Harmagedon on verrattain uusi kokoonpano ja Dystopian Dreams ensimmäinen julkaisunne. Mikä te olette oikein bändejänne?
– Ryhmän muodostavat minä, Magnus [Berglund, basso] ja Jens [Bäckelin, rummut], lauluista ja kitaroista vastaava Tim Rosenquist kertoo.
– Pääbändeissämme soitamme hieman toisenlaista musiikkia. Magnus vetää suurieleistä rockia Freedomissa, ja Jensin kanssa taomme hardcorea Martyrdödissä. Harmagedon syntyi, koska tarvitsimme yhtyeen täyttämään kaipuumme keskitempoisen death metalin ja hard rockin pariin. Alkujaan tämän piti olla vain jamittelubändi tai studioprojekti, mutta olemme ryhtyneet soittamaan keikkoja ja työskentelemme jo toisen levyn parissa. Emme voineet vastustaa kiusausta!
Dystopian Dreamsin kappaleista löytää paljon ahdistusta ja kenties myös heijastuspintaa nykyiseen maailmanmenoon, joka vaikuttaa melkoiselta dystopialta. Ajoitteko takaa jotain tällaista?
– Kyllä ja ei. Kappaleidemme sanoituksia ohjaavat riffit ja rumpubiitit, ja koska musiikissamme on synkkä ”tuomiopäivän meininki”, tekstien teemat seuraavat tietysti sitä. Emme ole paasaamassa mitään poliittista agendaa. Kyse on ennemminkin havainnoista ja mielenkiintoisista tarinoista, jotka tulevat sekä menneestä että nykypäivästä.
Harmagedonin musiikkia vertaillaan muun muassa Black Sabbathiin, Entombediin ja High on Fireen, mikä on kieltämättä osuvaa. Listaan voisi lisätä helposti kymmenen nimeä lisää, mutta musiikin peruspiirteet ovat tuttujen artistien takomia. Minkälaiseksi itse koet musiikkinne pohjarakennelman?
– Kyse on kolmimiehisestä yhtyeestä, joka haluaa kuulostaa valtavan isolta. Mahtavia riffejä, jylisevä bassosoundi ja leikittelevää rumpalointia. Mainitut bändit kuulostavat siltä, ja kyse on oikean fiiliksen löytämisestä kutakin kappaletta soitettaessa. Meillä on paljon tilaa kokeilla erilaisia ideoita.
Dystopian Dreams kuulostaa livejulkaisulta. Levy on rosoisen hiomaton ja bändisoitto todellakin kuulostaa bändisoitolta. Tätä voi pitää virkistävänä vaihtoehtona modernin täyteenahdetulle metallisoundille.
– No, siltä me kuulostamme aina, vaikka kaikki kuulostaa tietysti paremmalta lavalla! Halusimme myös säästää tuotannolla hieman itseämme, sillä esimerkiksi kitarasoolot ilman toisen kepin tukea vaativat ylimääräistä työtä.
Palataan dystopiaan. Mitä ihmiskunnan tulisi tehdä paremmin tulevaisuudessa? Vai onko peli jo menetetty?
– Kunpa tietäisinkin. Porukan tulisi hidastaa tahtia, juoda olutta ja kuunnella musiikkia – ja ehkä myös lopettaa toistensa tuhoaminen.
Julkaistu Infernossa 1/2024.