At the Mountains of Madness on toinen levynne. Millaisen työn takana kiekon syntyminen oli?
– Osa biiseistä oli työn alla jo Order of the Shadowsin [2015] julkaisun aikoihin, mutta laulajanvaihdoksen tapahduttua projektit levisivät työpöydälle joksikin aikaa, kitaristi Jesse Liukkonen muistelee.
– Kevään 2016 tienoilla aloimme kirjoittaa materiaalia niin sanotusti uusiksi Lassin [Landström, laulu] työstäessä tekstejä ja sovituksia. Kävimme Jussi Kulomaan ruoskan alla äänittämässä kaksi uutta biisiä esitelläksemme uuden keulakuvan, minkä jälkeen alkoi kakkosalbumin työstäminen. Vuoden verran tehtiin keikkoja kerran kuussa ja treenattiin ankarasti uutta kamaa, kunnes keväällä 2017 aiemmin julkaistujen biisien lisäksi yhdeksän uutta rallia oli valmiina studioon.
Levyn nimi viittaa Lovecraftiin. Seurataanko sanoituksissa samoja linjoja?
– Nimi, nimibiisi ja kansikuva ovat saaneet inspiraationsa At the Mountains of Madness -novellista, joka on Lassin suosikkitarina Lovecraftin tuotannosta, mutta kyse ei ole teemalevystä. Tekstien teemat ovat laajalti fantasia, sota ja maailmassa vallitseva misantropia.
Bändi on ollut kasassa pian viisi vuotta ja olette tehneet jo kaksi levyä. Kuinka kovaan tahtiin uutta musiikkia syntyy?
– Toimintatapamme on sellainen, että treenikämpälle tuodaan yleensä valmis aihio porukalla työstettäväksi. Tällä levyllä kitaristi-säveltäjien monopolia alkoi rikkoa laulajamme, joka teki albumille yhden kappaleen. Uutta materiaalia syntyy siis nykyään kolmen miekkosen kynästä ja sitä löytyy sen verran, että kolmoslevynkin saisi jo aikaiseksi, mutta pureskellaan nyt nämä ensin.
Musiikkinne on pääasiallisesti melodista perusheavyä, mutta ainakin itse löysin viitteitä jopa vanhan Dark Tranquillityn suuntaan. Millaisena itse näette musiikillisen linjanne?
– Melodinen perusheavy on aina pätevä linja, ja olemme muovanneet tyylimme sekoittelemalla mieltymyksiämme siten, mikä tuntuu hyvältä. Arin [Balzar, kitara] kulkiessa vanhemman liiton polkuja ja minun mukavuusalueeni löytyessä modernimman ja teknisemmän metallin suunnalta sävellyksistä voi löytyä vivahteita yllättävänkin laajalta skaalalta.
– Uusi levy on hyvin moniulotteinen edeltäjäänsä verraten. Oman lukunsa tuovat Lassin laulumelodiat ja -tyyli, joihin hän ammentaa paljon etenkin mestareilta kuten Dickinson, Halford ja ehkä yllättäen Geddy Lee.
Heavy metal on loppuunsa kaluttu musiikkityyli. Mitä annettavaa teillä on musiikkikentälle?
– Tarjoamalla parastamme varmistamme, ettei loppuun kaluttu genre huonone milliäkään. Meillä on hyvät biisit ja soittajat sekä upea tuotanto. Nautimme tuotteestamme ja sen esittämisestä. Me teemme sitä, mikä on meistä kivaa, ja pyrimme toteuttamaan sen siten, että kuulijat sekä kotona että keikoilla jakavat saman tunteen.
– Tarkemmin paneutuva huomaa, että perinteisen melometallin saralla eletään tavallaan kulta-aikaa. Uusia todella tiukkoja bändejä on paljon, ja suomalaiselle heville on kova kysyntä ympäri maailmaa.
Julkaistu Infernossa 1/2018.