Mitä olette ottaneet kyytiin kolmelta aiemmalta albumilta?
– Ensimmäiseltä nuoruuden vimman, toiselta synkkyyden ja raskauden, ja kolmannella yhdistimme jotain näiltä edellisiltä, vaikka nuoruus taisikin olla jo takana, bändi vastaa yhdessä.
– Kolmella ensimmäisellä kiekolla haettiin soundia tälle uudelle, mutta silti kaikki levymme kuulostavat meistä juuri siltä kuin pitää eli senhetkiseltä Temple Ballsilta. Uusin ei kuulostaisi tältä, ellei aiempia olisi tehty. Olemme kypsyneet säveltäjinä ja homma toimii nykyään hieman eri tavalla. Koira ei silti pääse karvoistaan, ja tämä uusin on hard rockia, johon töräytetään pikkuisen pippuria.
Tuoreen platan otsikko Avalanche tarkoittaa lumivyöryä. Miksi se valikoitui nimeksi?
– Avalanche-biisi kirjoitettiin heti edellisen albumin sessioiden jälkeen. Se jotenkin polkaisi käyntiin tämän uuden prosessin. Muutamia vaihtoehtoja pyöriteltiin, mutta intuitio käski valita tämän nimen.
Soitatte hyväntuuliseksi yleensä miellettyä hard rockia, mutta tuotte hommaan raskautta ja ”suomalaista melankoliaa”. Miten määrittelisitte fanikuntanne?
– Melankoliaa löytyy, kun herää aamulla rappaamaan auton lasia säkkipimeässä. Kyllä siinä välillä kitara sylkäisee synkemmänkin riffin. Fanikuntamme on täysin laidasta laitaan, mutta sitä yhdistää se, että kaikki ovat huipputyyppejä. Erilaisten ihmisten kanssa ympäri maailmaa on käyty mukavia keskusteluja ja hauskaa on ollut.
Koetteko, että vuonna 2009 syntynyt Temple Balls on tässä vaiheessa uraansa siinä pisteessä, jossa sen kuuluukin olla?
– Totta kai haluamme soittaa musiikkia jatkuvasti laajemmalle ja laajemmalle kuulijakunnalle, mutta tunnettuuden takia tätä ei tehdä. Musaa tehdään ennen kaikkea itsellemme ja toivotaan muidenkin pitävän meidän tyylistä. Emme siis oikeastaan mieti tällaisia asioita. Kuulijat tulevat aikanaan, kun vain louhii menemään. Onhan noita mukavasti jo kertynyt, ja lisää tulee.
Metalli ja rock ovat menettäneet jalansijaa niin Suomessa kuin maailmalla sitten parhaiden vuosien. Mikä puskee teitä jatkamaan eteenpäin?
– Metalli ja rock eivät ole olleet koskaan muotia mutteivät myöskään sen ulkopuolella. Raskaan musiikin pariin kyllä löytävät ne jotka sinne haluavat. Väki vähenee ja pidot paranee. En näe meille tyylillisesti muuta vaihtoehtoa. Me arvostetaan sitä, kun aidot ihmiset soittaa aitoa musiikkia aidoilla soittimilla. Jostain se Metallicakin kaivaa aina stadionit täyteen.
Bändi ei usko, että raskaan musiikin esittäjät oikeasti pohtivat lajityypin suosiota. Sama koskee faneja.
– Luokan takapenkin pitkähiuksinen kundi suosikkibändinsä paidassa ei takuulla mieti onko hevi suosittua vai ei. Hevi on paskimmillaankin parasta. This is the way. Meitä puskee eteenpäin rakkaus musiikkiin ja soittamiseen.
Julkaistu Infernossa 10/2023.