”Olisi itsekästä päättää tässä ja nyt kaikkien puolesta, onko toivoa vai ei” – haastattelussa Maniac Abductor

Energistä ja tarttuvaa thrash metalia soittava Maniac Abductor on tervetullut albumitulokas Suomen metallikentälle.

Kuva: Antti Ryynänen

Casualties of Causalities -esikoisenne on varsin valmiin kuuloista kamaa. Syntyikö albumi kivuttomasti? 

– Kappaleet saatiin kyllä valittua lopulta kivuttomasti, mutta niiden sävellystyö on vienyt aikaa. Meille on sydämenasia, että jokainen biisi täyttää täyden potentiaalinsa, joten käytämme jokaiseen sävellykseen aikaa, kunnes se on meistä valmis, rumpali Jesse Räsänen vakuuttelee. 

– Sävellyspöydällä ei tehdä mitään niin sanotusti juosten kusemalla, ja tietyt kappaleista ovat saaneet alkunsa jopa viisi vuotta sitten, mutta saavuttaneet lopullisen muotonsa vasta nyt. Se on ollut mielestämme ehdottomasti kaiken tämän arvoista. 

Minkälaista kappalemateriaalia levylle päätyi? 

– Biisimateriaali on mielestämme valmis paketti. Jokainen kappale täydentää toistaan toimien samalla myös yksittäiskuuntelussa. Levyn haluttiin olevan brutaali ja melodinen, mutta edustavan samaan aikaan uuden ja vanhan koulukunnan thrashin elementtejä. Jokainen kappale on valittu tarkoin satakunta raakiletta sisältävästä biisipankista. 

Tunnustetut rässiklassikot muovattiin jo reilut 30 vuotta sitten. Mitä annettavaa Maniac Abductorilla on tälle genrelle? 

– Emme aio keksiä uudestaan pyörää, joka on polkenut hyvin sen 30 vuotta. Uuden sukupolven thrash metal -faneille meillä on annettavana se rakkaudentunne, jonka idolimme ovat antaneet meille omalla musiikillaan. 

– Mielestämme olemme saaneet aikaan tätä argumenttia tukevan debyytin, ja olemme valmiit menemään niin kauas kuin thrash vain tulee kantamaan. Genre voi hyvin vuonna 2019! 

Sanoituksistanne huokuu inho ihmistä ja ihmiskuntaa kohtaan. Onko ihmiskunnalla mitään toivoa? 

– Aina on toivottava parempaa huomista, mutta en nyt osaa sanoa, onko toivoa jäljellä vai onko se jo menetetty, solisti-sanoittaja Niklas Pappinen avaa. 

– Ihmiskunta on aika kollektiivinen asia, ja olisi itsekästä päättää tässä ja nyt kaikkien puolesta, onko toivoa vai ei. Maailmassa tapahtuu kuitenkin asioita, jotka saavat aikaan erilaisia ikäviä tuntemuksia, jotka siirtyvät sitten mielestäni melko genreuskollisiin sanoituksiin. 

– Itse haluaisin laulaa esimerkiksi siitä, kun menee tikku jalkaan tai aamukahvit kaatuu matolle. Olen tyytyväinen sinä päivänä, kun se on paskinta, mitä ihmiskunnalle tapahtuu. Nyt se ei sitä mielestäni ole, joten jatkan tällä linjalla. 

Kotimainen thrash metal ei ole lyönyt maailmalla läpi mitenkään mahdottoman kovaa. Millaisia suunnitelmia teillä on ulkomaiden varalle? 

– Kaksi kertaa Eurooppaa ja Venäjää kiertäneenä voimme sanoa, että haluamme mahdollisimman nopeasti takaisin soittamaan Suomen ulkopuolelle, Räsänen palaa ääneen. 

– Yleisö on ottanut suomalaisen thrashin vastaan pääsääntöisesti hyvin, ja haluamme ehdottomasti promota debyyttiämme myös ulkomailla. Kaikki on viime kädessä kiinni ajoituksesta, mutta tulemme varmasti keikkailemaan ulkomailla tulevaisuudessakin, kun tilaisuus koittaa. 

Julkaistu Infernossa 6/2019.