Lurk on julkaissut levyjä tasaiseen tahtiin, mutta nyt pidettiin seitsemän vuoden tauko. Tapahtuiko toiminnassanne joitain muutoksia?
– Orkesteri kuplii vääjäämätöntä kemiaansa psyyken äärilaidoilla myös hiljaisempina hetkinä. Näillä kilometreillä se on jo itsenäinen entiteetti, joka ei tarvitse tekohengitystä, kunhan puhaltee vain pölyt silloin tällöin, rumpali Kalle Nurmi tuumaa.
– Levynteko ajoittui juuri koronan alkutahdeille, itse asiassa samalle viikonlopulle, kun ensimmäiset kunnon lockdownit iskivät. Rumpuäänityksiin varattu tila vaihtui päivän varoajalla ja korona iski myöhemminkin omaa leimaansa levyntekoon.
– Myös levy-yhtiökuviot ottivat aikansa, vaikka ensimmäistä kertaa historiassamme jatkamme sopimusta saman lafkan kanssa toisen albumin merkeissä. Toimintamme on muuttunut vuosien varrella toki muutenkin johtuen muutoksista jäsenten työnkuvissa ja asumisjärjestelyissä.
Minkälaisena levynä näette Aegisin kolmeen aiempaan verrattuna?
– Ensimmäinen oli melkoinen hetken laulu, siihen tiivistyi uuden löytäminen ja tietty sattumanvaraisuus. Ei ollut vielä historiaa tai suurta suunnitelmaa. Toisella albumilla haettiin uutta suuntaa liiankin innokkaasti ja basistinvaihto sai meidät tarkastelemaan sovituksia paljon tiukemmiksi ja monipuolisemmiksi. Kolmas levy oli sitten eräänlainen korjausliike, koska koimme kadottaneemme jotain ensilevyn tunnelmasta ja bändin ytimestä.
– Aegis ei vaatinut suunnankorjausta, vaan keskityimme kappalemateriaaliin linjan oltua selkeä. Tällä kertaa erityisen panostuksen kohteena oli miksaus. Siihen käytettiin pitkällisiä työtunteja ja tavattoman paljon ajatusta.
Aegis viittaa kreikkalaiseen mytologiaan. Mitä se tarkoittaa teille?
– Kyseessä on Kimmon [Koskinen, laulu] ajatus, ja häneltä onkin tullut ylivoimaisesti suurin osa levyn teksteistä. Itse vastaan Hauta-kappaleesta, jonka koen lipsahtavan Aegis-teemaan mainiosti. Aegis oli alun perin eräänlainen nahkainen mantteli, joka toimi vallan tai suojeluksen tunnuksena.
– Aegis kertoo meistä vailla henkisyyttä, jumaluuksia ja niihin liittyviä järjestelmiä, Koskinen kertoo.
– Ihmisen rakentamat pyhyydet on saatettu tämän tunnuksen alla murskattaviksi, kaiken kattavan tutkimuksen polttoaineeksi. Maailmaa kartoittava tieteellinen todellisuus tarjoaa enemmän kuin kukaan voi kuvitella. Meillä on vain tämä hetki käytettäväksi, joten kokekaamme sen kaikki puolet.
Onko tarkoitus, ettei musiikkinne ole helposti pureskeltavaa?
– Emme ole tehneet tarkoituksella vaikeaa musiikkia, emmekä kyllä erityisesti helppoakaan, Nurmi sanoo.
– Meillä neljällä on varsin laaja musiikkimaku ja ammennamme siitä kuten haluamme. Saumaton fuusio eri tyylilajien välillä on tietysti se mitä haemme. Se kuinka onnistumme jää kuulijan arvioitavaksi.
Jos ajatellaan suurta kuvaa, mikä on musiikkinne päämäärä?
– Syntyä, ja meidän päämäärämme on toimia kätilöinä. Vaihtokaupassa saamme aivokemiallisen satsin kaikkea mieltäylentävää, Nurmi vastaa.
– Se, mitä teemme ja miten sen teemme, on omalla tavallaan luettavissa viesteiksi. Itse taideteos käsittää puhdistavan rituaalin, jossa kuvotus, inho, masennus ja viha syljetään äänikanvaasiin. Sanat ja nuotit on luotu vastaamaan toistensa haasteeseen, ne vaativat toisiltaan enemmän ja enemmän.
– Siinä, miten teoksemme teemme, on taas selkeämpi viesti. Kuten mainitsin, emme yritä tehdä vaikeaa tai helppoa musiikkia, vaan yritämme kuulostaa vain itseltämme, rehellisesti ja ilman suuria olettamuksia palkkiosta. Ihmisten taipumus on etsiä aidan matalin kohta. Tarjoamme vaihtoehtoista ajatusta: yrittäkää löytää oma äänenne, vaikkei se olisi myyvä, ilmiselvä tai helppo ratkaisu.
Julkaistu Infernossa 3/2023.