Lähtö Saksaan, 8.10.2015
Revontulien valaistessa suuntasimme Helsinki-Vantaan lentokentältä torstaina aamuyöstä Saksaa kohti. Takana oli kolme antoisaa show’ta saksalaisen Thyrgrimin kanssa ja edessä meikäläisten ensimmäiset keikat Suomen rajojen ulkopuolella. Koko poppoo oli osoittautunut loistaviksi sälleiksi ja juttu luisti paremmin kuin hyvin, joten olimme vähintäänkin innoissamme mahdollisuudesta heittää vielä neljä keikkaa heidän kanssaan.
Saavuimme myöhemmin päivällä Düsseldorfiin. Ensimmäinen keikka olisi vasta seuraavana päivänä Oberhausenissa, joten otimme vapaasta illasta kaiken ilon irti maistelemalla paikallisia ruokia (makkaraa) ja juomia (olutta). Perjantaina oli aika ottaa ensikosketus ulkomailla keikkailun maailmaan.
Helvete Club, Oberhausen, 9.10.2015
Klubi hämmästytti positiivisessa mielessä heti ensinäkemällä yleisfiiliksellään, kookkaalla useasta huoneesta koostuneella bäkkärillään ja hyvän kokoisella lavallaan. Kenties kaikista vakuuttavinta oli kuitenkin paikan aivan huikea lavasoundi ja keskivertoa tyylikkäämpi valotekniikka. Tähänastisessa keikkahistoriassamme ei ole vielä vastaavanlaista tapausta tullut vastaan. Jotakin mitä ei olisi ensimmäisenä odottanut Helvetiksi nimetyltä black metal -luolalta.
Kaherdin Fotografie
Myös itse keikka oli helposti historiamme parhaita sekä soiton että fiiliksen puolesta niin lavalla kuin yleisössä. Yleisö, jota oli verrattain paljon, oli etenkin loppua kohden varsin mukana elävää sakkia.
Ei voi muuta sanoa kuin että parempaa starttia ulkomailla keikkailulle saa hakea. Sivuhuomautuksena on pakko mainita, että vaikka tupakointi baareissa on Saksassakin kiellettyä, säännöstä vähät välitetään. Sääntö-Suomessa asiasta oppia!
Club From Hell, Erfurt, 10.10.2015
Edellinen ilta kului ehkä turhankin rattoisasti siihen nähden, että puolet bändistä aloitti matkansa kohti Erfurtia aikaisin aamusta bussikyydityksellä tunnin parin mittaisen lepohetken ja Helvete Clubin bäkkäritarjoilusta mukaan pelastettujen purkkinakkien turvin. Loput meistä seurasivat perässä myöhemmin aamupäivällä Thyrgrimin matkassa. Solidaarisuuden nimissä pitkän ja hartaan aamiaisbuffetin kautta, tietysti.
Reilun viiden tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme itäisessä Saksassa sijaitsevaan Erfurtiin. Klubia olisi voinut ulkomuotonsa perusteella luulla perinteikkääksi saksalaiseksi maalaistaloksi. Peremmälle mennessä avautui helposti suurin lava, jolla olemme koskaan soittaneet. Vaikka väsymys oli kova, odotukset olivat korkealla.
Lavasoundi ei osoittautunut yhtä laadukkaaksi kun edellispäivän keikalla, eikä päivän avausbändinä soittaminen vieraassa maassa suurella lavalla ollutkaan mikään helpoin juttu. Yleisöä tuli loppua kohti vähitellen mukaan, mutta ei voida puhua yhtä suuresta menestyksestä kuin Oberhausenissa. Ihan varteenotettava keikka joka tapauksessa, ja jälkikäteen muiden yhtyeiden haastavaksi luonnehtimalta itäsaksalaiselta yleisöltä tuli kuin tulikin hyvää palautetta näennäisen kylmästä suhtautumisesta huolimatta.
Jos Hensens Fotografie
Ilta jatkui tutuissa merkeissä keppanan äärellä aamuyöhön asti Thyrgrimin jannuihin paremmin tutustuessa. Myös silmien lepuuttaminen hoidettiin venuella ja jannujen kuorsauskertoimesta riippuen joko kattokerroksen sviitissä tai bäkkärin lattialla. Seuraavana päivänä olisi paluu takaisin Oberhauseniin ja vuorossa viiden päivän keikkatauko.
Oberhausen, 11.–16.10.2015
Iso osa tästä ajasta kului hotellilla maatessa akkuja lataillen ja halpaa olutta litkien, mutta ohjelmassa oli muun muassa Duisburgin hylätyllä terästehtaalla vierailua ja sivistynyttä tutustumista paikalliseen olutkulttuuriin Finkenkrug-nimisessä (kuuleman mukaan legendaarisessa) kuppilassa, jossa oli tarjolla yli kahtasataa erilaista olutta ympäri maailmaa. Suomen suurta olutkertomusta edustamassa oli luonnollisesti Lapin Kulta, mikäpä muu. Ennen kaikkea lähennyimme entisestään Thyrgrimin kanssa – huumori ja herja alkoikin lentää entistä herkemmin.
Perjantaina oli aika lähteä liikkumaan kohti Hollantia ja Utrechtin kaupunkia. Tällä kertaa ei kenenkään tarvinnut kulkea julkisilla.
DB’s, Utrecht, 16.10.2015
Useampi kuin yksi Hollantiin liitettävä stereotypia sai vahvistusta heti venuen edessä autosta ulos astuessa. Mutta mikäpäs siinä, lava oli hyvänkokoinen, eikä puitteissa muutenkaan ollut taaskaan mitään moitittavaa. Lavasoundi oli samaa tasoa kuin Erfurtissakin, mutta ensimmäisen bändin soundcheckiä katsellessa huomasi kuinka muikealta soitto kuulosti yleisöön. Varsinkin paikan rumpusetti vakuutti soundillaan ensikuulemalta.
Yleisö tuntui olevan poikkeuksellisen hyvin mukana heti show’n alusta lähtien, siitä erityismaininta. Pääpiirteissään onnistunut keikka.
Loppuillasta ja seuraavasta aamusta teki spesiaalin meille tarjottu majoitus. Yösijan koko yhtyeelle tarjosi paikallinen perhe, jolla oli kaksi pientä lasta. Talon isäntä Carolus osoittautui kovaksi metallifaniksi ja kävi seuraamassa myös meidän keikkamme. Puoli yötä meni mukavasti olutta maistellessa ja ajatuksia vaihdellessa. Kuulemma yösijan tarjoaa asiallisille kavereille mielellään, jos sen avulla voi auttaa saamaan yhtyeitä kaupunkiinsa soittamaan. Ei voi muuta kuin hattua nostaa, moiseen asenteeseen ja ennakkoluulottomuuteen ei törmää joka päivä. Aamu kului mukavasti perheen kanssa sosialisoidessa, aamupalaa syödessä ja lasten kanssa televisiota katsellessa. Ei päässyt edes krapula yllättämään. Kiitos Schmitzin perhe!
Matka jatkui lauantaina aamupäivästä kohti Winschotenia.
Boelie’s Pub, Winschoten, 17.10.2015
Lavan nähtyämme olimme pitkään varmoja, että emme millään saa synakamoja ja siihen päälle vielä itse herra Kanttoria mahtumaan muiden sekaan. Loppujen lopuksi onnistuimme, mutta eipä ole koskaan niin pienessä tilassa tullut soitettua.
Lavan pieni koko ei tosin itse keikasta vienyt pois yhtään mitään. Mahtava fiilis ja helposti paras yleisö koko kiertueella! Hollantilaisyleisö eläytyi vahvasti alusta loppuun ja olipa viimeisen biisin aikana useampikin jonkin sortin moshpittikin havaittavissa, kiitokset kauniit siitä. Loistava päätös yhteiselle turneelle Thyrgrimin kanssa, enempää ei olisi voinut toivoa.
Jos Hensens Fotografie
Keikan jälkeen matkasimme yhdessä Thyrgrimin kanssa läheiselle hostellille, jossa oli tarkoitus majoittua. Viimeiset juomingit heidän kanssaan sujuivat entistäkin paremmissa merkeissä, ei voi muuta kuin hyvällä muistella.
Paluu Suomeen, 18.–19.10.2015
Sunnuntaiaamusta oli taas aika lähteä liikkeelle kohti Düsseldorfin lentokenttää. Kentälle saavuttua heitimme hyvästit Thyrgrimille ja tietyllä tapaa ontto olohan siitä tuli. Aivan helvetin hyviä ja hauskoja tyyppejä kaikki! Parempaa kiertuekumppania saa hakea. Odotamme ehdottomasti tulevaisuudessa tekevämme vielä yhteistyötä heidän kanssaan.
Lentokentällä meikäläisillä oli leiri pystyssä 15 tuntia ennen kuin oli aika hypätä koneeseen ja palata takaisin Suomeen.
Loppusanoina haluamme vielä ehdottomasti kiittää Iiro Laitista (Northern Solitude Entertainment) kiertueen mahdollistamisesta, Thyrgrimiä parhaasta mahdollisesta kiertueseurasta, keikkapaikkoja ja -järjestäjiä, muita kanssamme lavan jakaneita yhtyeitä, majoittajiamme ja kaikkia keikoille osallistuneita.
Unohtumaton reissu, josta voimme jatkaa entistä paremmalla sykkeellä kohti muutaman viikon päästä eteen tulevia Ruotsin-keikkoja ja marras-joulukuun Suomeen sijoittuvia levynjulkaisukeikkoja.