Brittiläinen kirjailija Dayal Patterson on kirjoittanut dokumentaarisen black metal -trilogian, jonka osat ovat Black Metal: Evolution of the Cult (2013), Black Metal: The Cult Never Dies Vol. One (2015) ja Black Metal: Into the Abyss (2016). Trilogiassa pureudutaan black metalin historiaan ja kehityskaareen lukuisten haastatteluiden kautta, ja ääneen pääsevät nimenomaan he, jotka ovat olleet tämän kehityksen keskiössä.
Norjalaisen black metalin historiasta puhuttaessa tulee väistämättä esiin myös oslolainen levykauppa Helvete, jonka perustivat Øystein ”Euronymous” Aarseth (Mayhem), Stian ”Occultus” Johansen (mm. Mayhem, Perdition Hearse, Abhorrent/Thyabhorrent) ja Marius Vold (mm. Arcturus, Thorns, Mortem) vuonna 1991.
Kaupasta tuli välittömästi samanmielisten kohtaamis- ja hengailupaikka, välillä myös majoitustila sekä raisujen bileiden näyttämö.
Kerrangin mukaan Vold kertoo kaupan alkuajoista:
– Kun Øystein ilmoitti perustavansa levykaupan, sanoin että haluan mukaan. Paikan kuukausivuokra oli muistaakseni 6500 kruunua [n. 570 euroa] ja minä maksoin siitä 2000 kruunua [n. 175 euroa]. Meillä oli todella isoja vaikeuksia saada vuokrasumma kasaan joka kuukausi.
Samassa artikkelissa Emperorin Tomas ”Samoth” Haugen muistelee:
– Muutin levykaupan kellariin vähäksi aikaa yhdessä Vargin [Vikernes, Burzum] kanssa. Se kellari oli yksi paskaläävä, enkä jälkikäteen ajateltuna voi uskoa, että päätimme majoittua siellä. Emme tosin viettäneet siellä paljonkaan aikaa. Siellä oli pimeää, synkkää ja homeista.
– Siellä oli paljon bileitä ja niissä tapahtui kaikenlaista hullua. Kauppa ei ollut kovin organisoitu ja joskus se oli totaalista kaaosta. Se pyöri enemmän idealismilla kuin bisnesälyllä. Mutta se oli hyvä kohtaamispaikka niille, jotka jakoivat samat kiinnostuksenkohteet ja elämäntavan. Siellä oli oma tunnelmansa. Silloin ei ollut ”katalogi -black metal -faneja” vaan kaikki oli undergroundia. Oli enemmän aitoja tunteita ihmisten ja bändien kesken.
Håvard ”Mortiis” Ellefsen kertoo Helvetessä järjestetyistä kekkereistä:
– Yleensä tunnelma oli hyvä. Jotkut olivat aivan perseettömässä humalassa, toiset murjottivat nurkissa. Muistan joskus työntäneeni karttaneulan käteeni kunnes se pysähtyi luuhun, ja kuulin Euronymouksen työntäneen piikin otsaansa.
– Kerran sinne tuli jätkä, joka heilutteli asetta. Se oli ehkä joku Abhorrentin/Thyabhorrentin jäsen. Kaikenlaista paskaa saattoi sattua.
Enslavedin Grutle Kjellson kertoo, että heillä oli kaikenlaisia hulluja ideoita ja omituisia ajatuksia ihmisyydestä.
– Mutta enimmäkseen joimme kaljaa ja nauroimme. Emme istuneet kaiken aikaa naama mutrussa ja kädet puuskassa.
Sigurd ”Satyr” Wongraven (Satyricon) muistelee, ettei kaupalla ollut kunnollisia aukioloaikoja.
– Se oli auki silloin kun se oli valmis olemaan auki, ja sulkeutui kun se oli valmis sulkeutumaan. Se ei ollut vain levykauppa vaan yhteisö. Ihmisiä asui takana olevassa toimistossa ja kellarissa, ja porukkaa hengaili takahuoneessa. Minusta tuli myöhemmin yksi noista ihmisistä.