Kymmenen surmanluotia – haastattelussa Blood Red Throne

Norjan äärimetalliskenen keskiössä vuonna 1998 syntynyt Blood Red Throne kokee olevansa uuden ajan kynnyksellä.

Yhtyeenne uusi kokopitkä Imperial Congregation kuulostaa muutaman kierroksen perusteella aiempia levyjänne raskaammalta. Onko todella näin? 

– Raskaampi, groovavampi, melodisempi – siis ei juustoisella tavalla –, parempi tuotanto ja paremmat kappaleet, kitaristi Daniel ”Død” Olaisen luettelee. 

– Tämä on ehdottomasti kovin albumimme tähän asti. Halusimme tuoda mukaan vähän ekstraa, sillä tämä on kymmenes kokopitkämme ja samalla ensimmäisemme Nuclear Blastille. 

Kuinka hommat Nuclear Blastin kanssa ovat sujuneet? 

– Tein kymmenen vuotta kovasti töitä tämän diilin eteen. Tapasin Nuclear Blastin tyyppejä Los Angelesissa vuonna 2010, kun olimme siellä keikalla, ja he fanittivat kovasti Blood Red Thronea. Johtoporras ei ollut kuitenkaan vielä vakuuttunut, joten jatkoin albumien lähettämistä heille ja pidin yhteyttä. Sieltä tuli aina vastaus ja he todella halusivat kiinnittää meidät. 

– Kun Nuken päästä tuli lopulta vihreää valoa, molemmat puolet olivat todella innoissaan. He ovat olleet meille kuin ystäviä, ja kaikilla on kovat odotukset tämän tappolevyn suhteen. Kaikki toimii ammattitaitoisesti mutta samalla rennosti, joten tämä on Blood Red Thronelle ehdottomasti uuden aikakauden alku! 

Minkälaisia teemoja käsittelette tällä kertaa? 

– Sanoitukset käsittelevät enimmäkseen antiuskonnollisuutta. Kannatamme vapaata mieltä ja omien kiinnostuksen kohteiden palvomista ilman minkään kirjan tai johtajan ohjausta. 

– Bolt [Yngve Christiansen, laulu] kirjoittaa tekstejä hyvin hienovaraisella tavalla, ja ne saavat kuulijan ajattelemaan asioita. Lopulta kaikessa on kyse vahvana pysymisestä ja omien vaistojen seuraamisesta. 

Kymmenen albumia on hyvä saavutus. Käykö uusien ja tuoreiden ideoiden kehitteleminen jo hankalaksi? 

– Kymmenen levyä tälle bändille, mutta yhteensä niitä on kaksikymmentäviisi, jos mukaan lasketaan kaikki yhtyeeni. Olen tänä vuonna mukana neljällä eri levyllä, eli olen aika luova muusikko, Olaisen nauraa. 

– Soitan kaikenlaista kamaa aina akustisista balladeista äärimetalliin, ja nautin todella paljon musiikista ja riffien kirjoittamisesta, mitä teen koko ajan. En pyri olemaan mitenkään omaperäinen tai erikoinen säveltäjä, vaan haluan yksinkertaisesti kirjoittaa laadukasta musiikkia. 

Kun Blood Red Throne aloitteli uraansa, kuolometalli ei ollut Norjassa kovin kovassa huudossa. Miten tällainen bändi istui paikallisen black metal -tarjonnan keskelle? 

– Luulen, että monet metallifanit odottivat minun ja Tchortin [Terje Vik Schei] perustavan black metal -bändin, mutta me molemmat palvoimme death metalia jo kauan ennen Blood Red Thronen syntymää. 

– Olimme osa paikallista black metal -skeneä ja soitimme samaan aikaan Satyriconissa, mutta meillä oli myös intohimo yhdysvaltalaista kuolometallia kohtaan. Emme todellakaan miettineet mitään skenehommia, koska halusimme vain soittaa death metalia! Musiikistamme saattaa löytää tänäkin päivänä joitain blackiin vivahtavia riffejä, koska kirjoitan kappaleita ihan oman fiiliksen mukaan. Death metal -bändin pyörittäminen on Norjassa yhä hankalaa, mutta tähtäimemme onkin ulkomailla.

Julkaistu Infernossa 8/2021.