”Meillä on KMA:n luuranko kaapissa, tai miksi sitä nyt haluaa kutsua, mutta siitä on jo niin kauan, ettei tunnu enää missään” – haastattelussa Lähiöbotox

Lähiöbotox-yhtyeen voimahahmot, veljekset Jaakko ja Harto Luomanen, aloittivat musiikillisen yhteistyönsä parikymmentä vuotta sitten. Nyt he ovat palanneet tietyllä tavalla alkupisteeseen.

Nu-metal. Termi herättänee monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia tämänkin lehden lukijoissa. Ja ne tuntemukset eivät ole monesti kovin positiivisia. Nu-metalia tunnuttiin ja tunnutaan usein pitävän enemmänkin haukkumasanana, ja harvassa ovat tainneet olla ne bändit, jotka ovat julistaneet ylpeinä edustavansa juuri nu-metalia.

Kitaristiveljekset Jaakko ja Harto Luomanen olivat perustamassa vuosituhannen vaihteessa helsinkiläistä KMA-yhtyettä, joka yhdisteli heviä ja räppäystä. Yhtyeen musiikista käytettiin monessa yhteydessä juuri termiä nu-metal.

Nyt heillä on samantyyppisiä elementtejä hyväksikäyttävä Lähiöbotox. Jotta päästään käsiksi sen tarinaan, täytyy lähteä liikkeelle vuosien takaa.

Vääriä elementtejä

KMA:n avaussingle Pommeja oli hitti vuonna 2001, mutta Ääripäät-pitkäsoittoa saatiin odottaa seuraavaan vuoteen.

– Siinä kävi ensinnäkin niin, että jouduimme äänittämään levyn kahteen kertaan. Rumpali oli ensimmäisissä sessioissa niin sekaisin, ettei sen soittoa saanut korjattua edes Pro Toolsilla.

KMA:n levyä ryhdyttiin tekemään toiseen kertaan tuottajalegenda TT Oksalan kanssa, mutta vaikeudet jatkuivat. Oksalan motivaatio ei vaikuta olleen korkealla, ja musiikilliset näkemykset bändin ja rahoitus- ja tuotantotahojen välillä erosivat toisistaan.

– Meidän referenssimme olivat enemmän Deftonesin, Rage Against the Machinen ja System of a Downin suunnalla – siis sellaisissa jutuissa, jotka olivat musiikillisesti arvostettavia ja jo itsessään tavallaan oma genrensä. Vastapuolelta taas tuli tyyliverrokeiksi ehdolle muun muassa Limp Bizkit. Okei, niilläkin on muutamia hyviä biisejä, mutta jotenkin hommassa oli sellainen tuntu, että nyt rahastellaan, Harto kertoo.

– Sitten kun menimme kuuntelemaan miksauksia, niin Oksala oli, jos ei nyt säveltänyt, niin ainakin sovittanut biisejä rankasti uusiksi. Ne olivat tosi tuotettuja, ja olen aika satavarma, että se oli nimenomaan levy-yhtiön toive, Jaakko arvioi.

– Siellä oli sellaisia elementtejä, jotka olivat tulleet mukaan meidän studiosessioidemme jälkeen. Oli sellainen olo, että näin se vaan menee ja siihen pitää tyytyä.

Jaakon mukaan toiminnassa alkoi olla nopeasti lopun alun tunnelma. 

– Levy oli myöhästynyt pahasti. Jos se olisi tullut heti Pommeja-sinkun jälkeen, se olisi varmasti myynyt kultaa. Lopulta se ei ollut oikein kenenkään intressien ykkönen.

Veljesyhteys katkeaa

KMA kuivui kokoon, ja osittain samalla miehistöllä syntyi huomattavasti perinteisempää metallin ja hard rockin ristisiitosta soittanut Heaven ’n’ Hell. Yhtye teki loistavan levyn, Sleeping with Angelsin (2003), mutta sekään ei johtanut Luomasen veljeksiä tähteyteen.

Myös veljesten välit alkoivat olla koetuksella. Harto määräsi, että joka päivä on treenit eikä kukaan saa mennä päivätöihin.

– Sitten tuli sellainen määräys, että pitää tehdä kymmenen riffiä päivässä. Meillä on siis jotain seitsemäntuhatta riffiä tallessa yhden vuoden ajalta, Jaakko naureskelee.

– Ajattelin, että jos haluaa mennä eteenpäin ja menestyä, sen eteen pitää tehdä töitä. Jenkeissä on kymmenentuhatta bändiä, jotka haluavat tehdä hommaa elääkseen. Ehkä se oli vähän liian raju boot camp, Harto myöntää.

Heaven ’n’ Hell lyötiin pakettiin ja Harto muutti noin kolmeksi vuodeksi Pariisiin.

– Aluksi emme olleet edes yhteydessä Jaakon kanssa. Suoraan sanottuna meni vähän välit poikki. Olimme vääntäneet niin monta vuotta putkeen, enkä myöskään ehkä ollut vielä silloin ihmisenä kovin valmis, Harto kertoo.

Kului vuosia, joiden aikana Jaakko muun muassa pyöritti pienlevy-yhtiötä ja kehitti itselleen toisen muusikkopersoonan, Liemisen. Hänen roolissaan Jaakko laulaa itse ja musiikki on kevyttä poppia soul- ja hip hop -vaikutteilla. Debyyttilevy Moi! ilmestyi vuonna 2016.

Uusi aika

Olemme vähitellen pääsemässä siihen, miksi Luomaset ovat ajankohtaisia vuoden 2019 hevipiireissä: viime vuonna syntyi heidän yhteistyönsä viimeisin hedelmä, taas kerran rapilmaisua ja särökitaroita yhdistelevä Lähiöbotox.

Yhtye ei ole mitään suoraa jatketta KMA:lle vaan monenlaisten sattumusten summa. Pyörät sai pyörimään eräs salaperäinen räppäri, joka halusi itselleen bändin. Lähiöbotox-miehet eivät suostu kertomaan hänen henkilöllisyyttään useankaan kyselyn jälkeen.

– Tämä ensimmäinen räppääjämme oli soittanut Lauri Porralle, että kuka voisi perustaa hänelle kunnon bändin. Lauri oli kertonut minun nimeni, Jaakko pohjustaa.

– Minä sanoin, että minulla on heti nimiä mielessä, ja että ainakin Harto lähtee varmasti messiin.

Rumpali Lauri Ehrlund ja basisti Samuli Peurala löytyivät osittain sosiaalisen median avustuksella ja osittain sitä kautta, että Jaakko oli äänittänyt, tuottanut ja julkaissut rytmikaksikon aiempaa vaihtoehtometallibändiä Lighthouse Projectia.

Seuraavaksi kyseinen Räppäri X ei toistuvasti saapunut treeneihin, vaikka oli itse aloittanut projektin. Piti löytää uusi tyyppi, ja Jaakko otti yhteyttä kotimaisen hip hopin isähahmoon Ruudolfiin.

– Ruudolf sanoi, että nyt tulee idea, joka on ehkä vähän hullu. Hän oli ollut keikalla Seksikkään-Suklaan kanssa ja ylisti tyypin mieletöntä energiaa. Ruudolf vain epäili, että onkohan Viki eli Seksikäs-Suklaa koskaan edes kuunnellut heviä, Jaakko muistelee.

Seksikäs-Suklaa (oikealta nimeltään Luyeye Konssi) tuli kokeilemaan bänditreeneihin ja toi mukanaan raptoverinsa Dosdelan eli Hanad Hassanin.

– Olin himassa ja Viki laittoi viestiä. Ymmärsin sen väärin, sillä vaikka Vikillä on hyvä suomen kieli, hän kirjoittaa päin helvettiä. Sain käsityksen, että Liemisellä olisi keikka ja että tulenko messiin. Sitten tulimme tänne treenikselle, jossa onkin bändikamat ja tyypit alkavat soittaa vähän raskaampaa musiikkia. Tajusin, että nyt ei puhuta Liemisestä. Meille heitettiin mikit kouraan ja alkoi huikea meininki, Hanad kertaa noin vuoden takaisia tapahtumia.

Kulttuurit törmäävät

Jo avaussingle Kato mua silmiin (kusipää) herätti huomiota, ja viime vuoden syyskuussa bändi esimerkiksi pääsi esittämään sen suorassa lähetyksessä MTV3:n Posse-ohjelmassa. Sadoilletuhansille katsojille soittaminen on varsin hyvä suoritus ensimmäiseksi julkiseksi esiintymiseksi. Jaakko kertoo, että hän yksinkertaisesti kysyi ohjelman tekijöiltä, pääsisikö bändi mukaan.

– Minulla on ollut nyt pari vuotta sellainen vaihe, että kun tulee joku idea, yritän viedä sen mahdollisimman pitkälle. Liian monta vuotta oli sellaista jossittelua, että olisi kiva tehdä tätä ja tuota.

Muutaman lisäsinkun jatkoksi on luvassa ”ennen kesää” viiden kappaleen nimikko-ep ja myöhemmin tänä vuonna koko tähänastisen tuotannon niputtava albumi.

Miehiä ei tunnu harmittavan, vaikka joku kutsuisi Lähiöbotoxin musiikkia nu-metaliksi. Kyse ei ole mistään trendien haistelusta, vaikka tietyt merkit viittaavat siihen, että vuosituhannen vaihteen pomppuhevi olisi tulossa jälleen muotiin.

– Tyyli tuli vähän sattumalta jo sen myötä, että oli se räppääjä perustamassa tätä juttua. Toisaalta meillä oli alussa monenlaisia kokeiluja jopa stonerin suuntaan. Emme ole lyöneet sinällään mitään lukkoon. Ja Vikikin on nykyään laulutunneilla, joten meiltä saattaa tulla esimerkiksi kappaleita, joissa ei räpätä vaan lauletaan, Harto kertoo.

– Kun pyysin Hartoa ensimmäistä kertaa mukaan, oli tosiaan tiedossa, että jonkinlaista rapin ja metallin yhdistämistä ollaan tekemässä. Meillä on KMA:n luuranko kaapissa, tai miksi sitä nyt haluaa kutsua, mutta siitä on jo niin kauan, ettei tunnu enää missään, Jaakko kertoo.

– Tärkeintä on, että on aina tarpeeksi hyvä riffi. Kaikilla on totta kai omat esikuvansa, mutta emme me lähde tekemään vaikkapa yksi yhteen Rage Against the Machinen ensimmäisen levyn kuuloisia riffejä.

Angolalaiset sukujuuret omaava Seksikäs-Suklaa ja Suomessa somalialaisille vanhemmille syntynyt Dosdela tulevat monella tapaa täysin erilaisesta kulttuurista kuin yhtyeen muut jäsenet. Tietynlainen viattomuus ja uuden löytäminen heavy metal -kulttuurista on Luomasten mukaan kuitenkin vain vahvuus.

– Viki ja Hanad tulivat pari viikkoa sitten studiossa intoilemaan ja näyttämään soittimestaan Hartolle, että ”hei, oletko kuullut tämän, aivan vitun hyvä!”. Kyseessä oli Black Sabbathin Paranoid, Jaakko nauraa.

– Vaikea fiilistellä ihan samalla tasolla siinä studion sohvalla, kun toinen huutaa, että ”kuuntele, kuuntele, nyt lähtee soolo!”. En sitten viitsinyt sanoa, että tuo on ehkä maailman klassisin hevibiisi. Mutta pakkohan sitä on arvostaa – noin innoissaan minäkin olin, kun kuulin hevijuttuja ensimmäistä kertaa.

Julkaistu Infernossa 4/2019.