Matkaopas Trepaneringsritualenin synkkään ja väkivaltaiseen valtakuntaan

14.10.2015

Vuonna 2008 perustettu Trepaneringsritualen on lujaääninen muistutus siitä, että Göteborgista tulee muutakin kuin melodeathiä. Thomas Ekelundin luomus yhdistelee rytmistä death industrialia ja rituaalidronea, jonka synkän hypnoottisesta ja raskaan väkivaltaisesta maailmasta tuorein albumi, Perfection & Permanence (2014), maalaa meluisan kuvan.

– Trepaneringsritualenin tarkoitus on tutkia luomakunnan hämäräperäisimmät ja syvimmät kolkat, ja kulkea kurimuksen synkkyydessä valaistusta etsimässä. Tahdon ottaa tälle matkalle mukaan mahdollisimman monet teistä, Ekelund kommentoi.

Trepaneringsritualenin matkaan on vihdoin mahdollista liittyä myös Suomessa, ja peräti kahtena peräkkäisenä lauantaina. Ensi lauantaina, 17. lokakuuta, vuorossa on Blowup-festivaali Helsingin Korjaamolla ja seuraavalla viikolla Turun Rekisteri.

Ruotsalaisartistin seuraan voi toki liittyä puhtaalta pöydältä, mutta koska halusimme ymmärtää tätä taivalta paremmin, pyysimme häntä selvittämään musiikillisin esimerkein, miten tähän pisteeseen on päästy.

– Tämä oli lähes mahdoton tehtävä, sillä minulla on aina ollut hyvin laaja maku, ja kaikki kosmoksen tarjoamat ärsykkeet ruokkivat omaa luovuuttani. Valitsin kourallisen kappaleita, jotka ovat erittäin konkreettisia vaikutteita Trepaneringsritualenin eksoteerisessä ja esoteerisessä soinnissa.

Crass: Reality Asylum
– Crass opetti minulle omavaraisuuden ja auktoriteettien kyseenalaistamisen, mutta ennen kaikkea äänen voiman.

Current 93: From Brocken Cross, Locusts
– Current 93 opetti minulle henkilökohtaisen mytologian tärkeyden ja mielen kohdistamisen valaistumisen saavuttamiseksi.

Brighter Death Now: Dead Bones
– Brighter Death Now opetti minulle määrätietoisten pakkomielteiden ja intohimoisten päähänpinttymien tärkeyden.

Zero Karma: Death Posture
– Zero Karma opetti minulle rationaalisesta ajattelusta luopumisen tärkeyden ja pää edellä tyhjyyteen sukeltamisen.

S.P.K.: Baby Blue Eyes
– S.P.K. opetti minulle rytmin tärkeyden hurmioitumisen ja unelmoinnin kanavana.

Garmarna: Sorgsen Ton
– Garmarna opetti minulle omasta perinnöstä ammentamisen ja siihen juurtumisen, ilman taantumuksen kahleisiin juuttumista.

Tätä polkua seuraamalla pääsemme Trepaneringsritualenin musiikkiin, jonka alkuvaiheiden abstrakti kaaos on antanut hiljalleen valtaa synkälle ja orjuuttavalle rytmille. Siitä esimerkkinä toimikoon Black Egg.

Trepaneringsritualen
La 17.10.2015 Helsinki, Korjaamo, Blowup-festivaali
La 24.10.2015 Turku, Rekisteri

Lisää luettavaa