”Maailma on nyt valmis tuhottavaksi” – haastattelussa Black Crucifixion

Kolmikymmenvuotias Black Crucifixion on Suomen vanhimpia black metal -yhtyeitä. Bändin taide syntyy yhä ilman ulkopuolisia pakotteita.

Millainen aikuinen Black Crucifixionistä on kasvanut? 

– Se on elänyt todeksi ne teoriat, joista nuorena luki ja joiden merkeissä lähti mustaa taidetta luomaan, kitaristi-laulaja Forn aloittaa. 

– Onhan tämä ollut kieltämättä erikoislaatuinen hiippailu varjosta toiseen. Olimme alan veteraaneja jo kun 9/11 tapahtui. Matkan varrella on ollut monenlaista viheltäjää kertomassa, ettemme ole noudattaneet jotain opinkappaleita, mutta sopii nostaa käpälää pystyyn, missä he itse ovat nyt, kun 2022 lähestyy. 

– Helvete-dokkari antaa perspektiiviä, kuinka nopeasti aika kuluu. Ohjelmassa esitellyssä Slayer-lehden numerossa on yksi ensimmäisistä Black Crucifixion -artikkeleista. Minähän taidan olla alkuperäisen bm-skenen tyypeistä ainoa suomalainen, joka on tavannut Mayhemin Øysteinin [aka Euronymous] naamatusten vieraillessani Helvetessä keväällä 1992. 

– Vaikka elämä on tarjonnut monenlaista, Black Crucifixion on elämäntyöni. Kappaleita, jotka olemme kirjoittaneet kolmekymmentä vuotta sitten, on mahtavaa soittaa, ja niitä kuunnellaan vielä, kun kukaan meistä ei niitä enää soita. 

Uuden Triginta-levyn Beyond Linkola -biisin nimi herättää huomiota. Minkälaisesta tekstistä on kyse? 

– Luin juuri kotikäyttöön tarkoitetun koirien raskaustestin saapumisesta markkinoille. En voinut välttyä ajatukselta, että maailma on nyt valmis tuhottavaksi. Beyond Linkola on tietysti tribuutti vastikään poistuneelle filosofille ja samalla jatkumoa sille, mitä itse olemme tehneet nämä kolme vuosikymmentä. 

– Saatana-nimisen arkkityypin tehtävä on rikkoa elämälle vierasta hegemoniaa. On selvää, ettei nykyajan pyhä lehmä ole kristinusko ja aatteellista ristiinnaulintaa kaivataan ihan muualla. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, tämän hetken satanistista työtä tekevät osin jopa suomalaista arvomaailmaa puolustavat konservatiivikristilliset tahot. 

Bändi on elänyt viimeiset kymmenen vuotta uransa tuotteliainta aikaa. Miltä hommat näyttävät mahdollisen tulevan kokopitkän suhteen? 

– Meillä on erikoinen tapa, eli tämän niin sanotun modernin vaiheen tuotannossa on mukana sävellyksiä vuosilta 1986–1987 ja 1990, siis ajalta ennen bändin perustamista. Myös viimeisen kymmenen vuoden aikana on syntynyt uutta sävellysaineistoa, jota ei olla vielä pystytty hyödyntämään. 

– Triginta ei kuitenkaan ole esisoitto millekään tulevalle samalla tavalla kuin Hope of Retaliation oli kymmenen vuotta sitten. Ennemminkin Hope of Retaliation oli aamu, kun Triginta on ilta. 

Triginta on joka tapauksessa samantyyppinen, uutta materiaalia ja liveä sisältävä kymmenvuotispäivitys kuin Hope of Retaliation. Uskotko, että vuonna 2031 ilmestyy julkaisu samoissa merkeissä? 

– Trigintan voi kuunnella Hope of Retaliationin toisena puoliskona, ja sellaiseksi se on tehtykin, täydentämään bändin nykyvaiheen trilogian. Seuraavien tasavuosien juhlalevyt kuulostavat varmasti erilaisilta. 

– Leonard Cohen, Bob Dylan, David Bowie ja Roger Waters ovat kaikki julkaisseet priimalevyjä vielä haudan partaalla – ja pari noista sätkii yhä sinnikkäästi. Watersia mukaillen: ”Jos osasi elämässä on kirjoittaa lauluja, asiaa ei voi auttaa. Samoin, jos se ei ole sinun osasi, sitäkään ei voi muuttaa.” 

Bändi on esiintynyt harvoin ulkomailla. Miksi? 

– Olemme soittaneet Suomen lisäksi vain viidessä maassa, vaikka äänitteitämme ovat vuosien varrella julkaisseet lafkat ainakin kahdeksassa maassa ja kolmella eri mantereella. 

– Suurin syy tähän on, että ysärillä, siis aikana, jolloin legendoja betonoitiin, Black Crucifixion toimi progemman Promethean-yhtyeen puitteissa. Olemme kaupallisesti täysin merkityksetön yhtye, jota diggailevat pääasiassa keskimääräistä connoisseur-henkisemmät ihmiset. Tämä on mahdollistanut täysin omaehtoisen taiteen tekemisen ja vaikuttanut ulkomailta tulevien keikkapyyntöjen määrään.

Julkaistu Infernossa 10/2021.

Lisää luettavaa