Heavy Metal Perse palaa julkaisukantaan tulevana perjantaina (7.10.), jolloin ilmestyy uusi Jumalia paossa -pitkäsoitto. Tämän yhtyeen sointia entistäkin eeppisempään suuntaan vievän levyn voit kuunnella kokonaisuudessaan ennakkoon jo nyt.
Laulaja-kitaristi Matias Palm sekä rumpali Heikki Romppainen myös avasivat Infernolle levyn saloja ja teemoja ”biisi biisiltä” -kommenttien muodossa. Kaksikon kertomukset löydät niin ikään tuosta alapuolelta heti Soundcloud-soittimen alta.
Jumalia paossa
Heikki Romppainen: – Levyn teemaksi tuntuu tulleen pakotetun järjestyksen kyseenalaistaminen, vaikkei mitään kaiken kokoavaa aihetta etukäteen mietitty. Mutta paetaanko biisissä jumalia, vai ovatko jumalat paossa? Kuulija päättäköön itse!
Matias Palm: – Tämän kappaleen kantava teemariffi oli olemassa jo 14 vuotta sitten. Leikkaisen Juha (kitara) lienee kehitellyt tätä biisiä vuosikaupalla muutenkin. Kappaletta alettiin reeniksellä kolmistaan Juhan ja Heikin kanssa jammailla alusta sitä jalostaen ja puoliväliin asti päästiin. Loppubiisi sitten demotettiin kokonaan kotioloissa.
Kotikylää kohti
Heikki Romppainen: – Seikkailijan tajunta kaihoaa reissuun, mutta kotiin on aina hyvä päästä, reppu täynnä henkistä pääomaa. Katsastamaan, ketkä ovat hengissä ja ketkä enää hengessä läsnä, ja vieläkö olut on yhtä hyvää vanhassa tutussa tavernassa. Toisaalta, onko levottomalla mielellä kotia lainkaan, tai onko se koti johon palataan ikinä sama kuin lähtiessä.
Matias Palm: – Tähänkin biisiin kehiteltiin jotain osaa jo heti Aikakirjojen jälkeen. Tyyliltäänhän tämä on perinteistä HMP:tä ja jotenkin biisin tietyt duuriosiot heijastavat myös sanoitusten toiveikkuutta kotiinpaluusta.
Velhojen vesuri
Heikki Romppainen: – Legenda taikamiekasta -kappaleen esiosa, jonka Juha ja Matias ”tilasivat” jo vuosia sitten. Yritys olla myyttinen miehinen sankari epäonnistuu ja hyvä niin – legenda on valmis!
Matias Palm: – Tämä biisi oli tietynlainen yritys naittaa AOR-tyylinen kertosäe Accept-henkiseen poljentoon. Tältä levyltä uupuu ns. balladibiisi, joten tämä kappale maltillisemmalla tempollaan hieman rauhoittaa tunnelmaa.
Aaltojen valkoiset hampaat
Heikki Romppainen: – Biisin ensimmäinen rivi tuli mieleen myrskysäällä lenkkeillessä, ja kesti kauan kirjoittaa sille kelvollista jatkoa. Ihmisheimot kamppailevat siitä, kenen malli elää on paras, mutta viime kädessä ne kaikki ovat huteraa tavaraa isojen asioiden rinnalla.
Matias Palm: – Aina jokaisen levyn sessioissa syntyy biisipohja, joka kulkee työnimellä ”Running Wild”. Tällä kertaa se oli sitten tämä.
Ahti
Heikki Romppainen: – Sisarteos debyyttilevymme Tapio-kappaleelle, samanhenkisellä näkökulmalla. Ehkä seuraavalle levylle tulee sateen jumalasta kertova Esteri.
Matias Palm: – Joo tai sitten kreikkalaisesta jumalattaresta kertova Perse. Tässä kappaleessa vuorottelevat perinteinen HMP ja tietynlainen progressiivisempi ote. Vaikka kertosäkeen tahtilaji ei olekaan ihan perinteinen, onnistuu sekin kuulostamaan silti HMP:ltä.
Uusi alkemia
Heikki Romppainen: – Ihminen haluaa hypätä todellisuuden seuraavalle asteelle. Kaipa on mahdollista, ainakin hetkellisesti ja oikeanlaisessa mielentilassa – kuten musiikissa.
Matias Palm: – Kuten Jumalia paossa, myös tämä biisi mielestäni tuo uusia tuulia musiikkiimme. Tässä on myös mukana psykedeelisempien genrejen puolelta apinoituja tehokeinoja kuten teemojen tietynlainen toistuvuus ja niiden kasvattaminen kunnes siirrytäänkin seuraavaan teemaan. Viimeisessä kertosäkeessä lausuttu laini “Me emme vaadi liikaa, vain uuden elämän” jollain tavalla iskee pakettiin koko levyn tunnelman ja draamankaaren. En osaa selittää miksi.