Miten hiljaiset vuodet ovat sujuneet?
– Aika on mennyt oikeastaan heittämällä, laulaja Claudio Ravinale vastaa.
– En ole todellakaan laiskotellut kymmentä vuotta, vaan olen tehnyt kuusi levyä industrial-bändilleni The Silverblackille sekä kaksi albumia horror metal -projekti Infernalizerin kanssa. Ettore [Rigotti, laulu ja soittimet] on puolestaan viettänyt aikaa tuotantohommissa studiossaan.
Ravinale jatkaa, että uusi The Dormant Stranger -albumi tehtiin itse asiassa jo muutama vuosi sitten.
– Kirjoitimme ja purkitimme levyn lopulta aika nopeasti. Julkaisun kanssa meni aikaa olosuhteiden pakosta. Toisinaan elämä vain päättää tuoda eteen haasteita, joiden ratkominen on tarpeellista.
Albumin musiikki on tuttua, joskin ehkä piirun verran aiempaa synkempää Disarmonia Mundia.
– Onhan se, mutta ehkä tuo johtuu siitä, että olemme tulossa vanhoiksi, hah hah.
– Tavallisesti Ettore kirjoittaa kaiken musiikin ja lähettää minulle demoversioita, jotta voin kirjoittaa sanoitukset ja kehittää laulusovituksia. Kun kuulin uudet kappaleet, tunsin heti niiden melankolisen fiiliksen, joka puski sanoituksia tiettyyn suuntaan. Minusta sovitusprosessi on aina mielenkiintoinen, sillä toisinaan musiikkiin kulkeutuu fiiliksiä, joita ei voi kuvailla sanoin.
Koetko, että levyn tekstit muodostavat jonkinlaisen kokonaiskuvan?
– En oikeastaan. Ettore sävelsi todella – siis TODELLA – paljon musiikkia, joten koin alkuun pientä pulmaa sen suhteen, mistä kirjoittaisin… Ainahan voi ruikuttaa siitä, kuinka paska maailmantila on, mutta jotkin sanoitukset veivät toiseen suuntaan.
– Hauska juttu on, että kirjoitin tekstit jo vuosia sitten, kauan ennen pandemiaa, mutta ne kuulostavat yhä siltä kuin ne olisi kirjoitettu eilen. Kun ottaa huomioon, että sanoitukseni ovat yleensä aika negatiivisia, se ei ole välttämättä hyvä asia, hah.
Disarmonia Mundi on ennen kaikkea studioprojekti. Miksi olette päättäneet pitää sen sellaisena?
– Emme yksinkertaisesti löytäneet sopivia soittokavereita, joten jossain vaiheessa lopetimme etsimisen. Täytyy ymmärtää, että Italia ei ole kovin iso metallimaa, joten innokkaiden ja taitavien soittokavereiden löytäminen on hankalaa.
– En väitä, etteikö täällä olisi sellaisia, mutta emme koskaan tavanneet sopivia tyyppejä. Olemme tottuneet tekemään hommat tavallamme, ja uusien jäsenten värvääminen tässä vaiheessa tuntuisi oudolta.
Disarmonia Mundi on kirjoittanut paljon hyvää melodista death metalia, mutta bändin nimi on jäänyt isompiensa varjoon, vaikka sen toisena laulajana on kuultu Soilworkin Björn Stridiä (kuvassa keskellä).
Tuntuuko, että olette saaneet osaksenne tarpeeksi tunnettuutta?
– Jos olisit kysynyt tätä kymmenen vuotta sitten, olisin varmaan ollut sitä mieltä, ettemme ole tarpeeksi tunnettuja. Nyt minusta tuntuu päinvastaiselta: olemme pirun onnekkaita, että niin moni on yhä kiinnostunut meistä.
– Menestys vaatii nykyisin paljon, ja itse musiikki on vain jäävuoren huippu. Voin myöntää, että tätä projektia olisi voinut hoitaa paremmin. Ehkä valitan tunnettuuden puutetta vuosikymmenen kuluttua, mutta nyt en tee niin.
Julkaistu Infernossa 2/2025.