Tamperelainen doom metal -yhtye Sapata julkaisee toisen albuminsa No Sun to Embrace perjantaina 19. helmikuuta Last Day of the North -levy-yhtiön kautta niin vinyylinä kuin digitaalisesti. Albumiin voi tutustua ennakkoon Infernon avustuksella. Samalla yhtyeen laulaja Saara Šamane avaa kappale kappaleelta, millaisissa tunnelmissa levyllä kuljetaan ja mitä teemoja se pitää sisällään.
Vallitsevan tilanteen vuoksi levyjulkkarikeikka järjestetään lauantaina 20. helmikuuta striimikeikkana. Illan avaa kello 20 StoneGazer Sapatan astuessa estradille klo 21. Tarkempia tietoja löytyy täältä.
Myriad
– Melodioiltaan kiemurteleva ja käärmemäinen Myriad on johdattava, hyvin sapatamaisen kuuloinen avausraita ja toimii vahvana porttina albumin pariin. Kappale tarkastelee syvällä piilevää, mieltä myrkyttävää kyltymättömyyttä ja kipua, jotka syövät ihmisen vähitellen sisältäpäin.
Buried in Us
– Kappale on pakkasilmansininen, karu ja kylmä. Kertosäkeen melodramaattinen johdattelevuus kutsuu uppoamaan syvemmälle musiikkiin. Sanat tutkivat kuinka elämä muuttaa jatkuvasti muotoaan ja kuinka kuolemasta syntyy elämää.
Seasons Shift Forward
– Musiikillisesti avaruusmaisen tilava ja aallon kaltainen vyöryvä luonnonvoima. Kappale sisältää massiivisia kelluvia äänivalleja, soiden silti samalla haikeutta. Vuodenajat ajelehtivat eteenpäin muistuttaen jatkuvasta muutoksesta, aika muovaa meitä jättäen jälkeensä surua.
I Sang to the Wind
– Soinniltaan dynaaminen, vuoristomainen ja haikea kappale, joka kasvaa vähitellen suuremmaksi ja suuremmaksi. Laulu taivaalle haudatulle rakkaalle, johon voi olla yhteydessä tuulen kautta.
No Sun to Embrace
– Albumin melodramaattinen kruunu. Sävellysprosessissa inspiraationa on toiminut goottilainen arkkitehtuuri ja erityisesti Kölnin tuomiokirkko. Kiero, häijy, orapihlajamaisen kiertelevä melodiakulku hallitsee kappaletta, joiden kylmäävää tarinaa sanoitukset vahvistavat.
Circle
– Universaali, luonnonläheinen ja toiveikas kappale, jonka sävelissä elää kaikki mikä jo kerran on elänyt.
Last Juniper
– Mustaa sadetta ja palanut maailma, jonka raunioilla seisoo yksinäinen hiiltynyt puu muistuttamassa siitä nousevasta toivosta mitä se joskus menneisyydessä edusti. Raskas, hidas ja teoksellinen kappale, jonka jokainen isku ja sävel kielivät menetyksen mukanaan tuomaa surua.