Monumentaalinen esiintulo – haastattelussa The Mist from the Mountains

The Mist from the Mountains on suomalainen ensilevyttäjä, jonka taustalta löytyy rutkasti kokemusta esimerkiksi Alghazanthista, ...and Oceanista ja Rapturesta. Musiikkityyliksi on hioutunut nostalginen black metal 1990-luvun malliin.

Monumental – The Temple of Twilight -albumi on selkeästi 1990-lukulaista skandinaavista menoa lehdistötiedotteessa mainittujen Arckanumin, Borknagarin, Gehennan, Old Man’s Childin ja Kvistin hengessä.

Käynnistyikö bändi tribuuttina vanhoille klassikoille, vai lähdittekö hakemaan jotain omaa?

– Sekä että. 1990-luvun black metal on musiikkityyli, joka on koskettanut itseä eniten melkein millä mittapuulla tahansa, kitaristi Tuukka Ahonen sanoo.

– Sitä on kasvanut blackin mukana, se on aina takaraivossa ja tulee olemaan. Toki musiikillisia vaikutteita on paljon muitakin ja täysin muista genreistä. Ja siinä se juju piileekin! Bläkkiä sen pitää olla, mutta ei laput silmillä ja uusia ideoita boikotoiden. Kyllä selkeä päämäärä on tehdä musiikkia, joka tuntuu ja kuulostaa omalta.

Löytyikö sopiva kokoonpano helposti?

– Samalla aaltopituudella olevaa skenetähteä ei tarvinnut hakea kauan, Kena Strömsholm, toinen bändin laulajista, sanoo.

– Kyllä näillä kilsoilla jo osaa sanoa, kenen kanssa kemiat ja musiikilliset rienaukset toimii. Yhteisen ajan löytäminen tuntuu olevan se pahin vastatuuli.

Levyn hieman alle 38 minuutin mitta on melko maltillinen ja musiikkityylille sopiva. Käytittekö kaikki albumille kirjoitetut kappaleet?

– Tälle levylle tehtiin nämä kuusi biisiä tarkoituksella. Seuraavalle tehdään sitten seuraavan levyn kappaleet, Ahonen palaa ääneen.

– Mitä levyn kestoon tulee, alun perin oli tarkoitus, että sillä olisi ollut yksi biisi enemmän. Huomattiin kuitenkin, että kestoa oli jo täyspitkän verran. Kasassa oli tiivis kokonaisuus, niin mitäpä sitä väkisin tekemään tunnin ilotulitusta, kun homma toimii näin juuri kuten oli tarkoituskin.

Mitä haluatte kertoa albumin sanoituksilla?

– Tiivistettynä haettiin maanläheisyyttä luonnon ja tulen kautta, Strömsholm valistaa.

– Esitystapa voi olla vertauksellista ja symbolistista, ja kukin sitten tulkitsee niitä tekstejä omalla tavallaan. Ihmiset on räkineet luontoa naamaan sen verran kauan, että minkä tulessa menetämme, sen tuhkasta vielä löydämme.

Usein kuulee puhuttavan, että aito ja alkuperäinen musta metalli kuoli jo 1990-luvun alkupuoliskolla, minne myös The Mist from the Mountainsin musiikki kaihoisasti katselee. Onko black metal mielestänne kuollut?

– No jaa. Black metal on saanut uusia muotoja ja fiiliksiä, ja bändejä on enemmän kuin ysärillä kivijalkakampaamoja. Kaikkihan menee kymmenen vuoden trendisykleissä. Koneblägy tekee taas uutta tulemistaan, kuten synabläkki ja dungeon synth on tehneet viimeiset vuodet, Strömsholm sanoo.

– Musta metalli ei kuole koskaan, se vain valloittaa pimeitä nurkkia eri tavalla ja on aitoa niille, jotka tunnistavat sen sisällään.

Julkaistu Infernossa 1/2022.

Lisää luettavaa