”Meillä on 60 esiintyjää, joista kaikki ovat yhtä tärkeitä” – Ilosaarirockin ohjelmapäällikkö avaa festariaikataulutuksen saloja

Festivaalit. Se kaikkein täydellisin viikonloppu, jona kaikki on lähtökohtaisesti pielessä. Ilosaarirockin ohjelmapäällikkö Panu Huttunen valotti festarikauden päätteeksi aikataulutuksen syitä ja seurauksia.

Kuva: Sampsa Geijer

Bändien soittoajat ovat liian lyhyitä, ne soittavat väärään aikaan, yhdelle päivälle on liian vähän mielenkiintoista ohjelmaa ja pääesiintyjätkin on valittu väärin. Näin ainakin, jos uskotaan festivaaleja edeltäviä nettikeskusteluja.

Moni ei ymmärrä, millainen palapeli toimivan soittojärjestyksen aikatauluttaminen on.

– Kaikki lähtee päivämääristä sekä lavojen ja esiintyjien määrästä, Panu Huttunen pohjustaa.

– Aluksi edetään enemmän päiväpohjaisesti ja lähdetään liikkeelle siitä, miten päiväjakauma tulee muotoutumaan meistä riippumattomista syistä.

– Tietenkin bändin tyyli ja koko vaikuttavat siihen, mille lavalle ja päivälle tarjous tehdään. Nämä ovat meillä mielessä tarjousvaiheessa, mutta lopullinen sijoitus voi muuttua, varsinkin ulkomaanelävien kanssa. Bändien muu festariaikataulu elää, ja meidän on joustettava asian suhteen, jotta ylipäänsä saamme niitä mukaan.

– Kotimaisten bändien kohdalla lopullinen päivämäärä lyödään lukkoon joskus verrattain myöhään. Keikat sovitaan paikallisten myyjien kanssa, ja bändit ovat joustavampia asian kanssa.

Ilosaarirockin ja monen muun suomalaisen pääkaupunkiseudun ulkopuolella järjestettävän festivaalin tapauksessa myös sijainti vaikuttaa ratkaisevalla tavalla järjestelyihin.

– Joskus bändi olisi mahdollista saada edellisen päivän reissusta vielä Helsinkiin asti, mutta lento Helsingistä Joensuuhun venyttää aikatauluja liikaa, Panu toteaa.

– Reittilentojen puute lisää haasteita, niitä kun ei lennetä Helsingin ja Joensuun välillä lauantaisin ollenkaan. Meillä on ollut jo vuosien ajan käytössä oma vuokrakone, jolla pyrimme lennättämään useampia yhtyeitä samaan aikaan. Siinä onkin sovittamista, kun bändejä saapuu ensin Helsinkiin useammasta maasta.

– Tämäkin vaatii sen verran aikaa, että ulkomaiset bändit pakkautuvat festareilla loppuiltapäivään ja myöhempään iltaan. Monet bändit eivät ehtisi aiemmalle lennolle vaikkapa Saksasta tai Briteistä, jolloin on jälleen tehtävä päätös, soittaako muutamia bändejä päällekkäin vai soittavatko ne ollenkaan.

Jokainen haluaisi tietenkin nähdä oman suosikkinsa parituntisia keikkoja myös festareilla, ja kaikkein pahinta on, kun kauan odotettu bändi nähdäänkin pienellä lavalla puolen tunnin ajan.

– Kaikki festarialueen slotit on meillä lähtökohtaisesti tunnin mittaisia, Panu huomauttaa.

– Se on vähintä, mitä voimme tehdä bändille kuin bändille. Moni ulkomainen isompi bändi kiertää maailmallakin festareita tunnin setillä. Se on aika standardi, ja koko bändin tuotanto on rakennettu sen ympärille.

– Joskus on kuitenkin yhtyeitä, joilta on vasta tulossa ensimmäinen levy tai jotka kiertävät debyyttinsä kanssa, eikä biisejä vain riitä tunnin keikkaan. Tuolloin lyhyempi setti on täysin bändin edun mukaista.

– Toisessa ääripäässä ovat bändit kuten Portishead, Sigur Ros tai Opeth, jotka ehtisivät soittaa tunnin aikana kolme tai neljä kappaletta. Kun tällaiset bändit on tuotu ulkomailta asti, materiaalia riittää ja aikaa on vapautunut muilta bändeiltä, sijoitamme ajan tietenkin sitä tarvitseville.

Vähintään yhtä iso tuskastelun aihe on pääesiintyjä. Illan viimeinen esiintyjä. Kaikki haluaisivat nähdä tietyn bändin parhaalla hetkellä, mutta Panu pitää yllättäen koko käsitettä hieman vieraana.

– Meillä on lauantain ja sunnuntaina aikana 60 esiintyjää, joista kaikki ovat yhtä tärkeitä. Jollekin bändille päälava on liian suuri, toiselle pienemmät lavat eivät sovi lainkaan, kolmas toimii parhaiten teltan pimennossa, neljäs Rentolavalla auringonpaisteessa ja viides osuu täydellisesti päälavalle illan päätteeksi, Panu summailee.

– Pyrimme luomaan koko festaripäivän ja -viikonlopun rytmin sellaiseksi, että jokaiselle kuulijalle löytyisi tarpeeksi ohjelmaa läpi viikonlopun. Siinä palapelissä huomaa, että siinä missä päälavan viimeinen bändi on toisille se tärkein, yhtä monelle se pienimmän lavan ensimmäinen bändi on yhtä tärkeä.

– Ilosaarirockissa käy tosin paljon niin laajan musiikkimaun väkeä, että saamme tarkasta harkinnasta huolimatta varmasti palautetta siitä, miksi tietty black metal -bändi soitti yhtä aikaa tietyn hip hop -yhtyeen kanssa, Panu naurahtaa.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 7/2016.