Lauluja yksipuolisesta rakkaudesta – haastattelussa kotimainen albumidebytantti True Lovers

Muiden muassa Ravage Ritualissa vaikuttava Mikko Männistö esittelee True Lovers -sooloprojektilla rakkauden kipeää puolta.

True Lovers on ainakin minulle entuudestaan täysin tuntematon nimi. Millaisista lähtökohdista projekti käynnistyi?

— Hyvinkin perinteisistä. Ravage Ritualissa omat demot on jääny aika pienelle huomiolle, mikä voi johtua myös siitä, että en ehkä ole kovin kummoinen hevimusiikin tekijä, projektin takaa löytyvä Mikko Männistö avaa.

— Raskaampaa kampetta on tullut kuunneltua grindista poweriin ikuisuus, mutta hevin tekeminen ei ole koskaan itseltä onnistunut. True Loversin levyltä löytyy paljon metallielementtejä, mutta ei ehkä ihan niin armottomana kuin Ravagessa, jossa soittelun lomassa alkoi valmistumaan enemmänkin True Lovers -biisejä, ja jossain vaiheessa ne alkoivat kuulostaa sen verta kohtuullisilta, että niitä kehtasi alkaa julkaisemaan.

— True Loversin biisit eivät ole syntyneet tyhjästä, vaan niille löytyy syy tai tarkoitus jostain elämän käännekohdasta tai kokemuksesta, joka on vaatinut asian käsittelyn. En tiedä, elänkö todeksi stereotypiaa pohjalaisesta, joka vähemmän puhuu ja pussaa, mutta True Loversissa sitä uskaltaa runoilla ja rakastella. Siinä ehkä se tärkein lähtökohta tähän projektiin.

Blessed Are the Lovesick -levy on tribuutti yksipuoliselle rakkaudelle. Mikä tässä aiheessa kiehtoo?

— Se on hyvä kysymys. Hieno teos tästä aiheesta on Karl Freundin ohjaama elokuva The Mummy vuodelta 1932. Toivoin saavani aikaiseksi jotain vastaavaa, mutta lopputulos muistuttaa ehkä enemmän etäisesti samasta teemasta ammentavaa Jamie Blanksin Valentine-elokuvaa (2001).

— Alkupään julkaisematonta True Lovers -materiaalia sävytti paljon kaipaus menneeseen, kaipaus paikkoihin, joita ei ole enää sellaisena olemassa kuin ne olen itse kokenut. Musiikillisesti inspiraatio löytyi myös nostalgisoinnin kautta. Levynteon ja sen valmistumisen myötä olen tehnyt aselevon näiden muistojen ja nostalgisointien kanssa.

Musiikkisi on vaihtelevaa, aina utuisesta goottipopista Phoenix Down -kappaleen alternative metaliin. Annoitko erilaisten vaikutteiden virrata lävitsesi täysin pidättelemättömästi, vai haitko tarkoituksella vaihtelevuutta?

— Siinä kuuluu tehokkaasti kaikki omat henkilökohtaiset suosikit nuoruudesta ja tästä päivästä. No, ehkä grindi ja poweri eivät ole päässeet True Loversiin asti, mutta melkein kaikki muu on. Täytyy ehkä korjata asia tulevan materiaalin myötä.

— Erilaiset kappaleet syntyivät ilman suurempaa suunnitelmaa tai kaaren hakemista. Kuten sanottua, kappaleiden syntyyn on aina jokin syy, ja joskus se syy vaatii nicolemaisempaa otetta tulkintaan, kun joskus taas Cocteau Twins -tyylinen lähestyminen on luonnollisempaa.

True Loversilla on ilmeisesti aikeena soittaa myös livenä. Minkälaisiksi olet kaavaillut tulevat keikat?

— Toivottavasti onnistuisi. Kuvasimme videota Heavy Tears -biisiin jokin aika sitten, ja kuvauksissa kuulin ensimmäistä kertaa, kun ystäväni Lassi soitti rumpuja tuohon kappaleeseen. Tunne oli melkoinen, kun sai nähdä ja kuulla kappaleen ottavan niinkin fyysisen olomuodon.

— Mitään sen suurempia kaavailuja en haluaisi tehdä, kuin soittaa kappaleita sopivasti livemuotoon puettuina. Eiköhän se bändin ja biisien kovin ydin sillä välity. Toisaalta tämä on monella tapaa vain järjestelykysymys. Kyllä hätä keinot keksii sitten, kun on tarve jalkautua lavalle.

Näetkö True Loversin pitkäkestoisena projektina?

— Niin pitkäkestoisena kuin tarve vaatii. En usko, että tarve musiikintekoon on ainakaan loppumassa, Männistö pähkäilee.

— Tällä hetkellä minulla on enemmän ja vähemmän valmiina kuusi uutta kappaletta. Tämän albumin tekemisestä viisastuneena yritän löytää jonkun tuottamisparin näihin uusiin biiseihin. Se, että yksin voi ja pystyy vääntämään albumillisen musiikkia miksauksineen kaikkineen ei silti tarkoita, että niin on pakko tehdä tai että se olis paras vaihtoehto.

Blessed Are the Lovesick -albumi ulkona 28.5.

Lisää luettavaa