Sentenced-yhtyeen toinen pitkäsoitto North from Here ilmestyi 1. kesäkuuta 1993 eli tasan 30 vuotta sitten. Merkkipäivän kunniaksi on syytä nostaa arkistoista esiin kaksi vanhaa haastattelua, joissa kitaristi Sami Lopakka sekä rumpali Vesa Ranta muistelevat kumpikin tahollaan klassikkolevyä ja sen syntyä.
Päätoimittaja Matti Riekin toimittama Lopakka-haastattelu on julkaistu alun perin Infernon numerossa 2/2013 albumin täytettyä pyöreät 20 vuotta. Toimittaja Timo Isoaho haastatteli puolestaan Rantaa vuonna 2020 levyn vuosipäivän tiimoilta.
Helmikuussa 1993 Sentencedin kakkoskiekon nauhoitukset oli juuri saatu päätökseen. Mitäpä mahtoi liikkua hiljakkoin täysi-ikäisyyden saavuttaneen kitaristi-sanoittaja Sami Lopakan mielessä?
– Eiköhän siellä mielessä liikkunut lähinnä Alkon valikoimat ja pillurallit. North from Here oli uunissa ja olo varmaan hyvinkin uhmakas. Tämä oli meille paljon tärkeämpi julkaisu kuin debyytti, joka oli oikeastaan vain aikaisempien demobiisien saattamista levymuotoon. Jännittävää aikaa toki sekin.
Sentenced-nelikko oli Lopakan mukaan ”erittäin mehuissaan” uudesta materiaalista. ”Teknisyys, viha ja pohjoisuus” oli vihdoin löytämässä oikean muotonsa.
– Aika pitkälle niissä lopulta päästiin, nuoruuden ja kusipäisyyden raivolla. Jotkut biisit oli vielä sessioissakin aika hankalia soittaa, välillä tuntui että vauhtia on sata ja mennään koko ajan vastaantulevien kaistalla. Mutta saatiinhan ne narulle. Samaan aikaan oli tietoisesti pyritty vaikutteista eroon ja tyyli tuntui omalta. Vaikka olihan niitä vaikuttajia toki tuossakin vaiheessa; Atheist, Darkthronen debyytti, Death, Morbid Angel. Siinä varmaan oleellisimmat.
Albumi äänitettiin Ahti Kortelaisen johdolla Kemin legendaarisella Tico Ticolla. Käytössä oli 16-raitatekniikka, eikä Pro-Tools ollut vielä edes märkä uni. Studiossa piti osata soittaa.
– Ihan helvetin valmiita ne biisit oli rakenteiltaan, ja läpikotaisin sahattuja. Treenattiin tuolloin vähintään neljä kertaa viikossa, neljä viisi tuntia kerrallaan. Ja tietämättä välttämättä, että biisit edes tulee levylle joskus. Sitten kun levyä tehtiin, studiotekniikasta oltiin edelleen aika lailla pihalla. Meininki oli se, että mikitä sinä kamat, paina sitä punaista nappia, me soitetaan tämä ralli ja paina stoppia kuhan lopetetaan. Ja vedä vittu päähän. Mutta Ahti opetti meille helvetin paljon studiotekemisestä, asioita jotka on vieläkin mielessä, kun jotakin lähdetään äänittämään.
Levy soitettiin sisään sooloja ja muita krumeluureja lukuun ottamatta porukalla, koko bändin voimin. Kun biisit olivat varsin monisyisiä ja haastavia, homma ei ollut helpoimmasta päästä.
– Paikoin se kuuluukin, että kaikki otettiin talteen sillä meiningillä, että nyt tai ei koskaan. Siellä on pieniä mokiakin, mutta ne sopii levyn meininkiin – kun oikein viiltää, niin roiskuuhan se… Illat istuttiin lasien äärellä asuntoautossa Ticon pihassa. Tai siis minä istuin, kun loppuporukka oli Diskemi-nimisessä paskakuppilassa.
– Äänitykset oli jo aika pitkällä, kun Tenkula-vainaa (Miika, kitara) leikkeli isolla veitsellä leipää ja samalla palan vasemmasta etusormestaan pois. Sessioon tuli viikkojen tauko. Me oltiin Jarvan (Taneli, basso ja laulu) kanssa yhteysmiehiä uuteen levy-yhtiöön eli Spinefarmiin, josta oli annettu meille tiukka aikataulu. Siinä kaksin miehin puhalleltiin ahistusta ulos. Samaan aikaan Tenkula repeili että nooh, mitä tuosta, lähetään kotia ja katotaan sitten ku katotaan.
Vastoinkäymisistä huolimatta albumi valmistui. Lopakan mukaan lopputuotteen keskeisin idea oli ”kääntää viha soittimille”.
– Pohjoisuus ja ihmisviha, ne oli ne keskeiset aiheet. Mutta nämä oli etupäässä Jarvan ja minun visioita, ja suurimman osan musiikista teki kuitenkin Tenkula. Sen tekeminen ei välttämättä ollu niin teemoihin sidottua. Se tarve kyllä oli yhteinen, että nyt näytetään kaikille närhenmunat. Esinahalla tai ilman, kunhan smegma haisee.
Levyllä haiskahtavat vahvasti myös talvi ja jää. Olisiko moinen tekele voinut edes syntyä kesäolosuhteissa?
– Kyllä, vaikka ympäri Eurooppaa puhuttiin haastatteluissa, että talvi ja viha ja hanki ja viina ja kaamos ja jää. Sikäli se oli täyttä totta, että esimerkiksi soundiin haettiin tietoisesti kylmältä kuulostavaa maisemaa. Mutta jos mielentila on roudassa, ei se katso vuodenaikaa – osa Northin biiseistä on takuuvarmasti sävelletty ja treenattu kuntoon kesällä.
Teksti: Matti Riekki. Lue koko haastattelu täältä.
– Se oli meille uran alkuvaiheessa erittäin tärkeä levy ja siihen valmistauduttiin aikamoisella palolla, muistelee Vesa Ranta.
– Debyytistä jäi sen verran meille hampaankoloon, että halusimme viedä musiikkiamme omaperäisempään suuntaan, pois perinteisestä death metal-muotista. Jos koko levykatalogiamme katsoo, niiin North from Here on itselleni yksi tärkeimmistä levyistämme – saatiin tehtyä jotain omaperäistä ja levy, josta kuulee sen aitouden ja vimman. Ajan hengen mukaan se on soitettu yhdessä livenä purkkiin kädet verillä.
– Vaikka olimme levystä ylpeitä, en usko että olisimme voineet tehdä perään toista samanlaista yhtä äärimmäistä levyä. Kaikki mitä annettavaa meillä vielä tuolle genrelle oli puristettiin tuohon 43 minuuttiin. Levy herätti maailmalla kiinnostuksen ja toimi meille eräänlaisena portinavaajana kansainväliseen uraan.
Teksti: Timo Isoaho. Lue koko haastattelu täältä.
