Delain vaikutti saavuttaneen edellisen The Human Contradiction -albumin jälkeen kokonaan uuden tason. Vahvaa albumia seurasivat isot kiertueet Nightwishin ja Sabatonin kanssa.
– Sen saattoi aistia kaikesta ympärillämme, Delain-laulajatar Charlotte Wessels myöntää. – Kuluva vuosi on ollut hulluin koko Delainin historiassa. Se on saanut somekanavamme räjähtämään fanien ollessa innoissaan uusista julkaisuistamme. Uusi levy, ep, debyyttimme uudelleenjulkaisu ja livealbumimme ovat kaikki löytäneet yleisönsä.
– En silti sanoisi sitä sattumaksi. Lucidity-debyytin [2006] jälkeen panostimme omistakin varoistamme Euroopassa ja Amerikassa kiertämiseen, minkä myötä pääsimme isojen bändien matkaan. Treenasimme kuin hullut, ja olemme antaneet kaikkemme joka keikalla voittaen pikkuhiljaa yleisöä puolellemme.
Vapaaksi itsensä kahleista
Delainin musiikkia on kuvailtu sinfoniseksi metalliksi, mikä voi tarkoittaa todellisuudessa melkein mitä vain. Delainin tapauksessa pääpaino on eeppisyyden sijaan ytimekkäissä, iskevissä ja silti monikerroksisissa kappaleissa.
– Periaatteessa päätämme aina etukäteen, millaisia kappaleita ja albumeita haluamme kirjoittaa. Aika usein todellisuus elää paljon säveltämisen varrella, ja isoksi tarkoitetuista kappaleista tulee tiiviimpiä, tai päinvastoin. Annamme siis suunnitelmallisuuden sijaan paljon tilaa puhtaasti vaiston varassa säveltämiselle, Charlotte kertoo.
– Delain on monella tapaa yhdistelmä minun ja Martijnin [Westerholt, koskettimet] makujen ääripäitä. Saatan itse korostaa suoraviivaista iskevyyttä ja melodisuutta, mutta Martijn on todellinen velho orkestereiden kanssa. Jossain näiden kahden maailman välimaastossa sijaitsee tasapaino, johon koko Delainin sielu perustuu.
– Yksi periaate meillä kuitenkin on, Charlotte jatkaa. – Uskomme, että hyvä kappale toimii uskottavasti vaikka vain pianon ja laulun kera. Tällä tavalla olemme voineet olla varmoja, että kappaleen melodinen runko on itsessään niin vahva, että orkesterit ja muut kerrokset vain vahvistavat sitä.
Delain ei ole suostunut jäämään kymmenen vuoden ja viiden albumin aikana oman soundinsa vangiksi, mistä uusi Moonbathers-albumikin on elävä osoitus.
– Aiemmin olemme säveltäneet ja äänittäneet koko albumin yhden kiertuetauon aikana, mutta nyt teimme aina välillä keikkoja, sävelsimme levyä, teimme lisää keikkoja ja äänitimme levyn vasta myöhemmin, jolloin musiikki sai kypsyä kaikessa rauhassa.
– Tämän myötä kappaleet syntyivät todella monenlaisissa fiiliksissä ja levystä tuli jopa aiempia monipuolisempi. Jotenkin Moonbathers onnistuu matkustamaan synkimmistä pimeyksistä kirkkaimpaan valoon ja kuulostamaan silti täysin Delainiltä. Tällaista ääripäiden yhteentörmäystä ei varmasti olisi saavutettu ahtaammalla sävellysaikataululla.
Irti keulakuvan maineesta
Charlotte itse on kasvanut kymmenen vuoden aikana laulajana valtavasti. Viime levyjen hämmentävät laulutulkinnat ovatkin saaneet monet häntä aiemmin tusinalaulajaksi lytänneet kääntämään kelkkansa.
– Moni ei tuntunut haluavan hyväksyä, että olen Delainissä todella suuressa sävellysvastuussa enkä jonkinlainen keikistelevä keulakuvanainen. Olenkin pyrkinyt kehittämään itseäni vuosien varrella nimenomaan säveltäjänä. Jossain vaiheessa lauluopinnot jäivät hieman taka-alalle, mutta viime aikoina olen löytänyt laulamisen ilot uudelleen.
– Lopulta huomasin säveltämisen ja laulamisen tukevan hyvin toisiaan. Mitä paremmin pääsin sisälle säveltämiseen ja sovittamiseen, sitä tehokkaammin olen oppinut heittäytymään ja tulkitsemaan kappaleita. Nyt koin olevani lauluissa rennompi kuin koskaan. Äänitin paljon myös kotonani ja uskaltauduin laajentamaan ilmaisuni jopa örinöihin asti.
Laulaja voi kokeilla äärirajojaan monella tavalla. Moonbathers-albumin tapauksessa Charlotte pääsi astumaan mahdollisesti rockmaailman suurimpiin saappaisiin Delainin päädyttyä coveroimaan Queenin Scandal-hitin.
– Kappale on yksi Martijnin suurimmista suosikeista, ja kun hän ehdotti, että tekisimme siitä Delain-version, epäröin varmasti yhden jos toisenkin kerran. Syytä tuskin tarvitsee hirveämmin selitellä. Queen ei ole ainoastaan uskomaton bändi tai legenda. Queen on käsite. Sille on vaikea tehdä oikeutta, Charlotte summailee.
– Eräänlainen sinetti asialle oli, että saimme Brian Mayltä itseltään siunauksen coveroinnille. Se sai meidät ylittämään itsemme ja löysimme täydellisen tasapainon alkuperäisen kappaleen kunnioittamisen ja Delain-soundin välillä. Se oli jännittävimpiä äänityksiä koko urallani, mutta näin jälkikäteen olen iloinen, että tartuimme siihen!
Synkimmistä ajatuksista valoon
Vaikka Delainin musiikin perimmäisin sävy on aina toiveikas, Charlotten kirjoittamat sanoitukset saattavat olla tummimmillaan synkempiä kuin äärimmäisemmillä bändeillä.
– Eräässä vaiheessa huomasin, että kirjoitukseni olivat enemmän kuin synkkiä. Niistä alkoi tulla todella makaabereja… lähestulkoon sairaita. Lähes kaikki kappaleet tuntuivat kertovan asioiden lopusta. Kuolemasta, menettämisestä, eroista ja tuhosta. Se oli kuin kuolemantanssia kuunvalossa.
– Vielä pidemmälle mennessäni sisäistin viimein, että kuuntelen aina surullisena masentavaa musiikkia ja se helpottaa oloani. Samalla tavalla puran tuntemuksiani kielteisillä ajatuksilla ja pääsen siten asioiden yli. Moonbathers onkin eräänlainen kuvaus, kuinka moni löytää turvallisuuden tunteen juuri synkimmistä ajatuksista.
– Lopulta tajusin, että vaikka kaikkien sanoitusteni inspiraatio kaikuu kielteisistä ja masentavista tuntemuksista, en halua romantisoida niitä ollenkaan. Siksi haluan säilyttää sen pienen valonpilkahduksen tunnelin päässä.
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 8/2016.