Kun Therion-kippari Christofer Johnsson soittaa Infernolle Tukholmasta, eletään vuoden pimeintä ajanjaksoa. Satoja biisejä vaikutusvaltaisen uransa aikana säveltänyt ruotsalaiskitaristi on asunut pari viime vuotta Maltalla, mutta on nyt vierailulla kotimaassaan.
– Minulla on täällä pohjoisessa muutamia perheeseen liittyviä asioita… Vaan onhan tämä matkustaminen aivan hirveän ahdistavaa näinä aikoina, Johnsson huokaisee puhelun aluksi.
Otetaanpa siitä aasinsilta Therionin uuden studioalbumin valmisteluvaiheisiin. Johnsson kuvailee levyn tekemisen olleen ”melkoista sirkusta”.
– Olihan se aikamoista touhua, sillä nauhoituksia tehtiin kaikkiaan yhdeksässä eri maassa: Maltalla, Ruotsissa, Suomessa, Israelissa, Argentiinassa, Englannissa, Saksassa, Espanjassa ja USA:ssa, kitaristi naurahtaa.
– Työskentelimme luonnollisesti etänä, ja hommat etenivät varmasti mutta hitaasti. Bändin jäsenet tiesivät varsin hyvin, millaisia tunnelmia ja kulmia olin kuhunkin biisiin hakemassa, mutta jouduimme toki ottamaan soittojuttuja uusiksi ja tekemään lennossa kaikenlaisia viilauksia. Kun kaikki säätäminen tapahtui etänä ja muusikot olivat hyvinkin erilaisilla aikavyöhykkeillä, kaiken kaikkiaan tunteja kului yllättävän paljon. Onneksi meillä ei ollut tällä kerralla liian tiukkaa deadlinea.
Kun varsinaista kiirettä ei ollut, musiikkia taisi syntyä varsin reilusti?
– Todellakin. Koska tien päälle ei ole ollut asiaa, olen pystynyt keskittymään biisien tekemiseen paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Se on tuntunut mahtavalta, sillä rakastan säveltämistä yli kaiken!
– Therion ei taida päästä kiertueille tänäkään vuonna, ja olenkin jo päättänyt käyttää aikani seuraavien levyjen valmistelemiseen. Tulevien albumien työnimet ovat Leviathan 2 ja 3, ja luvassa on hyvinkin erilaista materiaalia ykkösosaan verrattuna.
– Kakkonen tulee sisältämään pääosin hidasta ja melankolista materiaalia, hieman Vovin-albumin [1998] Raven of Dispersion -kappaleen hengessä. Kolmosesta taas tulee melkoisen massiivinen kokonaisuus, sillä olen kirjoittanut albumille jo useampia eeppisiä yli kymmenen minuutin biisejä.
Johnsson muistuttaa, että ”Therionin diggarit ovat onneksi jo tottuneet siihen, että bändi saattaa julkaista melkein mitä tahansa”.
– Suurin järkytys on varmasti ollut vanhoista ranskalaisista popbiiseistä koostunut Les Fleurs du Mal -coverlevy [2012].
Silloin melkein kaikki sanoivat meidän seonneen lopullisesti, Johnsson nauraa.
Miten ihmeessä päätit tehdä sellaisen albumin?
– Sitra Ahra [2010] ei saanut kovin mairittelevaa vastaanottoa ja sinfonisen metallin suosio oli muutenkin laskusuunnassa. Aloin miettiä Therionin seuraavaa siirtoa, ja eräänä päivänä päädyin kuuntelemaan muutamien ranskalaisten muusikoiden sävellyksiä. Silloin se iski: päätin melkein siltä istumalta tehdä coverlevyn Serge Gainsbourgin ja kumppanien kappaleista.
– Hevifanithan ovat keskimäärin varsin kapeakatseista porukkaa, ja tiesin oikein hyvin, että Les Fleurs du Mal tulee saamaan roppakaupalla ”mitä helvetin paskaa tämä oikein on” -palautetta. Ja niinhän se sitten saikin… Mutta arvaapa mitä? Tänä päivänä albumi on digitaalisten alustojen toiseksi kuunnelluin Therion-pitkäsoito. Kukapa olisi uskonut?
– Haluan alleviivata sitä, etten ole koskaan pelännyt erikoisten ratkaisujen tekemistä. Jos minua alkaa joskus hirvittää jonkin työn alla olevan levyn äärellä, se kertoo minulle, että olen täsmälleen oikealla tiellä.
Tyhjyyden tunteita
Mennään seuraavaksi Leviathanin ykkösosan juurille.
– Therionin edellinen julkaisu oli Beloved Antichrist [2018], yli kolmen tunnin rockooppera. Tripla-albumin sävellys- ja nauhoitustyö otti todella koville. Sen levykokonaisuuden vaatima työmäärä oli oikeasti jotakin aivan käsittämätöntä, Johnsson puuskahtaa.
– Kun Beloved Antichrist lopulta valmistui, olin kliseisesti sanoen hyvin väsynyt mutta myös erittäin onnellinen.
Nopeasti ja paljon puhuva Johnsson pitää pienen tauon.
– Seuraavaksi mieleni valtasi suuri tyhjyyden tunne. Minusta tuntui, että Beloved Antichristista tuli niin hieno kokonaisuus, etten kykene koskaan ylittämään sitä saavutusta!
– Olin haaveillut jättimäisen rockooppera-albumin tekemisestä vuosien ajan, ja viimeinkin suuri unelmani oli käynyt toteen. Minulla ei ollut aavistustakaan, mistä suunnasta löytäisin intoa seuraavan Therion-pitkäsoiton tekemiseen.
Eräänä päivänä Johnsson puhui tyhjyyden tunteestaan yhtyeen laulajalle Thomas Vikströmille. Solistilla oli vastaus valmiina.
– Thomas sanoi: ”Tiedätkö mitä… On olemassa eräs juttu, jota Therion ei ole ikinä tehnyt.” Katsoin Thomasia kummastuneena, sillä en todellakaan hahmottanut, mitä hän mahtaa tarkoittaa. Thomas jatkoi: ”Therion ei ole koskaan kirjoittanut niin sanottua hittilevyä, joka niputtaa tarkoituksella yhteen yhtyeen suosituimmat ja vahvimmat elementit.” Tajusin saman tien, että Thomas on täysin oikeassa.
– Innostuin saman tien ajatuksesta tehdä ”hittilevy”. Aloitin kirjoitustyön, ja tavoitteena oli tehdä biisejä, jotka yhdistävät Therionin eri aikakausien osuvimmat ja tarttuvimmat ideat. Kun työskentely eteni, päätin väsätä nimenomaan kolmenlaisia kappaleita… Ensinnäkin halusin valmistella Theli-levyllä julkaistun To Mega Therionin kaltaista tavaraa. Tein myös vähän popimpia juttuja Sirius B -pitkäsoitolla [2004] julkaistun Son of the Sunin innoittamana. Kolmas päämääräni oli vierailla vähän eeppisemmillä poluilla, esimerkiksi Sitra Ahra -albumin Land of Canaanin maisemissa.
Leviathanin biiseihin päätyi myös nimekkäitä vierailijoita. Suomalaisittain huomionarvoisin on Marko Hietalan laulusuoritus kappaleessa Tuonela.
– Ymmärsin Markon suuruuden jo 80-luvulla, kun kuulin Tarotin musiikkia ensimmäisen kerran. Kun sitten kirjoitin Tuonelan, tajusin saman tien, että Markon karismaattinen ääni kruunaisi kappaleen. Onneksi hän oli kanssani samaa mieltä, ja biisistä tuli juuri niin mainio kuin odotinkin.
Vanhoja partoja
Therion perustettiin Blitzkrieg-nimellä jo vuonna 1987, ja niistä hetkistä on vierähtänyt pian kolmekymmentäviisi vuotta. Taakse on siis jäänyt kilometri jos toinenkin.
– Blitzkrieg sai alkunsa, kun innostuin Celtic Frostin Into the Pandemoniumista… Levy onnistui avaamaan aivan uusia musiikillisia uria, ja tajusin pitkäsoiton äärellä vastaansanomattomasti, ettei heavy metalissa tarvitse olla mitään sääntöjä, Johnsson sanoo.
– Olen itsekin aina painanut kaasua ja tutkinut uusia musiikillisia seutuja, enkä ole juurikaan jäänyt miettimään menneitä. Paitsi nyt… Kun aloitin Leviathanin kirjoittamisen, kuuntelin tarkoituksella vanhoja levyjämme ja tajusin konkreettisesti, että meistä on tullut vanhoja partoja! Samalla mietin enemmän tai vähemmän tosissani, että tehdäänpä nyt se Therionin mestariteos, kun tässä on kuitenkin harjoiteltu jo muutamia vuosikymmeniä.
Ensimmäinen Leviathan on nyt julkaistu. Mitä tapahtuu sitten, kun kaksi muutakin ovat löytäneet tiensä maailmalle?
– En oikeastaan osaa sanoa! Toivottavasti Thomasilla on taas jokin hyvä idea, Johnsson naurahtaa.
– Minun täytyy myöntää auliisti, että täysin uudenlaisen metallin kirjoittaminen alkaa olla melkoisen haastavaa. Milloinkahan olen edellisen kerran törmännyt johonkin todella omaehtoiseen materialiin… Luultavasti vuonna 2006, kun kuulin Diablo Swing Orchestran The Butcher’s Ballroom -debyytin ensimmäisen kerran. Se oli aikamoinen keitos.
– Ehkä me emme lähde enää etsimään mitään uutta, vaan tyydymme osaamme maailman parhaana Therionina. Tämä hittilevyjen tekeminen on nimittäin ihan mukavaa puuhaa!
Julkaistu Infernossa 2/2021.