Metallican luottotuottajana 90-luvulla ja 2000-luvun alussa toiminut Bob Rock keskusteli hiljattain yhtyeen St. Anger -levystä (2003) sekä levyn soundeista, jotka herättävät kummastusta ja keskustelua yhä tänäkin päivänä. Nyt oman näkemyksensä levyn paljon parjatuista rumpusoundeista on kertonut myös rumpali Lars Ulrich tuoreessa Trunk Nationin haastattelussa.
”Seison sataprosenttisesti sen takana, koska juuri sillä hetkellä se oli totuus meistä”, Ulrich sanoo viitaten muun muassa kolisevaan virvelirumpusoundiin, joka rumpalin mukaan syntyi spontaanisti.
”[James] Hetfield soitteli tarkkaamossa jotain riffiä ja minulle iski tarve saada soitettua jokin biitti sen taustalle. Ryntäsin äänityskoppiin, istuin rumpujen ääreen ja soitin nopeasti muutamia komppeja, etten vain kadottaisi siinä hetkessä vallinnutta energiaa. Mutta olin unohtanut kiristää virvelirummun maton. Kuuntelimme nauhaa ja tuumasin, että ’Vau, sehän istuukin aika hyvin tuohon riffiin ja kuulostaa vähän kummalliselta, mutta tavallaan siistiltä’. Niinpä jätin maton enemmän tai vähemmän pois koko loppusessioiden ajaksi.”
”Ajattelimme, että se kuulostaa siistiltä ja erilaiselta, se varmasti saa jotkut tyypit sekaisin. Se kuulosti olevan osa sitä nuijimista, jota riffeissäkin oli. Yhtäkkiä koko homma paisui yli äyräiden. Joskus me vain seuraamme sivusta, millaisia juttuja tuollaiset asiat synnyttävät ja hämmästelemme, että ’Ei hitto, emmepä osanneet arvata että näin käy’.”
Ulrich alleviivaa, ettei kadu mitään tuotanto- ja sounditeknisiä ratkaisuja, joita bändin pitkän uran varrelle mahtuu ja joista edelleen keskustellaan (kuten esimerkiksi juuri St. Angerin rumpusoundit ja ..And Justice for All -albumin (1988) kuuluisa bassottomuus), koska jokainen niistä edustaa juuri sen hetken henkeä ja totuutta. Ulrich sanoo muutenkin katsovansa mieluummin eteenpäin kuin taakseen.
”En rehellisesti ottaen ajattele tuollaisia asioita muuten kuin haastatteluissa, joissa nämä silloin tällöin tulevat esille. Mutta en muuttaisi mitään. Sitä paitsi, miten pitkälle siinä asiassa pitää mennä? Toki toivoisin, ettemme olisi joutuneet koskaan keikkabussionnettomuuteen ja sen sellaista, mutta tarkoitan sitä, etten kuluta aikaani miettimällä, että ’Jos emme olisi tehneet sitä…’ tai ’Jos olisimmekin tehneet näin’. Minulla on liian kiire katsoa, mitä teemme seuraavaksi, koska sellainen minä vain olen. Ja luulen, että kaikki Metallicassa ovat sellaisia. Olemme aina innoissamme seuraavasta asiasta, seuraavasta levystä”, Ulrich toteaa.
”Usein kun minulta kysytään, mikä on suosikkilevyni Metallican albumeista, vakiovastaukseni on, että suosikkini on meidän seuraava levymme. Koska jos et ajattele niin, että paras työsi on vielä tuloillaan, miksi ylipäänsä tehdä tätä?”