Pitkän uran kruunu – haastattelussa Mustan Kuun Lapset

Kotimainen dark metal -veteraani Mustan Kuun Lapset tuo itsestään esiin harvemmin nähdyn puolen kokonaan akustisella uutuuslevyllä.

Kuva: Juha Almqvist

Oliko Kruunu spontaani juttu, vai onko ajatus akustisesta albumista kytenyt jo pidemmän aikaa? 

– Se on ollut mielessä jo reilusti yli vuosikymmenen, kitaristi-laulaja Pete Lehtinen paljastaa. 

– Alkujaan ajatus tuli jäätyämme tauolle vuonna 2007. Seuraavana vuonna syntyi akustinen Talvenranta-projekti, jonka kanssa teimme kaksi demoa, mutta emme päässeet varsinaiseen levyntekoon. Halu toteuttaa akustinen albumi jäi kytemään. Nyt kun olemme tehneet uuden tulemisen jälkeen kaksi ”normilevyä”, aika oli otollinen hieman erilaiselle hengentuotteelle. 

Albumilta löytyy muutama uusi tai ennenjulkaisematon kappale. Sävellettiinkö ne alkujaankin akustisiksi? 

– Kosketus pohjaan -biisi on jo Talvenrannan ajoilta eli alun perin akustinen. Ensimmäisenä sinkkuna julkaistu Matkalainen, levyn avaava Kruunu-instrumentaali ja päätösraita La última playa del corazón on myös tehty akustisiksi. 

– Sen sijaan yksi uramme harvoista englanninkielisistä esityksistä, The Dream about a Dying Angel, on sävelletty metallityyliin. Se on merkitty uudeksi biisiksi, koska sitä ei ole koskaan äänitetty levylle. Se on levyn vanhin sävellys, mutta samalla yksi uusimmista biisirakenteen, sävelkulun ja lähes kaiken muun uusiutumisen myötä. 

Kuinka vapaat kädet vierailevilla muusikoilla oli omien osuuksiensa suhteen? 

– Melko vapaat. Laulumelodioihin tein suuntaa-antavat sovitukset, mutta lopullisen muodon loivat vierailijat itse – poikkeuksena Ikaros, joka on Jouni Naumin ja Jenny Malmbergin duetto. Siinä kummankin piti luonnollisesti laulaa osuutensa nuottien mukaan, jotta ne sopisivat yhteen. 

– Vierailevien instrumenttien kanssa ohjeet olivat tarkemmat, jotta ne istuivat kitaroiden kyytiin ja palvelivat kokonaisuutta. Tässäkin oli eroja eri soittimien kesken, eli esimerkiksi jouhikkoa en olisi osannut ohjailla mitenkään. Onneksi Tero Kalliomäki on mies paikallaan, ja riitti, että kerroin vain haluavani tiettyä tunnelmaa, jonka Tero sitten toteutti hienosti. 

Löytyykö albumilta jokin kappale, josta tuli mielestäsi erityisen onnistunut? 

– Voisin luetella ne kaikki! Laulajat ja vierailevat pelimannit loivat uskomattoman kauniita ja koskettavia hetkiä, eikä bändikään vetänyt huonosti. Voisin jopa kehaista, että Kruunu on tiukimmin soitettu albumimme. Olimme valppaina niin omien suoritustemme kuin vierailijoiden suhteen, eikä levylle päästetty mitään, mihin emme olleet tyytyväisiä. 

Palaako Mustan Kuun Lapset seuraavaksi niin sanottuun normaaliin ilmaisuunsa? 

– Tulevaisuus on auki, ja nyt vain nautimme työmme hedelmistä. Minä ja kitaristi Heikki [Piipari] aloimme koota ja sovittaa Kruunun materiaalia tammikuussa 2020, ja teossa menikin tavalla tai toisella koko vuosi. Se, että vierailijoita on noin monta ja heistä lähes kaikki ovat pitkien matkojen päässä yhtyeen kotikaupungista Lahdesta, teki prosessista yllättävän haastavan! 

– Mikäli palaamme vielä metallin pariin, se tuskin tapahtuu samalla tyylillä kuin Valo-levyllä [2019]. Täytyy uusiutua, jotta homma pysyy mielenkiintoisena. 

Julkaistu Infernossa 3/2021.