Joulukuussa ilmestynyt Ylös raunioista / Risen from the Ruins päätti peräti kuuden vuoden levytystauon. Rangerille epätyypilliseen hiljaisempaan pätkään liittyy muun muassa lähtö bändin kaksi ensimmäistä levyä julkaisseen Spinefarmin tallista.
Vanhat kitaristit erosivat bändistä loppuvuodesta 2017. Etsinnöistä huolimatta sopivia tyyppejä ei löytynyt, joten Ranger on sittemmin toiminut kahden miehen voimin. Asiat ovat tällä hetkellä hyvin, eikä tunnu siltä, että yhtyeeseen tarvitsisi välttämättä rekrytoida lisävoimia.
– Meillä on vakioporukka kavereita, jotka jeesaa meitä ja soittaa mielellään keikkoja. Virallisesti bändissä on kuitenkin vain minä ja Miko, laulaja-kitaristin roolin ottanut Dimi Pontiac kertoo.
– Taiteelliset narut on meidän käsissä, mutta kun soitamme keikkoja, pidän livekokoonpanoa tasavertaisena bändinä, rumpali Miko Sipilä sanoo.
Uuden albumin vääntäminen ei tuntunut vaikealta, vaikka tekijöitä oli puolet vähemmän.
– Se oli helpompaa! Olemme tehneet musaa kahdestaan jostain 17-vuotiaasta asti, Dimi kertoo.
Albumin sävellykset, sovitukset ja sanoitukset ovat täysin kaksikon käsialaa. Muutamia vierailijoita käytettiin, sillä apua tarvittiin muun muassa kitarasooloihin ja köörilauluihin.
– Annoimme vierailijoille vapaat kädet kitarasoolojen tekemiseen, me vain tuotettiin ne. Kuorotkin on pitkälti Mikon säveltämiä. Mä toin niihin oman kontrapunktisävellyksen tai muuta, Dimi kertoo.
Vuonna 2021 ilmestynyt Insurgency-demo toimi esituotantona kolmannelle levylle. Kolmesta biisistä Guerrilla ja Insurgency päätyivät myös pitkäsoitolle.
– Visio oli koko ajan se, että seuraavana on vuorossa levyn tekeminen. Demolla tuli ideoita, että biisien väleissä voi tapahtua asioita ja voidaan laajentaa instrumentaatiota sun muuta, Miko kertoo.
– Soundimaailma alkoi laajentua ja mennä taidemuodossa progressiivisempaan suuntaan, Dimi jatkaa.
Rangerin ominainen soundi on paikallaan, mutta Ylös raunioista / Risen from the Ruins -levyllä on myös asioita, joita bändiltä ei ehkä olisi odottanut. Vauhtikin on paikoitellen hidastunut.
– Kuunneltiin paljon 70-luvun suomalaista laululiikemusiikkia, Agit Propia sun muuta. Räppiäkin tuli kuunneltua. Räbälevyillä on aina hyvä tuotanto – ikinä ei tiedä, mitä sieltä tulee! On siellä kuultavissa myös progea, psykedeelistä rockia ja Hawkwindiä, Miko sanoo.
– Kuoroihin saatiin inspiraatiota vanhasta Acceptista ja itäblokkihevistä, mutta myös hevin ulkopuolelta, Dimi kertoo.
– Jefferson Airplanellä oli tosi suuri vaikutus. Yhdistettiin kaikki tämä siihen vanhaan klassiseen speed metaliin ja heviin.
Kaksi levyä yksissä kansissa
Levyllä on 16 kappaletta, joista puolet on laulettu suomeksi ja puolet englanniksi – siis kahdeksan biisiä kahtena versiona. Ajatus kaksikielisestä albumista syntyi osittain Barón Rojo -hevibändin Volumen Brutal -levystä, joka on julkaistu sekä espanjan että englannin kielellä.
– Ja onhan Kirka levyttänyt Surun pyyhit silmistäni -levyn myös englanniksi. Emme suinkaan halua viedä kunniaa häneltä, Miko nauraa.
Rangerin kaksikielinen teos julkaistiin samoissa kansissa, sillä se mahtui yhdelle cd-levylle.
– Äänittämisessä ja miksaamisessa oli ihan tarpeeksi hommaa. Ei siinä viitsinyt ruveta miettimään kaksia kansia.
Bändi laulaa albumilla ensimmäistä kertaa suomeksi. Sen suhteen ei ollut minkäänlaista kynnystä, vaan ratkaisu tuntui päinvastoin luonnolliselta.
– Ei mulla ollut laulajana todellakaan mitään ennakkoluuloja. Tykkäämme muutenkin eksoottisesta hevistä, jossa lauletaan omalla äidinkielellä, joten sekin toimi isona vaikutteena, Dimi kertoo.
– Oli hauska huomata, miten joihinkin biiseihin tuli suomeksi vähän erilainen staili ja ääntämys. Oli tarkoituskin, ettei rytmitykset ole täysin samanlaisia, Miko sanoo.
Sanoitukset ja sanoma pysyivät kummassakin versiossa pitkälti samoina.
– Käänsimme sanat itse, joten meillä oli vapaus myös muuttaa niitä. Sovellettiin, jos ei saatu jotain rimmaamaan mitenkään, Miko kertoo.
– Halusimme tehdä tietoisesti vähän erilaiset miksaukset, ja löytyyhän sieltä joitakin pieniä eroja. Soundivivahteita, Dimi miettii.
Historia ei päättynyt
Tällä kertaa yhtye halusi purkaa sanoituksiin omaa ahdistustaan ja ottaa rohkeasti kantaa.
– Olemme jo tehneet pari levyä ja ep:tä perinteistä speed metalia. Ei tunnu loogiselta, että laulaisimme räjähtävistä Marshall-kaapeista ja lentävistä pääkalloista koko ajan, Dimi kertoo.
– Levyllä on aika suoraa tekstiä siitä, mikä meitä vituttaa. Väitän, että uskalletaan sanoa enemmän kuin moni punkbändi!
Kaksikko kuvailee levyn sanomaa musiikilliseksi hyökkäykseksi. Sanoitukset kertovat etenkin nykymaailmasta ja nyky-Suomesta.
– Maailma menee päin vittua, mutta emme lähde täältä ilman taistelua, Miko sanoo.
– Tämä on meidän ase porvaristoa vastaan. Kaupunkisissi-biisi kuvastaa meidän ajatuksia aika hyvin. Joku saattaa nillittää hevin poliittisuudesta, mutta ainahan se on ollut poliittista, Dimi toteaa.
– Mietitään vaikka Judas Priestiä tai Black Sabbathia, biisejä kuten Breaking the Law ja War Pigs. Halusimme tuoda hevin duunaritaustaisuuden takaisin. Jos se ärsyttää jotakuta, niin sitä ärsyttää totuus, Miko sanoo.
Fraasit ”historia jatkuu” ja ”history didn’t end” toistuvat jokaisessa kappaleessa. Tämä on Rangerin tapa lähettää terveisiä filosofi Francis Fukuyamalle.
– Hän sanoi, että historia päättyi vuonna 1991, kun kylmä sota päättyi. Se oli muka lopullinen kapitalismin voitto. Mitään merkittävää ei voi enää tapahtua ja kaikki asiat ovat ratkenneet. Ei tämä nyt ihan siltä näytä, Miko avaa.
– Maailma ei ole valmis. Tämä ärsyttävä sanonta, että ”mikäs kiire meillä on tässä valmiissa maailmassa” on ihan täyttä bullshittiä! Kyllä tässä on aika paljon vielä tehtävää, Dimi toteaa.
Mainitunlainen sanoituskuvasto ei ole Rangerille täysin uutta, joskin sitä on tuoreella julkaisulla huomattavasti aiempaa enemmän.
– Ekalla levyllä oli Defcon 1 -biisi, joka kertoo siitä, kun kylmä sota käy kuumaksi. Siellä mainitaan YK ja ydinaseet sun muut, Dimi kertaa.
– Ensimmäiseltä demolta löytyy They Leave, johon otimme sanat John Carpenterin samannimisestä elokuvasta. Se on aika antikapitalistinen leffa, ja fanitimme sitä jo parikymppisinä. Se on scifi-toimintaelokuvaksi erilainen ja siinä on vahva viesti. Nuo on ehkä kaksi ensimmäistä kappaletta, jotka nousee esiin sieltä tappajahai- ja sarjamurhaajabiisien välistä.
Stemuja, bensaa ja polttoflindoja
Kappaleet eivät kuvasta pelkästään kaksikon ajatusmaailmaa, vaan mukana on myös aidoista tapahtumista kertovia tekstejä. Selkein esimerkki tästä on biisipari Putka/Pigs.
– Se perustuu omakohtaisiin ja myös mun sukulaisen kokemuksiin virkavallan kanssa, Dimi kertoo.
– Toisen säkeistön omistimme jollain tapaa Elokapinalle ja heidän toiminnalleen. Tuetaan rohkeita nuoria, kun kytät kaasuttaa ja muuta. Se siis kertoo myös poliisien vallan väärinkäytöstä.
Putka on yksi suomenkielisistä biiseistä, joissa lauletaan stadin slangilla.
– Olemme molemmat toisen polven stadilaisia ja haluamme tietysti vaalia sitä kieltä. Jotkin jutut piti tietysti laittaa kirjakielellä, mutta ei me lähdetty väkisin vääntämään, Dimi kertoo.
– Miksi pitäisi laulaa eri tavalla kuin puhuu? Mietittiin miksei me sjungata stadiks. Sitten rupesi lyyti kirjoittamaan, Miko sanoo.
Kaksikko huvittuu, kun kerron, etten ymmärtänyt stadiksi kirjoitetuista sanoituksista juuri mitään. Ei hätää, sillä ongelmaan on ratkaisu.
– Stadin slangi ry:n nettisivuilta löytyy pdf-sanakirja. Sieltä vaan kaikki lataamaan, Dimi nauraa.
Ranger toivoo, että kuulijat noteeraavat levyn väkevän sanoman – etenkin suomeksi lauletuissa biiseissä.
– Ehkä sieltä välittyy viesti, josta joku voi oppia, tai alkaa funtsia asioita itse. Odotan innolla myös ulkomaalaisten fanien kommentteja, miltä tämä kuulostaa heidän korviinsa!
Taide edellä
Albumin on julkaissut Jussi Lehtisalon pienlevy-yhtiö Ektro, joka oli bändille tuttu jo ennestään. Yhtye ei usko, että iso lafka olisi suostunut rahoittamaan tällaista projektia.
– Jotenkin ahdisti tuo aiempi kuvio. Jos sitä vanhaa levytyssopimusta lukee oikein tiukasti, niin emme olisi saaneet tehdä oikeastaan edes demoja. Siitä tuli fiilis, että nyt muuten tehdään tämä juttu ihan itse, Miko kertoo.
– Hyvä että tuli nähtyä se puoli, mutta siinä oli paljon asioita, jotka eivät olleet kauhean hyviä, Dimi miettii.
– Ehkä emme olisi tehneet näin radikaalia juttua ilman sitä kokemusta, Miko sanoo.
Aluksi ajatuksena oli, että levy olisi julkaistu omakustanteena. Se olisi kuitenkin aiheuttanut liikaa säätöä.
– Me ei tykätä liiasta säätämisestä. Soitettiin Lehtisalolle ja sanottiin, että olemme kyllästyneet ison maailman meininkiin. Hän sanoi, että niin on hänkin, Miko kertoo.
– On ihan erilaista olla lafkalla, jossa mennään selvästi taide edellä. Voidaan julkaista näinkin kreisi levy ja siellä ollaan ihan innoissaan. Eikä niin, että nyt jätkät tulee vähän liian kovat teostomaksut…
– Lehtisalo ei pelkää teostomaksuja! Toisin kuin eräät, Dimi nauraa.
Jatkuvaa kasvamista vastaan
Ranger haluaa tuoda omaa juttuaan vahvasti esille, mutta järkevästi, omalla painollaan.
– Meillä ei ole mitään tällaista meininkiä, kuten joillakin metallibändeillä, että ne soittaa suurin piirtein jossain isossa monikansallisessa yrityksessä. Ei tämä ole mitään huippu-urheilua, Dimi latoo.
– Odotellaan innolla keikkoja ja muuta, mutta ei tässä tarvitse todistella kenellekään mitään. Sellainen on äärimmäisen myrkyllistä eikä hirveän kauaskantoista.
– Olihan se siistiä soittaa jossain Tokiossa tuhansille ihmisille, mutta toisaalta tuli fiilis, ettei tämä ole ihan meidän mesta, Miko jatkaa.
Kaksikko huomauttaa, että tässä vaiheessa painaa myös vankka kokemus. Bändi on ollut olemassa jo lähemmäs 15 vuotta.
– Ei tarvitse olla ”top of your game”. Ole oma itsesi ja tee just sen verran kuin haluat ja jaksat. Täytyy tajuta ja löytää omat rajansa, Dimi sanoo.
– Semmoinen meininki, että pitää takoa, kun rauta on kuumaa… Me taotaan sitten kun jaksetaan. Vaikka just nyt tuntuu siltä, että olisin ihan valmis nauhoittelemaan uutta, Miko nauraa.
Joitakin uusia biisejä on jo syntynyt. Yhtye uskoo, että homma pysyy jatkossakin tuttuna Rangerinä, mutta mukaan tulee myös uusia kuvioita.
– Haluamme kehittyä musiikillisesti ja kasvattaa tietämystämme, mikä on ihan tervettä. Tämä on se resepti jolla mennään, mutta mukaan tulee varmasti enemmänkin kokeellisia studiojuttuja ja muuta, Dimi kertoo.
– Kuten Remu sanoi, mukaan tulee tico ticoo, Miko nauraa.
Julkaistu Infernossa 1/2023.