Olemme juuri päättäneet Mat McNerneyn kanssa keskustelun Hexvesselin tulevasta Nocturne-albumista. Voit lukea McNerneyn ajatuksia albumin tekemisestä ja taustoista tästä haastattelusta.
Koska istumme Tampereen O’Connelsissa, Nokia Arena sijaitsee ihan vieressä. Pian puheeksi nousee Battle Beast, joka esiintyy areenalla marraskuussa. McNerney sanoo arvostavansa todella kovasti sitä, miten pitkälle bändi on päässyt.
– Battle Beast on hieno bändi, Noora (Louhimo) on todella hyvä laulaja ja kirjoittaja, ja he kaikki ehdottomasti ansaitsevat kaiken sen, mitä he ovat saavuttaneet, hän iloitsee bändin puolesta.
– Suomessa on tällä hetkellä aukko uudelle, hieman isommalle raskaalle bändille. Battle Beast kykenee tekemään hienoa metallia, josta pitääkseen ei tarvitse olla metallifanaatikko.
McNerneyn mukaan Suomi kaipaa muutamia isompia metallibändejä. Sellaisia, joille kasvu isoksi bändiksi on luontevaa. Hieman isommat bändit tasoittavat tietä myös underground-metallille ja tuovat koko genrelle kuulijoita.
Hän hymähtää tiedostavansa sen, millaisia reaktioita metallibändin nouseminen isompaan kokoluokkaan herättää.
– Ne jotka valittavat Battle Beastin kaltaisten bändien onnistumisista, ovat usein laiskoja omien bändiensä kanssa.
– Battle Beast on tehnyt todella kovasti töitä. Blind Channelin tyypit ovat tehneet todella kovasti töitä. Me tarvitsemme tällaisia bändejä näyttämään nuorille, että tältä kovan työn hedelmät näyttävät. Isot bändit voivat olla esikuvia.
Liian moni bändi vaikuttaa syyttävän oman tekemisensä tahmaisuudesta ja mahdollisen menestyksen puutteesta kaikkia muita paitsi itseään: Levymyynnin laskua, levy-yhtiöitä, keikkapaikkoja, festareita, managereita, levykauppoja, mediaa tai ihan ihan mitä tahansa, tai kaikkia näitä yhtä aikaa.
– Aika usein huomaan keskustelevani jonkun nuoremman bändin kanssa heidän levy-yhtiöstään ja he kertovat heti ensimmäisenä, että ovat purkaneet sopimuksen, McNerney aloittaa.
– Syy on aina sama: ”Lafka ei tehnyt mitään puolestamme.” Kyselen aina, että mitä he tekivät? Maksoivatko he kuluja? Järjestivätkö haastatteluja? Markkinoivatko he levyä? Vastaukseksi tulee aina jotain ympäripyöreää, että kyllä, joo, he tekivät tuota kaikkea, mutta eivät mitään enempää.
– Ei levy-yhtiöiden kuulukaan tehdä kaikkea. Ei se kuulu sopimukseen. Jos haluat päästä bändisi kanssa esiintymään, sinun on uskallettava olla yhteydessä keikkapaikkoihin ja tarjottava itseäsi keikoille tai vaikka lämppäriksi. Sinun on oltava valmis ottamaan vastaan myös kieltäviä vastauksia. Kukaan ei tule hakemaan sinua kotoasi keikoille, jos vain odotat siellä. Jo tätä ennen sinun on keskityttävä täysin luovaan työhösi.
McNerney vie ajatusta pidemmälle. Hänen mukaansa bändit ajattelevat liikaa päämäärää musiikin tekemisen kustannuksella. Tavoitteena saattaa olla saada omaa musiikkia vinyylille tai vaikkapa suuret kiertueet Euroopassa.
– ”En malta odottaa, että levymme ilmestyy vinyylillä”, minulle on huokailtu monta kertaa.
– Se ärsyttää minua todella. Minä kysyn aina, että etkö sinä muista nauttia siitä mitä teet? Minä rakastan musiikin luomista ja siinä vaiheessa kun saan levyn käsiini, sen sisältämä musiikki on jo mennyttä elämää minulle. Musiikin luomisen ja äänittämisen pitäisi olla SE juttu. Ei sen julkaiseminen. Fyysinen levy on vain kuulijoille tarkoitettu tuote.
– Sama koskee keikkoja. Ei stadion ole onnistumisen mittari. Jos bändisi haluaa sitä oikeasti, hyvä, mutta sen eteen on tehtävä töitä. Jos taas nautit aidosti siitä mitä luot ja mitä teet, voi vuosikymmenien kiertäminen klubeilla olla antoisinta ikinä. Kyse on siitä, että nautit tekemisestä NYT. Ei siitä, että mietit koko ajan tulevaa tämän hetken kustannuksella.
Ajatusketju menee vieläkin pidemmälle. McNerney sanoo, että jokaisen bändin tulisi määrittää itse itsensä. Miettiä, mitä he itse haluavat saavuttaa musiikillaan. Jokaisen bändin pitäisi tunnistaa, mikä on se heidän oma juttunsa.
– Minusta bändit tarttuvat liian paljon tietynlaisiin tilaisuuksiin vain tilaisuuteen tarttumisen ilosta, eivätkä mieti yhtään, edustaako Karibianmeren festarilaiva tai koko festarialueen roskaava Coachella heitä itseään.
– Olen halunnut viedä Hexvesselin sellaisiin paikkoihin, jotka tuntuvat Hexvesselilta. Se voi tarkoittaa todella pientä klubia, tai soittamista vuorilla tai luolassa. En näe että Hexvessel on bändi, jonka on pakko päästä soittamaan kaikkein suurimmille festareille tai lähteä lämmittelemään isoja bändejä. Tapahtuman on oltava oikeasti kiinnostava.
– Jos ajatellaan vaikkapa festareita, minulle merkitsee enemmän se, että järjestäjä on halunnut juuri meidät esiintymään sinne kuin se, että pääsisimme soittamaan Suomen suurimmalla metallifestarilla. Soitan ennemmin kaksi ainutlaatuista festarikeikkaa vuodessa kuin kymmenen kasvottomissa tapahtumissa, jotka eivät tunnu miltään. Tämä on se tie, joka tuntuu minusta oikealta meille.