Mysteerien maailma – haastattelussa Ofermod

Mikäli luulit black metalin perusarvojen vesittyneen, on syytä kääntää katse ruotsalaisen Ofermodin suuntaan. Bändin uutuus on vuoden kovin alan albumi.

Neljännesvuosisata sitten perustetun Ofermodin ura on ollut täynnä erikoisia vaiheita ja mystiikkaa. Bändin ympärillä on liikkunut jatkuvasti hurjia huhuja, joita jäsentensä menneisyyden kyseenalaiset haastattelukommentit ja vankilareissut ovat ruokkineet entisestään.

Ennen kaikkea Ofermodin tekemisiä on kuitenkin määrittänyt sen suhde kaikkein olennaisimpaan eli black metaliin. Yhtyeen viides kokopitkä luomus Mysterium Iniquitatis jatkaa tutun ofermodmaisesti korkeatasoisella linjalla, mutta nostaa rimaa entisestään: levy kiipeää vuoden 2021 selkeästi parhaaksi black metal -albumiksi. 

– Sen luomisprosessi oli yhtä lailla sekä seremoniallista magiaa että kitaransoittoa, haastatteluhetkellä sitkeän flunssan kourissa riutuva perustajajäsen Mika ”Michayah Belfagor” Hakola määrittelee. 

– Laitoin itseni todella likoon luomistyön maagisella puolella. Työskentelin musiikkia tehdessäni paljon Lilithin, Samaelin, Azazelin ja ennen kaikkea Belialin kanssa alttarillani sekä usein myös olohuoneeni temppelipuolella. Yritin peilata sitä, mitä demonit suostuivat minulle omilta asuinsijoiltaan ojentamaan. 

Ofermodin uusin albumi on massiivinen teos, jolta löytyy muun muassa kuorolaulua, tanakkaa soittoa ja voimakkaita tunnelmia. Melodisissa sävellyksissä on hetkittäin jopa elokuvallisia vaikutteita, vaikka Hakola määritteleekin ainoiksi aktiivisesti kuuntelemikseen soundtrackeiksi Conan Barbaarin ja Bram Stokerin Draculan, jotka ovat saattaneet löytää alitajuisesti tiensä kappaleisiin.

Kiekko eroaa nykypäivän tarjonnasta edukseen sen verran kirkkaasti, että on kysyttävä, oliko aikeenasi rakentaa jonkinlainen Ofermodin magnum opus?

– Ei oikeastaan magnum opusta, mutta jotain lähelle sitä. Tarvitsen tätäkin täydellisemmät olosuhteet oman ”pääteokseni” luontiin, mutta kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen levyn sisältöön.

Sähköinen räjähdys 

Ofermodin musiikki on pohjannut aina vahvasti saatanalliseen ideologiaan. Okkultismia, magiaa, satanismia ja esoteriaa tihkuvien sanoitusten sisäistäminen vaatii lukijalta rutkasti ajatusta ja edes jonkinlaista perehtymistä vasemman käden polkuun. Mutta kuten niin usein, tekstit muokkautuvat kunkin kuulijan päässä omaan muotoonsa, eikä yhtä ainoaa totuutta ole olemassa.

Mysterium Iniquitatisin sanoitusprosessissa oli joitain totutusta poikkeavia nyansseja.

– Yksi uusi juttu, jonka sisällytin mukaan työskentelyyn, oli automaatiokirjoitus. Belial kirjoitti kynäni kautta suurimman osan sanoituksista Loyal to Belial -kappaleeseen, enkä kyennyt vastustamaan häntä mitenkään, Hakola kertoo Raamatun demoniin viitaten.

– Näiden sanoitusten luomisen aikana viereisen huoneen kirjahyllyistä tippui tavaroita, ja yhden kerran koin sähköisen räjähdyksen kasvojeni lähellä kesken kirjoitusprosessin, mikä oli myös aika… no, siistiä.

Kitaristi paitsi kirjoittaa valtaosan Ofermodin sanoituksista myös säveltää sen kappaleet. Myös satunnaisilla vierailijoilla on aina ollut paikkansa.

Kun ottaa huomioon tekstien henkilökohtaisuuden, on merkillepantavaa, että Hakola ei ole Ofermodin pääasiallinen laulaja. Tällä kertaa vastuu on langetettu raa’asta mutta selkeästä äänestään tutulle Jonas ”Nebiros” Tengnerille. Nebirosia kuultiin bändissä viimeksi vuoden 2008 Tiamtü-debyytillä.

Merkittävä osansa bändin historiassa on myös Johannes Kvarnbrinkillä, joka viihtyi Ofermodin mikrofonin takana vuosina 2012–2017, kahden kokopitkän ja yhden ep:n ajan.

Laulajat ovat saattaneet vaihdella, mutta yksi asia on pysynyt samana: Hakola päättää siitä, kuka levyillä laulaa ja mitä.

– Ohjailen laulajiamme oikeaan suuntaan suurimmassa osassa kappaleitamme. Tarkoituksena on saavuttaa niihin oikeanlainen tunne.

Sieluja Belialille

Uuden albumin otsikko on esiintynyt Ofermodin tuotannossa aiemminkin: yhtyeen ensimmäisen virallisen julkaisun Mýstérion Tés Anomias -ep:n (1998) toissavuotisen uusintajulkaisun A-puoli on nimetty juurikin Mysterium Iniquitatisiksi.

Mystérion Tés Anomiasia pidetään yleisesti yhtenä ruotsalaisen black metalin klassikoista, eikä suotta. Puhdasta kylmyyttä ja pahuutta puhkunut pienjulkaisu oli aikoinaan väkevä esiintulo, ja sen kuuntelu tänä päivänä muistuttaa, että Ofermod on yhä sisimmältään muuttumaton ja uskollinen lähtökohdilleen.

– Debyyttilevymme nimeksi piti tulla alkujaan Mystery of Iniquity – Luciferian Evangelium Cantata. Albumia ei kuitenkaan koskaan nauhoitettu, joten ajattelin käyttää otsikkoa tänä päivänä. Tein sen yhteydessä Lilithiin, epäpyhään henkeen.

Viime vuonna Ofermodilta ilmestyi alkujaan 2005 nauhoitettu levy Pentagrammaton, joka jäi aikoinaan julkaisematta. Joidenkin huhujen mukaan yhtye olisi ollut noihin aikoihin hyvin epävakaassa tilassa, ja monissa yhteyksissä Ofermodin huhuiltiin jopa hajonneen vuosituhannen alkuvuosina, mikä pitänee osittain myös paikkansa.

Vankasti deathmetallinen Pentagrammaton kuulostaa varsin erilaiselta kuin Ofermodin muut levyt. Ero tuntuu erityisen suurelta, jos albumin asettaa samalle viivalle Mysterium Iniquitatisin kanssa. 

– En pidä Pentagrammatonista kovinkaan paljon. Sen tarkoitus oli olla uhrilahja sielujen keräämiseksi Belialille. Kaikki tuntui sen kirjoitusprosessin aikana todella kaoottiselta, ja olisin halunnut Nebirosin albumin laulajaksi, mutta se ei ollut tuolloin mahdollista.

– Äänityssessiotkaan eivät sujuneet suotuisissa merkeissä. Levyn remiksattu versio kuulostaa toki aiempaa paremmalta, mutta koko albumi olisi voinut mielestäni onnistua miljoona kertaa paremmin.

Muisti pätkii

Ofermodin todellinen etsikkoaika koettiin, kun suomalainen Spinefarm kustansi Thaumiel-levyn vuonna 2012. Levy-yhtiö julkaisi samana vuonna myös Barathrumin Venomousin ja Shiningin Redefining Darknessin, joten Ofermod oli lafkalla muutaman kaltaisensa seurassa, vaikka Spinefarmin linjaa voi pitää Ofermodille hyvin epätavallisena. 

Thaumiel oli bändin uralla huikea hyppy eteenpäin ja kauhistutti takuulla yhtyeen vanhoja faneja. Selkeä ja hiottu soundimaailma, arvaamattomalla tavalla iskevät kappaleet ja kaikilta osin ammattitaitoisempi meininki tekivät Thaumielista loistavan albumin, mutta se jäi aikoinaan turhan aliarvostetuksi julkaisuksi.

Ofermod on palannut Spinefarm-vuosiensa jälkeen niin sanotusti normaaliin ruotuun ja pienempien levy-yhtiöiden leipiin. Spine-reissusta jäi silti käteen jotain.

– Mielestäni se levy on ehkä vähän liian puhdas ja siloteltu, mutta kaikesta oppii, Hakola tokaisee.

Millä mielin muistelet Spinefarm-aikoja yleisesti?

– Olin silloin niin sekaisin kaikenlaisista huumeista, että en muista niistä kovinkaan paljon.

Mika Hakolan musiikkiura on kulkenut tiukasti black metalin parissa. Ofermodin ohessa hän teki kolme levyä Nefandusin kanssa ja soitti lähes kymmenen vuotta rumpuja kreikkalaisessa Serpent Noirissa. Suuria musiikillisia hairahduksia ei siis ole päässyt tapahtumaan.

– Olen kirjoittanut Nefandusille jonkin verran doom-henkistä kamaa, mutta muutoin olen puhdasoppinen black metal -kaveri.

Olet viettänyt Ofermodissa yli puolet elämästäsi, mikä on kunnioitettava saavutus. Millaisena näet tulevaisuutesi muusikkona ja yleisemmin ihmisenä?

– Juuri nyt minulla on tähtäimessä livekokoonpanon kasaaminen. Saa nähdä, joudunko pian taas vankilaan muutamista typeristä jutuista. Jos niin tulee käymään, toivottavasti reissu on mahdollisimman lyhyt.

Julkaistu Infernossa 11/2021.

Lisää luettavaa