”Luomisen vimma on vienyt mennessään joskus vaarallisenkin vauhdikkaasti” – haastattelussa Absolute Key

Kolmisen vuotta toiminut Absolute Key soittaa uudella albumillaan tekijänsä metallisinta ja "tavanomaisinta" musiikkia. Yleiskuva on silti haasteellinen. 

24.02.2023

Millainen albumi The Third Level of Decay on? 

– Taisin sanoa jossain, että se on metallisin levy, jonka olen tähän mennessä tehnyt, projektin takaa löytyvä Antti Klemi kertoo. 

– Absolute Keyn juuret ovat enemmän noisen, industrial-maalailun ja Beherit-komppien mullassa, mutta tällä kertaa lähdin liikkeelle alkunimikkeellä ”tympeä bm-levy”. Käytännössä tämä tarkoitti yksinkertaisia konerumpukomppeja, joiden päälle lähdin rakentelemaan syntetisaattoreilla, sähkökitaroilla ja erinäisillä meluelementeillä tympeää, kolkkoa ja läpeensä pessimististä äänimaisemaa. Kappaleet siis seuraavat aika lailla tavanomaisia biisirakenteita, mutta ovat kaukana perinteisistä ABABCB-kaavoista. 

Sanoituksenne ovat synkkää kertomaa ja mukana on viitteitä myös Eino Leinoon. Avaisitko hieman aihetta? 

– Leinon Tumma-runo, jossa päähenkilö on jo ”syntymässään säikähtänyt” ja näkee ympärillään pelkkää kuolemaa ja demoneita, mutta hyväksyy lopulta roolinsa tässä kaikessa, toimi eräänlaisena verrokkina levyn teemoille. Itse levyllä kuullaan tosin vain omia raapustuksiani. 

– Kerran nukkumaan mennessäni ajauduin pohtimaan kuoleman eri tasoja. Lopulta löysin itseni kolmannelta tasolta, jolla jopa itse kuolema on haihtunut tyhjyyteen. Levyltä huokuvat siis ajatukset kuolemasta, sen läsnäolosta elämässämme ja kohtaamisesta. Näkemykset ovat synkkiä, mutta mukana on myös lakonista toteavuutta ja tyyneyttä. 

– Sanoitukset ovat olleet minulle aina erittäin tärkeä osa kokonaisuutta, ja niin on tälläkin levyllä. Vaikka kappaleiden sanat eivät ole samasta puusta veistettyjä, jonkinlainen punainen lanka kulkee läpi levyn ja sanat mukailevat kappaleiden tunnelmia. Kun sanoituksissa elämän paino taivuttaa selkärankaa kieroon, se kuuluu myös musiikissa. 

Absolute Keyn musiikki on haastavaa. Onko se itsetarkoituksellista? 

– Ei todellakaan. Toimin todella paljon vaistonvaraisesti, ja koska en ole ollut koskaan ”oikeassa bändissä” ja tottunut tavalliseen biisinkirjoitusmuottiin, jälki on tällaista. 

– Minulle on normaalia hajottaa kappaleita osiin, koota niitä uudelleen, jämähtää johonkin sattumalta löytyneeseen soundiin ja antaa musiikin virran viedä mennessään. Itsetarkoituksellisuudesta ei voi puhua, koska en itsekään aina tiedä, miltä lopputulos kuulostaa. 

Miksi sinun täytyy julkaista muiden bändiesi ohessa myös tällaista materiaalia? 

– Ennen Absolute Keytä olin ollut – ja olen edelleen – noin viisitoista vuotta black metal / dark rock -bändi Circle of Ouroborusissa. Ehkä luonnollisen kasvun kautta tuli aika tehdä musiikkia selkeästi omista lähtökohdista. 

– Musiikki näyttäytyy minulle mielentiloina, tunnelmina ja tarinoina, ei niinkään riffeinä tai muina konkreettisina elementteinä. Koska olen aika vaistonvarainen ja impulsiivinen ihminen, niin nyt kun keulaportti on murtunut auki, luomisen vimma on vienyt minua mennessään joskus vaarallisenkin vauhdikkaasti. 

Projektin tulevaisuus ei siis liene suunniteltu? 

– En todellakaan ole tällä matkalla kuskin paikalla. Alkuperäinen ajatus oli tehdä bm/industrial/noise-henkinen demo ja katsoa, mihin se voisi johtaa. Tähän mennessä olen tehnyt muun muassa runoambientia, vähäeleistä pianodronea ja tavanomaisempaa black metalia sekä saanut mahdollisuuden esiintyä ulkomailla, joten lähtöpisteestä on kuljettu pitkä reitti. Siltikin tuntuu, että matka on vasta alussa.

Julkaistu Infernossa 11/2022.

Lisää luettavaa