkeänä väylänä tahtoni toteutumisessa. En näe taiteeni tehtävänä minkään selkeän sanoman levittämistä, vaan sen todellisuuden välittämisen, jonka kanssa olen tekemisissä musiikkia työstäessäni. Musiikkini kautta jokainen kuulija tulee tavalla tai toisella osaksi sen manifestoitumista.

Yhden miehen show 

Hail Conjurerin poikkeukselliseen luontoon kuuluvat myös keikat, jotka Kuokkanen on soittanut tähän saakka yksin, taustanauhaa apunaan käyttäen. 

– Aivan alun perin ajatuksenani ei ollut soittaa keikkoja, mutta kesällä 2017, sopivan tilaisuuden tullen, halusin katsoa miten se toimii. Koska olin äänittänyt kaksi demoa täysin yksin, livekokoonpanon kerääminen ei tuntunut luontevalta. Äänitin keikkaa varten uudet pohjat, jotka muodostivat sitten päällekkäisäänitysten kanssa ensimmäisen albumin, Dreams of Serpentin [2018]. 

– Pidin ensikeikasta alkaen siitä, että esiintyminen yksin livenä muistutti monella tapaa musiikintyöstämistapaani, riisuttua ja hetken huumassa tehtyjen ratkaisujen siivittämää, osin vaistonvaraista toimintaa. Sen kokemuksen jälkeen ajatus soittaa tulevatkin keikat yksin sinetöityi, enkä ole lopulta kokenut sitä sen ihmeellisemmäksi kuin bändin kanssa esiintymistä. Toki kokemus on erilainen kuin se olisi muiden soittajien kanssa, mutta niin ovat levytkin, ja tällaisenaan livetilanne tavallaan kiteyttää, mistä Hail Conjurerissa on kyse. 

Olet tehnyt kokopitkän levyn kolmena vuonna peräkkäin. Jatkuuko sarja myös ensi vuonna? 

– En ole työstänyt levyjä minkäänlaisen aikataulun puitteissa, vaan tahti on määräytynyt ainoastaan sisäisen pakon sanelemana, ja vielä on vaikea sanoa, millaisena tahti jatkuu ja onko seuraavana työstössä albumi vai jokin pienempi julkaisu. Uutta musiikkia pulppuaa tajunnan syövereistä kuitenkin jatkuvasti, joten todennäköisesti jotain on tapahtumassa hyvinkin pian. 

Julkaistu Infernossa 6/2020.

Lisää luettavaa