”Kyllä militantti ateistikin miettii, onko tehnyt virheen”  – haastattelussa Stam1na

Stam1nan uusi albumi Novus Ordo Mundi on musiikillinen paluu bändin alkuaikojen nälkäiseen vimmaan, mutta teemoiltaan se heijastaa tätä aikaa. Antti Hyyrysen mukaan taiteen on toteutettava keskeistä tehtäväänsä silloinkin, kun dionyysinen rock’n’roll ottaa vallan.

Taistelussa teknologiaa vastaan voittokin voi muuttua tappioksi. Stam1nan laulaja-kitaristilla Antti ”Hyrde” Hyyrysellä on tästä omakohtainen kokemus. 

– Stand-up-koomikko Niko Kivelä tuli Petraxille antamaan Stam1nalle moraalista tukea, koska hänellä oli illalla keikka lähistöllä. Studiopäivän päätteeksi me lähdettiin Hollolasta Lahden yöhön, ja kun asiat olivat johtaneet toisiinsa ja porukka palannut Hollolaan levolle, annoin puhelimelle kyytiä tilanteen huumassa. Se oli ihminen vastaan teknologia -tyyppinen tilanne, jonka ihminen voitti. Eli lyhyesti sanottuna hajotin kännipäissäni viikon vanhan puhelimen, Hyyrynen manaa veljeltään lainaamaansa iPhoneen. 

Tuosta ikävästä viestinnällisestä takaiskusta ja kaikesta muusta viime aikoina tapahtuneesta huolimatta Hyyrynen suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti. Joitakin viikkoja ennen Stam1nan Novus Ordo Mundi -albumin julkaisua hän kertoo olevansa odottavalla mielellä, vaikka aika tuntuukin poukkoilevan perin sekavasti. Kaikenlaista on tapahtunut ja etenkin jäänyt tapahtumatta. 

– On ollut karanteeneja ja ei ole ollut karanteeneja, ja on ollut keikkaa ja ei ole ollut keikkaa. Piti ihan tarkistaa, mitkä kuukaudet me loppujen lopuksi oltiin studiossa. Lokakuu ja marraskuu 2020 siellä meni. Hyvä niin, koska syksyllähän Hollola on kauneimmillaan. 

Ei varmasti ole, eihän Suomessa mikään ole kauneimmillaan siihen aikaan vuodesta. Petraxissa tuntuu kuitenkin olevan taikaa, joka saa artistin toisensa perään ylistämään siellä työskentelyä. Tuo vuonna 1993 Hollolaan perustettu studio on monien nimibändien suosima paikka, jota käytännössä kaikki siellä työskennelleet kehuvat lämminhenkiseksi ja viihtyisäksi. Paikan mainetta ajatellen ei ole ihme, että Stam1na on pitkästä aikaa halunnut levyttää siellä. 

Toisaalta sekään ei ole ihme, että Stam1na on pitänyt vuosien ajan etäisyyttä Hollolaan. Lemiläisten edellinen kerta Petraxilla nimittäin oli kovin erilainen kokemus kuin Novus Ordo Mundin tekeminen. Silloin bändi meni sinne tekemään Noceboa, ja se ei ollut Stam1nalle mikään helppo nakki. 

Syyskuussa 2011 tuottajana toimi tunnettu Joe Barresi. Painemittarin viisari pyyhälsi punaiselle jo ennen starttia, ja Slipknotia, Toolia ja monia muita tuottaneen miehen kohtaaminen jännitti. Ahdistus oli oman mielen tuotosta, mutta se pusersi lujaa. 

– Se oli aikamoinen spotti, Antti Hyyrynen muistelee. – Stam1na meni Suomen parhaaseen studioon amerikkalaisen tuottajan kanssa tekemään ratkaisevaa viidettä albumiaan. Paineita oli käsittämättömän paljon. Etukäteen tuli mietittyä, pärjätäänkö me studiossa sellaisen huipputyypin kanssa ja onko edes terminologia hallussa. Eikä siellä helpolla päässytkään. Kappaleet piti nakuttaa sentilleen oikein ja lenkille lähtöön piti kysyä lupa. 

Yhdeksän vuotta myöhemmin tunnelmat olivat kovin toisenlaiset. Hyyrynen luonnehtii Novus Ordo Mundin sessioita ”rennon luovuuden voittojuhlaksi”. 

– Kokemus, yhtyeen oma auktoriteetti ja osaaminen ovat aivan eri tasolla kuin Nocebon aikaan. Nyt Stam1nassa on vapautunutta röyhkeyttä, eli täältä pesee. Mutta jollakin hienolla tavalla boogie oli myös samankaltainen. Oli kuin olisi lähtenyt lomalle. Poikkeusvuoden loppupäähän todellakin kaivattiin sellaista tunnelmaa. 

Paskan metodi 

Leppoisaksi Stam1nan olon teki se, että tuottajaksi pestattiin pitkästä aikaa vanha kunnon Miitri Aaltonen. Hänen kanssaan työskenteleminen oli yhtyeelle eräänlainen kotiinpaluu – Kotiteollisuuden kitaristinakin nyttemmin tunnettu mies tuotti Stam1nan kaksi ensimmäistä levyä (Stam1na, 2005, ja Uudet kymmenen käskyä, 2006) sekä neljännen albumin (Viimeinen Atlantis, 2010). Siinä välissä hän miksasi bändin kolmannen levyn (Raja, 2008).

Hyyrynen kertoo, että Aaltosen ja Stam1nan yhteistyö sai aikoinaan alkunsa Sakara Recordsin ja Mokoman Tuomo Saikkosen suosituksesta.

– Tuomo ohjasi meitä vahvasti Miitri Aaltosen syliin. Miitrillä oli siihen aikaan käytössään vitsikkäästi nimetty ”paskan metodi”. Stam1nan musiikissa oli siihen aikaan jonkin verran hienosteluun ja taidepoljentoon viittaavia piirteitä, ja paskan metodilla kaikki sellainen muutettiin hevimetalliksi.

Menetelmään kuuluu olennaisena osana se, että musiikkia ei saa hioa liikaa. Jos biisi groovaa, se toimii.

– Tämä metodi oli käytössä myös Novus Ordo Mundin sessioissa. Se oli bändille hirveän helpottava asetelma. Miitri on meille rakas ystävä ja kollega, ja meillä oli oikein hupaisaa yhdessä. 

Hyyrynen kertoo, että työnteko oli ”hyvin keskittynyttä, tehokasta, leppoisaa ja nousujohteista toimitusta”. 

– Miitri tykkää rock’n’rollista ja siitä, että lähtösoundi on mahdollisimman muheva ja murea. Hän osaa myös laulattaa hirveän hienosti. Oli mukavaa vetää lauluosuuksia. Kokeilin yhtä vahvaa, kailottavaa laulutekniikkaa ja sain mielestäni korkeat laulut soimaan paremmin kuin yhdelläkään aiemmalla Stam1nan levyllä.

Paskan metodi soveltui erinomaisesti siihen, mitä Stam1na tahtoi yhdeksännellä albumillaan tehdä. Siitä piti tuleman Stam1nan paluu ”nälkään, raakuuteen, nopeuteen ja raivoon”. Bändin itsensä valitsemat sanat tuovat mieleen grindcorelevyn, mutta sellainen Novus Ordo Mundi ei sentään ole.

Hyyrynen tähdentää, että mukana on muutakin kuin nopeaa sirkkelisahausta. Raakuus ja voima kumpuavat paitsi biisien tempoista myös sanoitusten aihepiireistä. Siltikin Novus Ordo Mundi on kaikin puolin hyvin erilainen kokonaisuus kuin Stam1nan edellinen albumi, taiteellinen ja toisella tavalla tunteikas Taival (2018).

– Novus Ordo Mundille jätettiin pihkamöykkyjä, jotka olisi tavallisesti raaputeltu pois levyn rungosta. Ne saavat musiikin kuulostamaan raikkaalta. Soundi on vitun hyvä, kaikki kehuvat sitä. Mukana on korostetun paljon Kai-Pekan [Kangasmäki, basisti] biisejä, ja ne ovat levyn koukku- ja ankkuripaikat. Sanoittajana jätin tällä kertaa yhden kirjoituskierroksen väliin, jotta tekstit pysyisivät silottelemattomina enkä vahingossakaan alkaisi sensuroida parhaimpia alkuperäisideoitani. 

Ensimmäisenä singlenä julkaistu Sirkkeli edustaa albumia siinä mielessä hyvin, että Hyyrynen on summannut sen sanoitukseen Novus Ordo Mundin kokonaisidean.

– Meillä kaikilla on sisällämme Dionysos, himojen jumala, joka haluaa riekkua ja rellestää, ja me yritämme aktiivisesti painaa sitä alas erilaisilla sivistyskikoilla. Mutta jos ihminen vain haluaa, hänen on mahdollista päästää se jumala valloilleen. Sisäisen elukan irti päästäminen edellyttää tietoista päätöstä ja kontrollista luopumista. Täytyy antaa itsensä pudota korkeuksista ja luottaa siihen, että varavarjo toimii.

Ajan heijastuma

Novus Ordo Mundin varoitusväreihin puetussa kannessa Stam1nan klassinen hammaslogo kiiluu kaikkinäkevän silmän mustuaisessa. Dollarin setelistäkin tuttu tunnuskuva symboloi paitsi Jumalan kolminaisuutta myös monia toisella tavalla salamyhkäisiä asioita, kuten salaseuroihin ja salaliittoteorioihin liittyviä mysteerejä. 

Siinä missä ”The Eye of Providencena” tunnetun symbolin ympärille piirretään yleensä säteitä, Novus Ordo Mundin kannessa kuvaa kehystävät ruuvit ja sen taustalla on kierre. Viesti ei ole selkeä, mutta siihen liittyy uhkaa. Myös albumin uutta maailmanjärjestystä merkitsevä nimi on suora viittaus tunnettuun salaliittoteoriaan.

Hyyrynen kertoo Novus Ordo Mundin kannen olevan värimaailmaltaan sekä DIY-henkisenä kollaasitaideteoksena kunnianosoitus Napalm Deathin Scumille (1987). Kai-Pekka Kangasmäen ideasta lähteneen kuvan toteutti Hyyrysen vanha tuttu ja opiskelukaveri, graafikko Ville Angervuori.

Sisällöltään albumi ei ole tribuutti vanhoille idoleille vaan heijastus ajankohtaisista ilmiöistä. Novus Ordo Mundin kappaleet kirjoitettiin vuonna 2020, jolloin maailma todellakin järjestyi uuteen uskoon. Mutta vaikka sanoitukset ovat syntyneet tietystä ajasta, Novus Ordo Mundi ei ole teema-albumi kulkutaudista, salaliitoista tai kaheleista poliitikoista. 

– Taiteen tulee heijastella tietyn aikakauden ilmiöitä ja tuntoja niin, että teokset ovat ajattomia, Hyyrynen sanoo. – Opin tuon aikoinaan lukiessani medianomiksi ja olen pitänyt sen mielessäni niin kauan, kun olen tehnyt Stam1nalle suomenkielisiä sanoituksia, eli kaksi vuosikymmentä. Pidän tutkan päällä, kun kirjoituskausi on käynnissä, ja yritän nähdä ajan ja ilmiöt uudesta kulmasta. 

Hyyrysen mielestä taide ei voi ohittaa aikansa keskeisimpiä asioita, olivatpa ne laulunaiheina miten tympeitä tahansa. 

– Vuonna 2020 tehdyn taiteen täytyy käsitellä jollakin tavalla myös pandemiaa. Stam1nan albumin nimi ei kuitenkaan voi olla Korona tai COVID-19, eli en ole maininnut kyseistä virusta tai sen aiheuttamaa tautia kertaakaan suoraan. Yksi synonyymin kautta tehty viittaus sieltä taitaa löytyä. Samaan aikaan on aivan selvää, että levy käsittelee myös tätä mullistavaa asiaa. Siitä täytyy kuitenkin kertoa niin, ettei levy jää hailakaksi ajankuvaksi. 

Hyyrynen on kirjoittanut muuttuvasta maailmasta sekä yleisellä että yksityisellä tasolla. Siinä mielessä Novus Ordo Mundi saattaakin olla lemiläisen taiteilijan vastine Kotiteollisuuden Maailmanloppu-albumille. Vaikka yhtä kantavaa teemaa ei ole, punaisia lankoja on nähtävillä. Novus Ordo Mundin kappaleet kertovat muun muassa riippuvuuksista. 

– Addiktiot ovat Novus Ordo Mundilla tärkeä teema, ja tässä on tullut pohdittua omia riippuvuussuhteita. Mainitaan nyt vielä, että ne eivät liity koviin huumeisiin. Jokaisella on riippuvuus johonkin, vaikka ihmissuhteisiin tai työhön. 

Muita keskeisiä aiheita ovat valheelliset uskomukset, moderni aika ylipäänsä sekä lupaukset, jotka eivät tule koskaan toteutumaan. 

– Itsehän en ole mikään QAnon-Antti, vaan rakastan järkeä ja kriittistä ajattelua. Huvitun sellaisista lupauksista, että pian kaikki tulee muuttumaan, koska 5g-verkko synnyttää uuden maailmanjärjestyksen. Kaikki tuollainen on piikannut vuoden 2020 aikana erittäin rajulla tavalla. 

Tätä juttua kirjoittaessani löysin internetistä kartan, joka esittää Suomen alla risteilevää tunneliverkostoa. Salaliittoteoreetikkojen mukaan salaisia reittejä pitkin kuljetetaan lapsia, joita käytetään hyväksi ja syödään (eritoten Clintonin perheelle kuulemma maistuu) ja joista herutetaan irti adrenokromi-nimistä ainetta, jota julkisuuden henkilöt kuten Tom Hanks tarvitsevat pysyäkseen ikuisesti nuorina. 

Täysin posketonta teoriaa uskomattomampaa on vain se, että on olemassa vapaalla jalalla terveen paperit taskussaan liikkuvia ihmisiä, jotka aivan vilpittömästi uskovat siihen. Kaikessa hämmentävyydessään tämä sekopäinen aika suorastaan huutaa eri taidealojen tekijöitä selittämään itseään. Hyyrynen sanoo, että ajan ilmiöiden kanavoiminen musiikkiin on paitsi luovaa myös opettavaista. 

– Oppiminen on ihmisyyden ydin. Ihmisen täytyy tarkkailla, mitä tapahtuu, mitä muut ajattelevat ja miten he perustelevat ajatuksiaan. Miksi jotkut uskovat, että virusta ei ole olemassa tai että Joe Biden on osa jonkinlaista globaalia salaliittoa? 

Jotkut uskovat myös jumaliin, toisinaan positiivisin ja toisinaan hyvinkin traagisin seurauksin. Jotkut taas jättävät uskomatta, jolloin paine elää merkittävä elämä kasvaa. Hyyrynen siteeraa evoluutiobiologi Richard Dawkinsia julistautuessaan ”militantiksi ateistiksi”. Mutta niinkin jyrkkään positioon asetuttuaan voi vielä oppia jotakin itsestään. 

– Kyllä militantti ateistikin miettii, onko tehnyt virheen. Voiko olla olemassa jokin entiteetti, joka sanelee kaikkea muuta suurempana asiat? Tämä on alati jatkuvaa taistelua omien ajatusten kanssa. Entä jos joku pystyykin perustelemaan asiansa niin hyvin, että huomaan hänen olevan selvästi oikeassa. Olisiko väärässä oleminen helpotus? 

Helppoheikki motivoi 

Samana päivänä, jona Antti Hyyrynen antautui Infernon haastateltavaksi, Helsingin Sanomat julkaisi Stam1nan Pekka Olkkosen 40-vuotishaastattelun. Viime vuoden mullistukset eli käytännössä peruuntuneet kiertueet ovat saaneet kitaristin palaamaan siviiliammattinsa äärelle. Psykologiksi kouluttautunut Olkkonen on avannut etävastaanoton. 

Se, millä basisti Kangasmäki, kosketinsoittaja Emil Lähteenmäki ja rumpali Teppo Velin kaatuneiden keikkojen muistopäivät täyttävät, ei ole julkisessa tiedossa. Se kuitenkin tiedetään, että näinä Novus Ordo Mundin kaltaisen levyn synnyttäneinä ankarina aikoina suunnitelma b:stä saattaa olla muusikon taipaleella konkreettista hyötyä. 

Myös Hyyrysellä on osaamisalueita musiikkikentän ulkopuolella. Video-ohjaajaksi jo ennestään tiedetty mies osoittautui viime vuonna menestyskirjailijaksi, kun esikoisromaani Viimeinen Atlantis nousi Like Kustannuksen vuoden suosituimmaksi kaunokirjaksi. Se tuskin jää hänen ainoaksi kaunokirjalliseksi teoksekseen, sillä toinen käsikirjoitus on ollut työn alla jo hulppeat kaksitoista vuotta. 

Samaan aikaan toivo paluusta vanhaan normaaliin elää. Maaliskuussa Stam1nan pitäisi olla tamppaamassa lavoja Suomen-kiertueen merkeissä. 

– Kuten voit kuvitella, aika paljon himottaisi päästä soittamaan. Tahtoisin päästä taas kiertämään parhaan bändin kanssa ja näkemään parhaita ihmisiä. Mulla on ihan kammottava ikävä keikoille. Esiintymiseenkin voi muodostua riippuvuus. 

Mutta toteutuuko kivasti nimetty Novus Ordo Rundi suunnitellussa aikataulussa? Sitä on täysin mahdotonta sanoa vielä kuukautta ennen h-hetkeä, mutta rokotustahdin perusteella ei näytä hyvältä. Epävarman tulevaisuuden edessä Hyyrynen pohti erittäin epävakavissaan, että voisi luoda itselleen ihan uuden uran.

– Jos keikat loppuvat, alan nettisaarnaajaksi. Olen rakentanut suunnitelman itseni brändäämisestä motivaatiopuhujaksi. Toteutukseen otan mallia Janne Immosen Rock Your Day -metodista. 

Hyyrynen viittaa somehitiksikin aika ajoin nousevaan motivaatiopuhujaan, jonka aggressiivis-optimistisen menetelmän koomisen vimmainen karjahtelu on meistä internetissä roikkuvista luusereista varsin viihdyttävää.

Motivaatiopuhuminen on sekin aikamme ilmiöitä. Suositut puhujat kiertävät täysissä luentosaleissa kertomassa ihmisille, kuinka kehitytään, menestytään ja luodaan parhaaksi päivitetty versio itsestä. Heidän todellisuudessaan huonot päivät karkotetaan itsepsyykkaamisella, onni näkyy vaurautena ja elämästä kehkeytyy projekti, joka pannaan pakettiin niin antaumuksella, että kuolinvuoteella voi viisaiden viimeisten sanojen sijaan heittää kumppanille ylävitosen. 

Ankeuttajan maineen saamisen uhallakin täytyy sanoa, että monissa motivaatiopuhujissa on helppoheikin ikävä sivumaku. Hyyrystä aihe kiinnostaa nimenomaan ajan ilmiönä. 

– Periaatteessa olisi mielenkiintoista selvittää, mitä tuotteita pystyisin myymään esimerkiksi puolen vuoden aikana elämänkokemuksellani, esiintymistaidollani ja valmiuksillani.

Itse asiassa saattaisit saada myydyksi vaikka mitä. Sinullahan on uskollinen ihailijakunta, joka arvostaa tekemisiäsi Stam1nan kautta. He uskovat sinuun. Siitä ei ole pitkä matka siihen, että he uskovat sinua. 

– Tämähän alkaa kuulostaa aika likaiselta… Mutta tajuan tuon kyllä. Juuri siitä kaikki lähtisikin, jos siihen alkaisin. Mutta sanotaanpa niin, että vielä ei lähetetä Antti Hyyrysen motivaatiolippalakkeja brodeerattavaksi. Mutta jonain päivänä! 

Julkaistu Infernossa 2/2021.