Taiturimainen nettisensaatio Steve’n’Seagulls liihottaa koko kesän kotimaan keikkalavoilla ja Euroopan suurilla festareilla.
Heinäkuu 2011 Kihveli soikoon! -festivaaleilla Hankasalmella, Keski-Suomessa. Tapahtuman avajaisillan myöhäiskonsertissa nousee lavalle omaperäisiä bluesgrass-versioita raskaan rockin kappaleista lohkova Grainsville Cocks.
Edellä mainittu käy nykyisin mainiosta knoppitiedosta. Grainsville Cocks oli lopulta yhden illan juttu. Siitä lähtien bändi on tunnettu nimellä Steve’n’Seagulls – yhtyeenä, joka nousi viime kesänä internetsensaatioksi käytännössä yhdessä yössä. Bändin videoituja versiointeja Iron Maidenin The Trooperista, AC/DC:n Thunderstruckista sekä You Shook Me All Night Longista, Dion Holy Diverista ja Metallican Seek & Destroysta on käyty katsomassa YouTubessa yhteensä liki 20 miljoonaa kertaa.
Sittemmin on tapahtunut paljon, päällimmäisinä levytyssopimus Spinefarm Recordsin kanssa viime syksynä ja debyyttialbumi Farm Machinen maailmanlaajuinen julkaisu tämän vuoden toukokuussa. Nyt Steve’n’Seagulls humppaa kotimaankeikkojen lisäksi Euroopan merkittävillä metallifestareilla, kuten Ruotsin Sweden Rockissa sekä Saksan Wacken Open Airissä ja Summer Breezessä.
Tappavaa kamaa
Hankasalmelaismuusikko Viljam ”Hiltunen” Hännisellä on takana vuosien yhteinen keikkataival kontrabasisti Leevi ”Pukki Kaalinen” Pukin, lyömäsoittaja Simo ”Puikkonen” Heikkisen ja banjotaituri Matias ”Herman” Haaviston kanssa tanssi- ja viihdemusiikkiorkesteri Sputnikin riveissä. Steve’n’Seagullsin tuorein jäsen on kitaristi-laulaja Tomi ”Remmel” Tajakka, joka on ollut retkueen matkassa nyt parisen vuotta.
Hännisen mukaan bändin oraalla oleva maailmanvalloitus sai alkunsa täysin markkinavoimien aloitteesta.
– Bändi perustettiin alun perin Sputnikin ohjelmatoimiston pyynnöstä, kun ne halusi erilaisen show’n Amarillo-ketjun ravintoloihin. Tarkoitus oli tehdä lainaversioita tutuista kappaleista sellaiseen spagettiwestern-henkeen, mutta homma kääntyi nopeasti tuohon hillbilly- ja bluegrass-meininkiin. Juttu otti tulta alleen ja tykättiin itsekin.
Yhtyeen maalaispoikamaisen imagon, taidokkaan soittamisen ja osaavien sovitusten lisäksi porukasta jää mieleen sen veikeä nimi.
– Matiaksen puoliso katseli liikennevaloissa lokkeja ja ilmoitti, että ”teille hyvä bändinimi olis Steve’n’Seagulls”. Onhan tämä meidän juttu tietysti yhtä tappavaa kamaa mitä Seagalin leffat, Hänninen nauraa.
Farm Machinen sisältö perustuu bändin nykylinjaan. Alussa mainittujen videohittien lisäksi siltä löytyvät versiot muun muassa Led Zeppelinin Black Dogista, Rammsteinin Ich Willistä ja hieman yllättäen myös Panteran Cemetary Gatesistä.
– Videoiden kautta levylle muotoutui heviteema. Biisivalinnat on tehty hyvien riffien ja melodian perusteella. Mukana on tiettyjä nuoruusajan suosikkeja, kun kaikki ovat sitä heviä kuunnelleet jossain vaiheessa, Tomi Tajakka kertoo.
– Versiot ovat kunnianosoituksia, eivät pilkallista satiiria. Ei me sellaiseen haluta lähteäkään, hän jatkaa.
– Useasti on vain katsottu kappale ja ruvettu soittamaan. Se muotoutuu siitä aika nopeasti. Moni biisi on jäänyt tekemättäkin, kun on mennyt väkisin vääntämiseksi, Hänninen ja Heikkinen sanovat.
– Sovituksiin kuitenkin panostetaan. Samasta puusta pystyy sovittamaan 50 biisiä samalla kompilla ja idealla, mutta me ollaan aina pyritty hakemaan jokaiseen kappaleeseen persoonallinen ote ja niihin sopivat stemmalaulut, jotka ovat meidän yksi vahvuus, Tajakka lisää.
Kokeneet ammattimuusikot tietävät, että yhtyeen levytysura on lyhyt pelkillä lainakappaleilla.
– Seuraavalle levylle suunnitellaan jo omaakin materiaalia – siihen on kehotettu levy-yhtiönkin puolelta, Simo Heikkinen mainitsee.
Täytetyt eläimet vs. heinäpaalit
Steve’n’Seagullsin musiikkivideoiden valtaisa suosio on ollut yllätys myös bändille itselleen. Videolatausten perusteella bändistä on innostuttu kotimaan lisäksi eniten Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Ruotsissa ja Saksassa.
Hänninen, Heikkinen ja Tajakka uskovat konseptinsa menestyksen perustuvan helposti tunnistettaviin kappaleisiin, niiden livenä soittamiseen videolla, hauskanpitoon sekä suomalaiseen hulluuteen.
– Palaute on ollut pääasiassa oikein hyvää, mutta on niitä mielensäpahoittajiakin, Hänninen sanoo.
The Trooper -kappaleen videolla Hänninen pukeutui näyttävään intiaanipäähineeseen, jonka joku katsoi loukkaavan Amerikan alkuperäiskansojen edustajia. Päähineen käytöstä on sittemmin luovuttu.
Bändin videot ovat kotikutoisen ja maanläheisen visuaalisuutensa puolesta kiistämättömän omaperäisiä. Vauhtia haetaan vaikka vanhasta Massey–Ferguson-traktorista tai Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueesta, ja komppia taotaan tarvittaessa alasimeen. Onko mitään, mitä Steve’n’Seagulls -videoilla ei voisi tapahtua?
– Kaikki menee omien arvojen mukaisesti, ja jatkossakin keskiössä pyörii se omakätinen puuhastelu. Osataanhan maailmalla tehdä hienoja videoita, mutta meillä se tavaramerkki on kotikutoisuus, Heikkinen korostaa.
– Meidän videoita ei ole lavastettu millään lailla, kaikki on sillä tavoin suunnittelematonta. Ei ole haettu kaupasta valmiiksi kuluneita huonekaluja, Tajakka mainitsee.
– Joskus keikkapaikoilla järjestäjä on roudannut heinäpaaleja lavalle. Siinä on tullut sellainen olo, että tämä ei ole meidän luontainen juttu. Siinä pitää olla oikeasti jotain kulmaa, Heikkinen lisää.
– Jos sinne lavalle pitää jotain raahata, niin sopivan typerää, kuten ne täytetyt eläimet. Sellainen alleviivaus on turhaa, että huh huh, miten maalta tämä bändi nyt on, Tajakka päättää.
Haastattelu julkaistu Infernossa 6/2015.