Vuonna 1979 perustetun Exodus-yhtyeen basisti Jack Gibson, joka on ollut yhtyeessä ensin vuosina 1997-1998 ja sitten vuodesta 2001 eteenpäin, keskusteli hiljattain Danielle Bloomin haastattelussa musiikkibisneksestä ja miten ala ja muusikkona oleminen on muuttunut ja kehittynyt vuosien varrella. Eikä Gibsonin maalaama kuva näytä kovin hyvältä.
”Kun olin nuori, oli olemassa polku. Kasasitte bändin, teitte musiikkia, hommasitte keikkoja. Jos keikkanne vetivät tarpeeksi väkeä, levy-yhtiöt kiinnostuivat teistä. Sitten yrititte solmia diilin, tehdä levyjä ja myydä niitä. Sellaista polkua ei enää ole. Nyt polku on se, että perustat bändin… tai ei itse asiassa tarvitse tehdä sitäkään, kunhan nousee viraaliksi. En tiedä, miten se tapahtuu, siitä ei kannata kysyä minulta. Olen yli viisikymppinen, minulla ei ole sellaisesta mitään hajua!” Gibson toteaa.
”Täällä Nashvillessä [missä asun] nuoret muusikot kysyvät minulta sitä jatkuvasti ja tunnen olevani mulkku, kun vastaan, etten tiedä. En minä tiedä, mikä vetoaa. En tiedä, miksi tällä hetkellä suositut bändit ovat suosittuja. Enkä tarkoita, että ne olisivat huonoja, en vain tiedä, miksi juuri nuo bändit nousevat muiden yläpuolelle. Minulle ne kaikki kuulostavat ihan samalta. Mutta se johtuu ehkä siitä, että olen vanha.”
”Ei ole enää olemassa mitään musiikkibisnestä. Kun musiikkia alettiin antaa pois, bisnes katosi. Levyjä ei myydä paskan vertaa. Jos emme kierrä ja myy paitoja, emme tienaa mitään. Olen paitakauppias, en muusikko. Sitä me teemme. Soitamme musiikkia, jotta ihmiset ostavat kamaa, johon on painettu meidän logomme. Siinä se bisnes on. Ja minä hetkenä tahansa menetämme loputkin duunimme jollekin vitun robotille. Heti kun tekoäly keksii, miten tehdään musiikkia josta ihmiset pitävät, meille ei makseta enää mistään.”
”Tällä hetkellä valtaosa bisneksestä on lisensoimista, mainosmusiikkia ja musiikin editoimista. Ja kaikki se tulee katoamaan. Maailmassa tulee olemaan 50 tyyppiä, jotka tekevät musiikkia joka kiinnostaa ja jollaista ei pysty luomaan keinotekoisesti. Kaikki muu… Kuka maksaa siitä, että joku säveltää musiikkia elokuvaan? Tai kuka maksaa 60-henkiselle orkesterille, kun yksi tyyppi voi vain [kirjoittaa koneelle komentoja] ja saa saman lopputuloksen? Emmekä me tule kuulemaan mitään eroa.”