Kuoleman Galleria julkaisee perjantaina 24. maaliskuuta neljännen albuminsa Pedon synty. Inferno tarjoaa levyn kuunneltavaksi jo nyt ennakkoon aina julkaisupäivään asti. Alta voit kuunnella levyn sekä lukea laulaja Kimmo Jankkarin taustoitukset jokaisesta levyn kappaleesta.
Pedon synty
– Pedon synty laukaisee albumin käyntiin suoraan syvyyksistä jykevällä groovella. Tämä kappale syntyi ajatuksesta tehdä eteenpäin junttaava jyrä, joskin c-osaan tuli sitten maalailtua isommalla pensselillä. Tekstit kertovat sisäisten pimeiden voimien hyväksymisestä ja hallinnasta.
Kolmas
– Levyn toinen kappale Kolmas syntyi prosessin varsin myöhäisessä vaiheessa täyttämään aukkoa, joka aiheutui levykokonaisuuteen sopimattoman kappaleen hylkäämisestä. Biisin eteenpäin ajava rytmiikka kuljettaa hienosti ja uskoisinkin tästä tulevan pysyvämpi tuttavuus keikkasettiin. Sanoitukset käsittelevät syvälle haudattuja vihan tunteita.
Kipupiste
– Kipupiste lähtee hieman reippaammalla otteella, jollaista ei ennen Kuoleman Gallerian leirissä olla kokeiltu. Biisi suorastaan vaati aggressiivisempaa lähestymistapaa teemansa vuoksi ja se iskee suoraan hampaat kurkkuun sen enempää kyselemättä. Kipupisteessä kysymys on siitä, mitä myöntää itselleen ja mitä ei. Se pakottaa katsomaan kaikkein kipeimpiin henkilökohtaisiin asioihin totuudenmukaisesti, vaikka sattuisi kuinka helvetisti.
Sieluvaras
– Sieluvaras on levyn viimeinen single ja selkeästi levyn rokahtavin kappale. Säkeistöt kuitenkin vedetään läpi blastin voimin ja kokonaisuus asettui aika mukavasti KG-formaattiin. Teemallisesti kappale jatkaa Pedon synnyn tarinaa ja tekee tietynlaisen välitilinpäätöksen juuri ennen levyn puoltaväliä.
Häpeäpaalu
– Häpeäpaalu on kappale, jota tehdessä heräsi pariinkin kertaan fiilis, että voiko tällaista edes tehdä. No, vastaus siihen oli tietenkin voi (ja pitää), ja niin vain tämä päätyi toiseksi singleksi. Todella epätyypillistä Kuoleman Galleriaa, mutta tämä askel oli otettava. Kappale on kasvutarina ja sikäli tarinassa on jopa hieman positiivinen vivahde, vaikka toki asiaa tarkastellaan riittävän epätoivoisessa valossa… tai voisiko sanoa varjossa.
Kuoleman morsian
– Kuoleman morsian ampuu lopullisen niitin levyn tarinalle. Pedon synty on tosiasia. Itseään ei pääse pakoon. Biisi otti monta muutoskierrosta ennen kuin se asettui lopulliseen muotoonsa, joka sitten osoittautui yllättävän doomahtavaksi. Kaiken kruunaa akustisilla kitaroilla koristeltu kertosäe, jolla doom-laahaus rikotaan hetkeksi.
Pelin henki
– Pelin henki piti alun perin tulla jo Armon lopulle. Siksi se näyttäytyy hieman outolintuna Pedon synnyllä. Ajatuksena oli kuitenkin, että biisi ansaitsee tulla kuulluksi. Kappaleessa edetään aika perinteisellä KG-vaihteella, vaikka uusiakin tuulia on tuotu mukaan mm. tangomaisessa pre-choruksessa.
Taudinkantaja
– Taudinkantaja oli levyn ensimmäinen single. Siinä sukelletaan syvälle sisäisen pimeyden tematiikkaan ja kappaleesta muodostui studiossa yksi omista suosikeista. Tämä oli myös sävellyspöydällä hyvin erikoisen oloinen kappale, ja useampaan otteeseen tuli mietittyä, että tämä on nyt hyvin poikkeuksellista siihen nähden mitä aiemmin on tullut tehtyä. Kappaleessa yhdistyy Kuoleman Gallerian melodinen ja raaka puoli saumattomalla tavalla.
Päätös
– Päätös syntyi halusta säveltää jälleen eeppinen päätösbiisi. Tämä on levyn päätös ja Pedon synnyn tarinan päätös. Päätös päättää myöskin Armon loppu – Pedon synty -saagan, joten se oikeutetusti ansaitsi paikkansa levyn viimeisenä kappaleena. Massiivinen, rujonkaunis ja helvetin eeppinen. Miksi lopettaa levy mihinkään vähäpätöisempään?