Lars Ulrich: Tekninen taitavuus soittamisessa ei kiinnosta – ”Biisi ja bändi kokonaisuutena ovat aina etusijalla”

Metallica-rumpali toteaa, ettei voi sietää "yksin kellarissa" soittamista.

Kun puheenaiheeksi otetaan Metallica, heitetään ensimmäiset kommentit Lars Ulrichin rumpalointitaidoista ilmoille alta aikayksikön. Arvostetun ”musiikkialan Nobelin” eli Polar-palkinnon hiljattain pokannut tanskalaiskannuttaja keskusteli soittotyylistään kunnianosoituksen myöntäneen Polar Music Prize -tahon haastattelussa ja totesi heti, ettei tekninen taituruus kiinnosta häntä.

– Biisi ja bändi kokonaisuutena ovat aina etusijalla minulle. Rummut, kitarat ja kaikki muu on osa isoa kuvaa. Soittajan täytyy aina jättää egonsa narikkaan ja palvella biisiä, musiikkia, kokonaissoundia, Ulrich sanoo.

– Minulle kiinnostavinta on aina ollut se, miten rummut saa sovitettua kaiken muun sekaan. Miten aksentit ja erikoiset iskut toimivat ja miten niillä saa enemmän rytmiä, dynamiikkaa tai tietynlaista fyysisyyttä mukaan. Soittotaito ei ole koskaan kiinnosta minua kovinkaan paljon. Että ”Vau miten taitava jäbä!” Joo, ehkä teknisesti, mutta se ei tarkoita, että biisi svengaa tai toimii ryhmän sisällä.

Ulrichin suurin esikuva on Deep Purplen Ian Paice, mutta hän arvostaa suuresti myös toisenlaista taituruutta hallitsevia rumpaleita, jotka eivät teknisellä osaamisellaan briljeeraa.

– Esimerkiksi Phil Rudd [ex-AC/DC] ja Charlie Watts [The Rolling Stones] – jotka eivät monien puristien mielestä ole taitavia koska eivät ole teknisiä – ovat arvokkaita ja tärkeitä, koska he saavat biisit svengaamaan ja liikkumaan oikealla tavalla, Ulrich pohtii.

Ulrich lisää pitäneensä rumpuja aina ryhmäsoittimena eikä siksi soittele niitä ilman bändikollegoitaan.

– Minua ei ole koskaan kiinnostanut istua yksinäni jossain kellarissa rumpusooloja tuntikaupalla opetellen. Se ei ole minun juttuni. Bändissä oleminen, biisien kirjoittaminen, levyjen tekeminen ja jengin osana oleminen on aina ollut paljon kiehtovampaa.