Vahvaa jälkeä läpi uransa tehnyt turkulaisbändi Archgoat julkaisee odotetun uuden levynsä tänään, ja meillä on kunnia tarjota sen ensisoitto yhdessä levy-yhtiö Debemur Mortin kanssa.
The Luciferian Crown edustaa yhtyeen uralla huomattavaa ja jopa virkistävää muutosta, vaikka bändin musiikin tanakka perusilme on säilynyt tunnistettavana.
Kysäisin yhtyeen kitaristilta Ritual Butchererilta hieman mietteitä uudesta levystä, ja miehen vastaukset voit lukea soittimen alta.
Useampikin The Luciferian Crowniin tutustunut on ollut sitä mieltä, että levy on tuonut sävellyksiinne uudenlaista sävykkyyttä ja monipuolisuutta. Pystytkö allekirjoittamaan tämän?
– Tämä pitää paikkansa. Lähtiessäni säveltämään The Luciferian Crownin materiaalia minulla oli lähtökohtainen idea luoda ja tuoda musiikkiimme uusia elementtejä joista pidän, mutta joille en ole löytänyt oikeaa tapaa miten ajaa ne lauluihimme. Oma musiikillinen heräämiseni oli vahva tekijä tässä ja sen mukana tuomien ”työkalujen” kautta pystyin ilmaisemaan musiikkiamme ehkä paremmin kuin tähän asti ja tuomaan uusia sävyjä mukaan.
– Toinen tärkeä elementti oli, että uuden rumpalimme (Goat Aggressor) kanssa työskentely tarjosi uusia ratkaisuja vanhoihin kysymyksiin, eli myös tällä saralla puhalsivat uudet tuulet. Koska tein itse sekä musiikin että lyriikat sovituksineen, oli tämä ”yhden näkökannan” kautta paketin kokoaminen erilaista kuin aikaisemmin.
– Sävellysvaiheen aikana käytin myöskin nauhoitussoftaa, jonka kautta pystyin aikaisempaa monipuolisemmin kokeilemaan päällekkäisten kielisoitinten luomia mahdollisuuksia. Ehkä juurikin näiden tekijöiden kautta oli mahdollista luoda syvää luotaavampi kokonaisuus kuin aikaisemmin olemme tehneet. Loppujen lopuksi koko julkaisu syntyi hyvin luonnollisesti ilman mitään pakottamista.
Archgoat on ilmentynyt läpi uransa saatanallisena bändinä. Elämänfilosofialla on tapana kehittyä vuosien mittaan, joten kuinka saatanallisuus ilmentyy tekemisissänne tänä päivänä?
– Filosofian ymmärtäminen kasvaa ja kehittyy kuten mikä muukin luonnollinen systeemi. Oma matkani tämän filosofian parissa on muuttanut ymmärrystäni siitä miten näen ja koen Saatanan – taipaleeni alkuaikoina syleilin ulkoista kosmista energiaa, jonka mustan tulen vaikutuksen näin ja tunsin ulkopuolisesti mutta tunsin samalla sisälläni.
– Vuosien vieriessä sisäisestä kipinästä kasvoi roihu, jonka lopulta havaitsin tarjoavan minulle tietyn valaistumisen asteen. Koen tämän kehitykseni omana Prometeaanisena kiipeämisenä kohti suurempaa totuutta ja kohti tietämyksen puuta.
The Luciferian Crownia kuunnellessa tulee mieleen, että bändi on aika lailla tyylilajinsa lakipisteessä. Mitä tavoiteltavaa Archgoatilla on tästä eteenpäin?
– Me olemme tehneet musiikkiamme aina tietyllä metodiikalla, mutta kuten tämän julkaisun kautta näkee, tapahtuu musiikissamme tiettyjä suunnitelmallisia muutoksia. En koe itse, että olisimme nyt lakipisteessämme, vaan näen seuraavan julkaisun haasteena, jonka kautta haluan tuoda musiikkiimme taas tiettyä hallittua kehitystä – aivan kuten tähänkin saakka.
– Mitäkö meillä on tavoiteltavaa? No ehdottomasti kristinuskon aseman kyseenalaistaminen, heikentäminen ja loukkaaminen samalla kuin toimia Luciferin äänitorvena tarjoten ihmisille musiikin kautta kosketuspintaa Satanismiin.