Metallican parjatuin albumi täyttää 20 vuotta – ”Omalla tavallaan tärkein levy, jonka teimme”

St. Anger sai ilmestyessään ristiriitaisen vastaanoton.

05.06.2023

20 vuotta sitten tällä päivämäärällä eli 5. kesäkuuta 2003 hevijätti Metallica julkaisi kahdeksannen studioalbuminsa St. Angerin. Kyseessä oli ensimmäinen levy, jonka yhtye julkaisi vuonna 1986 bändiin liittyneen basisti Jason Newstedin eroamisen jälkeen. Levyn basso-osuudet soitti bändin luottotuottaja Bob Rock ja ennen albumin julkaisemista yhtye pestasi bändiinsä ex-Suicidal Tendencies -basistin, tuohon aikaan Ozzy Osbournen bändissä soittaneen Robert Trujillon, joka on pysynyt bändin kelkassa aina näihin päiviin saakka.

St. Angerin työstäminen, jota seurattiin lähietäisyydeltä vuonna 2004 julkaistussa Some Kind of Monster -dokumenttielokuvassa, oli pitkä ja kivinen taival ja yhtye oli jo erittäin lähellä hajoamispistettä. Bändin sisäinen ilmapiiri oli hyvin tulehtunut (minkä johdosta Newsted lähti bändistä alkuvuodesta 2001), joten yhtyeen managerit palkkasivat muun muassa St. Louis Rams -joukkueen kanssa työskennelleen ”esiintymisvalmentajan” Phil Towlen hoitamaan laulaja-kitaristi James Hetfieldin, rumpali Lars Ulrichin ja soolokitaristi Kirk Hammettin – eritoten kahden ensinnä mainitun – välejä kuntoon. Kesällä 2001 Hetfield kirjautui vieroitushoitoon ja levyprojekti laitettiin jäihin. Hetfield palasi hoidosta loppuvuodesta ja levyn tekemistä jatkettiin Hetfieldin asettamien hyvin tarkkojen aikataulujen puitteissa. Levy valmistui huhtikuussa 2003.

St. Anger oli iso irtiotto alkuaikojen thrash metalista ja 1990-luvun alternative-vaikutteisesta raskasrockista niin sävellysten, sanoitusten, soundien kuin tuotannon puolesta ja eroaa selvästi yhtyeen kaikesta muusta tuotannosta. Soittimet viritettiin alas, Hammettin kitarasooloilla heitettiin vesilintua ja Rockin miksaus oli hyvin raaka ja viimeistelemätön. Levyn silmiin- ja korviinpistävin piirre on kuitenkin Ulrichin surullisenkuuluisa koliseva virvelirumpusoundi, jolle naureskellaan edelleen. Sekä Ulrich että tuottaja Rock seisovat kuitenkin rumpusoundin takana vielä tänäkin päivänä.

”Heitimme sääntökirjat roskiin ja kysyimme, pitääkö rummut todella laittaa tietyllä tavalla vain siksi, että niin metallimusiikissa yleensä tehdään?” Rock tuumasi Tone Talkin haastattelussa 2020.

St. Anger nousi ilmestyttyään Suomen listaykköseksi ja pysyi ykköspallilla neljä viikkoa. Levy sai kuitenkin jo tuolloin todella ristiriitaisen vastaanoton niin kriitikoilta kuin myös faneilta, joista moni pitää St. Angeriä Metallican levytysuran pohjakosketuksena (jos Lou Reedin kanssa yhteistyönä tehtyä Lulua ei lasketa). Yhtye ei myöskään ole singlenä julkaistuja Franticia ja nimibiisiä sekä myöhemmin akustisena versiona uuden elämän saanutta All Within My Hands -kappaletta lukuun ottamatta juurikaan soitellut levyn biisejä keikoillaan (yhdestätoista kappaleesta neljää ei ole soitettu kertaakaan).

Garage Inc. -coverlevy mukaan luettuna kaikkiaan viisi Metallican studioalbumia tuottaneen Rockin mielestä St. Anger on kuitenkin mainettaan parempi ja sillä on erityisen tärkeä rooli siinä, miten Metallica pääsi yli ja eteenpäin vaikeista vuosistaan.

”Kukaan ei tiennyt, mitä tulee tapahtumaan, me vain teimme hommia kunnes levy oli valmis ja bändi oli taas kunnossa. Ystävilläni oli vaikeat ajat ja olin paikalla vain auttaakseni ja varmistamassa, ettei Metallican taru pääty siihen. Olen ylpeä kaikesta, mitä teimme yhdessä, mutta se on omalla tavallaan tärkein levy, jonka teimme. Koska ilman sitä Metallicaa ei tänä päivänä olisi”, Rock totesi Metal Hammer -lehden haastattelussa viime vuonna.

Lisää luettavaa