”Meillä kaikilla on takana sen verran kilometrejä, että turhat pilvilinnat ovat kaatuneet aikoja sitten” – haastattelussa King Company

Ajatonta hard rockia soittava King Company on ruuvannut linjaansa pykälän verran raskaampaan suuntaan. Silkinpehmeille balladeillekin on silti paikkansa.

One for the Road -debyyttinne (2016) otettiin hyvin vastaan. Millä mielin ja ajatuksin lähditte kasaamaan toista levyänne? 

– Oli hienoa, että eka albumi sai hyvän vastaanoton, ja tietenkin lähdimme tekemään kakkoslevyä yhtä lailla innostuneesti, rumpali Mirka Rantanen vakuuttaa. 

– Viime kesänä koettiin takaisku, kun Pasi Rantasen ääniongelmat alkoivat juuri kun oli tarkoitus alkaa nauhoittaa demolauluja. Olimme myös sopineet Espanjan-kiertueen, joten tuli kiire hoitaa Pasille tuuraaja. Sellainen löytyi lopulta Italiasta, ja kun selvisi, että Pasin ongelmat jatkuvat, tuuraajasta tulikin nopeasti ihan virallinen laulaja. Jouduimme tekemään jonkin verran muutoksia jo tehtyihin laulumelodioihin, koska Leonardin [Guillan] ääni on aika lailla erilainen kuin Pasin. Tämä aiheutti viivästystä ja saimme levyn valmiiksi myöhemmin kuin olimme suunnitelleet. 

Kuinka hommat ovat toimineet uuden laulajan kanssa? 

– Leonard on Argentiinasta mutta ostettiin aikoinaan Italiaan jalkapalloammattilaiseksi. Hän on kuitenkin aina esiintynyt ja laulanut. Leonard on vielä aika kokematon bändihommissa, mutta hänessä on positiivista energiaa, joka tarttuu meihin vanhoihin ukkoihinkin. Hän on uskomaton esiintyjä ja lavalla riittää virtaa – varmaan urheilutaustasta johtuen. 

– Ainoa ongelma on, ettemme pysty jammailemaan usein yhdessä, mutta aina kun on keikkaa, nauhoitusta tai jotakin muuta, hän lentää enemmän kuin mielellään tänne. Suomessa ollessaan hän asuu meidän treenikämppästudiollamme, missä on aina paikat siistinä, kun Leonard hoitaa imuroinnit ja tiskit. Varsinainen au pair Italiasta, hah hah. 

Uusi levy Queen of Hearts kuulostaa korviini edeltäjäänsä raskaammalta ja metallisemmalta. Onko näin? 

– Ehkä se on juuri näin, vaikka levyllä on myös slovarityyppistä tavaraa. Mutta varmaan esimerkiksi kitarariffit ovat nyt pykälän verran raskaampia. Ekalla albumilla oli paljon vanhaa materiaalia, ja uudella taas on enemmän matskua, joka on sävelletty ekan levyn jälkeen. Biisit on ehkä enemmän tätä päivää, jos tällaisesta musiikkityylistä voi näin sanoa, heh. 

– Meillä on sinänsä hyvä tilanne, että kaikki paitsi Leonard osallistuvat säveltämiseen, joten meiltä saattaa tulla hyvinkin erilaisia biisejä, jotka sitten vain sovitellaan King Companyn muottiin. 

Kerrotko hieman albumin nimessä esiintyvästä ”herttarouvasta”. 

– Herttarouva on nainen, joka lähtee ensimmäisellä levyllä matkaan ja kohtaa elämänsä varrella erilaisia vaikeuksia; huumeidenkäyttöä, ihmissuhdeongelmia ja sen sellaista. Välillä hän epäonnistuu, mutta nousee kuitenkin lopulta taas jaloilleen. 

– Tarina perustuu löyhästi tositapahtumiin. Se, että hän esiintyy tämän levyn kannessa kuningattarena kuninkaan kanssa, on ehkä vertauskuvallinen juttu. Kuvateema sopi hyvin yhteen bändin nimen kanssa, ja kansikuvaidea tuli mieleen, kun olin kirjoittanut Queen of Hearts -kappaleen sanat. 

Miltä tulevaisuutenne näyttää? 

– Levy-yhtiömme Frontiers on huomannut, että olemme ihan oikea, keikkaileva bändi, joten he ovat alkaneet panostaa meihin kunnolla. Emme kuitenkaan ole lähteneet tavoittelemaan mitään ihmeellistä. Meillä kaikilla on takana sen verran kilometrejä, että turhat pilvilinnat ovat kaatuneet aikoja sitten. 

– Olemme tyytyväisiä, että saamme tehdä uuden levyn sekä vähän keikkaa Suomessa ja ulkomailla. Toki täytyy myöntää, että nälkä kasvaa syödessä. Eihän sitä kumminkaan halua junnata samassa vaiheessa kovin pitkään, vaan alkaa toivoa lisää keikkoja ja muuta säpinää ympärille. Sellaista tämä homma vain on. 

Julkaistu Infernossa 8/2017.