”Sitä minä ootan oikein innolla, että minut canceloidaan” – haastattelussa Läjä Äijälä

Veli-Matti ”Läjä” Äijälä ei hyydy. Syksyllä päivätyöstään eläköityvä alakulttuurin ikiliikkuja pursuaa ideoita. Hän on elävä ja eläväinen todiste siitä, että joillekin ikä todellakin on vain numero.

01.04.2023

Pirautan Läjälle kesken unien. Hän ei ole kuitenkaan tokkurainen vaan ennemminkin juuri akkunsa täyteen ladannut ja intoa puhkuva puhuja. Ja Läjällä on todellakin, mistä rupatella. Lukuisten projektien mies on käytännössä koko ajan ”ajankohtainen”. 

Kevään korvalla ilmestyy niin legendaarisen hardcore-yhtyeen Terveiden Käsien raivoisa Kaikki kaikkia vastaan kuin Läjä Äijälä and Albert Witchfinder -nimellä kulkevan yhteistyön toinen levy. Ne ovat musiikillisesti kaukana toisistaan, mutta Läjä onkin ääripäiden mies. 

Läjän meriittilistaa ei tarvinne tässä yhteydessä sen tarkemmin avata, mutta puristetaan asiat pähkinänkuoreen: Terveet Kädet vuodesta 1979, ja siihen päälle noin miljoona muuta bändiä ja projektia. Vuosisadan torniolaiseksi muutama vuosi sitten äänestetty Läjä on underground-hahmo, joka operoi marginaalissa. 

Läjä pani TK:n hyllylle Lapin helvetti -levyn (2015) jälkeen. Yhtyeen tuhkista nousi lähes välittömästi Lapin Helvetti -niminen ryhmä, jonka debyytti ilmestyi vuonna 2017. Sitten tuli Lapin Helvetti plays Terveet Kädet -keikkoja, ja pian TK olikin taas vetämässä omalla nimellään. 

Mikä on Lapin Helvetin ja Terveiden Käsien ero vuonna 2023? 

– Siinä on periaatteessa samat ukot, sellainen symbioosi. Meidänhän piti tehdä Lapin Helvetin levykin, mutta… TK:ssa on periaatteessa sekä Lapin Helvettiä että TK:ta, että tavallaan samaa, mutta kuiteskin vähän eri bändit, Läjä avaa aavistuksen kryptisesti. 

Lapin Helvetti on Läjän mukaan vähän ”hevimpi” kuin Terveet Kädet ja sen biisit ovat aavistuksen pidempiä ja monimutkaisempia. 

– Alun perinhän Lapin Helvetti tuli, kun TK:lla ei pitänyt tehdä mitään, mutta se menikin vähän toisin päin, heh heh. 

Legenda voimissaan 

Terveiden Käsien Kaikki kaikkia vastaan on napakoiden hardcore-hyökkäysten voittokulkua. Se on väkevä jatko yhtyeen mittavaan ja arvostettuun diskografiaan. Läjän laulusuoritus ansaitsee erityismaininnan. 

– No joo, viime kesänä se tuli rääkästyä. 

Treenejä ei pidelty, vaan Läjä antoi palaa suoraan äänitystilanteessa. 

– Enimmäkseen ne meni kertaotolla, joitain kohtia piti vähän raakata. Äänihän on sellainen, että se kestää tietyn aikaa tietynlaista huutoa. Sitten kun tulee sellaista kitinää, on aika siirtyä seuraavaan ralliin ja vetää vähän eri tyylillä. 

Läjä on tyytyväinen lauluihinsa, eikä suotta. Rujoa haettiin ja sitä todellakin saatiin. Musiikin pitää tulla luureista ”helevetin lujjaa”, jotta Läjä pääsee livetilanteen kaltaiseen olotilaan ja antaa mennä täysillä. 

Muut TK-ukot Ilari (kitara), Lene (basso) ja Samppa (rummut) saavat Läjältä kehuja, ja bändi tuntuukin olevan neljän täysivaltaisen jäsenen kokoonpano. Tämä näkyy ja kuuluu sekä levyn äänityksissä että itse kappaleissa. 

– Esimerkiksi Kaikki kaikkia vastaan on Sampan biisi, johon minä ja Ilari väsättiin ex tempore -sanat, eli tehtiin se kolmeen pekkaan. 

Läjä on paitsi nykykokoonpanon ainoa alkuperäisukko myös sen ainoa torniolaislähtöinen jäsen, mutta kaikki muutkin ovat pohjoisen miehiä. Sillä on merkitystä: musiikissa ja sanoissa kuuluu tietty TK-henki. 

– Se on se angsti, Läjä tiivistää. 

Sen, mikä syntyy angstista, ei tarvitse aiheuttaa angstia. 

– Toivon, että ihmiset saavat uudesta levystä positiivista energiaa. 

Puhumme verenperinnöstä, josta on aasinsiltaa pitkin lyhyt matka uuden TK-levyn Verenperintö-biisiin. 

– Mietin jo, tuliko tehtyä liian isänmaalliset sanat, mutta kun oma isä oli sotaveteraani ja Suomessa ollaan, niin aattelin että perkele, itsenäisyys se on tässä ekana mielessä. Päätin, että huudetaan menemään ja katsotaan, mitä tullee, Läjä naureskelee. 

– Olihan siinä tuo naapurin herra Putinkin mielessä, että antaa tulla vaan, perkele, Läjä lausuu painokkaasti. 

Hardcoressa huudetaan yleensä muutosta ja vaaditaan parempaa maailmaa. Paremmasta maailmasta onkin sitten monia eri käsityksiä. Läjä kertoo myyneensä sielunsa kissoille ja hänelle on selvää, että planeetan suurin peto on ihminen. 

– No, kuka se on tämän maapallon tuhonnut? Ei ainakaan kissat ja koirat. 

Läjä kertoo, että pohjoisen lämpimät talvet ovat jo nyt tosiasia, eikä vastaavaa ole ennen nähty. Tulevaisuus vaikuttaa synkeältä, mutta toivoakin saattaa olla. 

– Kyllä mä toisaalta uskon, että joskus tullee fiksumpia sukupolvia, semmosta parempaa kansanosaa, jotka kattoo, että mitä saatanan hulluja nää on ollu nää aikaisemmat tyypit. Joskus saattaa tulla vielä sellainen järkisukupolvi. Mä uskon siihen kuitenkin positiivisesti. 

Yhteistöistä 

TK:n lisäksi Läjä on ollut viime aikoina aktiivinen muun muassa Reverend Bizarresta tunnetun Albert Witchfinderin eli Sami Hynnisen kanssa tehdyllä Ordeal & Triumph -levyllä. Sekin julkaistaan TK:n lailla maaliskuussa.

Kyseessä on duon toinen levy, mutta eihän homma siihen ole jäämässä. Tietenkään.

– Kolmos- ja neloslevyt on jo aika valmiina ja viidettä suunnitellaan, Läjä paljastaa.

Kolmannelle levylle on tiedossa pientä yllätystä.

– Itse äänittelin vähän sellaista nuorekkaampaa biittiä. Tiiäksä sellaista tykydy-tyn-tyn, Laitoin sen Samille, että mites tämmöstä, niin se totesi että helevetin hyvä. Niin no, vähän vitsillä tässä olin sitä ajatellut, Läjä nauraa.

Äijälän ja Witchfinderin luomat musiikilliset maisemat eivät ole kaikille. Synkeäntympeät elektroniset suhinat ja kolisevat äänikollaasit vyöryvät kirskuen päälle. Yhteistyöstä on vain hyvää sanottavaa.

– Sami on hyvin lempeä mies. Hän on sellanen herkkä ukko, että on mukava tehdä hommia. Ja kun se on vielä niin viimeisen päälle tarkka perfektionisti, että otan välillä vähän ressiä, kun se kuulee jotain ääniä, mitä mä en edes kuule. Se on alan ammattimies, että ymmärtää kyllä.

Monet Läjän yhtyeistä ja projekteista ovat jatkuvasti enemmän tai vähemmän aktiivisia. On tulossa Toni Kandelinin kanssa tehtyä Mustan Toteemin ambient-pörinää, Sakset-yhtyeen pehmeän ryhdikkäästi etenevää elektromusaa, The Sultansia ja niin edelleen. Kotonaan Läjä keittelee jatkuvasti omia sähköisiä liemiään.

Tietokoneen kätköissä muhii kaikenlaista, ja Läjä hyödyntää vanhojakin juttuja sopivan paikan tullen, kuten Hynnis-yhteistyön kakkoslevyllä.

– On mulla paljon TK:n 80-luvun treenejäkin kelanauhoilla. Niistä pitäis jotain levyä väsätä. Ja on siellä jotain 70-luvun äänityksiäkin, Läjä paljastaa.

Yksi kollaboraatio erottuu muista. Ei niinkään musiikillaan vaan yhteistyökumppanillaan. Vihanmiehet-nimellä kulkevalta kaksikolta on siltäkin tuloillaan tuoretta tarjottavaa. Läjän ohella Vihanmiehissä operoi kontroversiaali Bizarre Uproar eli Pasi Markkula. Tämä ei ole jäänyt huomaamatta.

– Kyllähän minäkin olen kuulemma nykyään natsi ja fasisti, kun teen Markkulan kanssa yhteistyötä. Tuntemattomat syyttelee, ja siitä tulee semmonen fiilis, että tekee oikein mieli ärsyttää, vaikka enhän minä TIETENKÄÄN ole natsi enkä mikään semmonen.

Läjä on pitkän linjan hämmentäjä, jonka tekemisiä ei aina – tai yleensä – ole katsottu vain hyvällä. Nykyään Oulussa asuva mies alkaa hangata automaattisesti vastaan, jos joku ärsyttää. Bensaa lorahtaa liekkeihin vikkelästi.

– Ymmärrän senkin, että nykyään ollaan enemmän kitkeriä ja katkeria, että mennään silleen jä-jä-jä-jä-jä muita toruen. Onhan tämä ollut suurelta osin valkoisten ukkojen maailma, ei täällä muilla ole paljon ollut sanomista.

Kunnioittamisen ja omimisen välinen raja on nykyään ohut ja häilyvä.

– Mäkin menin tuolla pikkupoikana intiaanilakki päässä. Nykyään jos teet niin, omit heidän kulttuuriaan ja katsotaan, että mikä hullu siinä menee. Sama kun noi saamelaishommat, mä olen aina tykännyt niistä. Ymmärrän tavallaan, että se meininki on tällaista nykyään, mutta joku raja siinä saisi olla.

– Tavallaan siinä tehdään hyvää, mutta tavallaan menee överiksi, että kytätään sanomisia. Joitain ne ärsyttää kuiteskin. No, ihmiset on hulluja, niin minkäs sille voi, Läjä summaa.

Läjä peräänkuuluttaa sitä kuuluisaa maalaisjärkeä.

– Minulle on aivan sama, minkä näköinen ja mistä kotoisin joku on, kunhan on hyvä tyyppi. 

– Sitä minä ootan oikein innolla, että minut canceloidaan. Että joku alkaa oikein vainoomaan. Sitten voi sanoa, että perkele joo, helvetin hyvä. Elikkä minut kielletään pois tästä nykymaailmasta, sitä odotan oikein lämmöllä, Läjä hekottelee. 

Luupin alla oleminen ja ”oikein tekemisen” vaatimukset ovat Läjälle tuttua kauraa jo vuosikymmenten ajalta. Terveet Kädet ei ole monien mielestä täyttänyt ”oikean” hardcore-punkin vaatimuksia eikä totellut kirjoittamattomia sääntöjä.

– Joo, en välitä paskaakaan. Se oli jo aikoinaan sitä, että mikä ihmeen Terveet Kädet. Sen pitää olla Systeemiä Vastaan tai jotain, Läjä sanoo ivallisen narisevalla äänellä.

Kuittia on tullut niin kappaleiden nimistä kuin hiustyylistä.

– Nykyään oon silleen, että ihan vitun sama. Tehdään mitä halutaan, mutta joku tolkku tietenkin. Ei mulla ole ystävissä mitään löysäpäitä, ei sellaiset olis bändissä soittamassakaan.

Ilkeä vanha ukko

Ikinuoren ja hyvinvoivan oloinen Läjä Äijälä täyttää syksyllä kunnioitettavat 65 vuotta, eli eläkepäivät lähestyvät. Suunnitteilla on vaikka mitä. Jos tahtoisi sokeerata kunnolla, niin sekin onnistuisi.

– Vois tehdä Terveille Käsille semmosta oikein ihanaa akustista musiikkia. Jotain sellaistakin on suunnitteilla, kaikkein ilkein levy, mitä on koskaan tehnyt, Läjä kertoo naureskellen.

– Olen alkanut maalata ja piirtää ja pelaan paljon, eli yötä päivää on jotain tekemistä. Ei ainakaan ihan ensimmäisellä eläkeviikolla käy aika pitkäksi, heh heh.

Läjällä on väkevä visio myös elokuvahommista.

– Ensimmäinen ois splatter-elokuva, joka ois viimeisen päälle överi. Se tapahtuisi vessassa. Se kestäisi tunnin ja siinä vaan ukko hakkaisi toista ja veri lentäisi. Ei mitään muuta juonta kuin se. Pelkkiä suolenpätkiä ja verta, ja sitten se vaan loppuisi yhtäkkiä, että täh, Läjä imitoi hämmästynyttä katsojaa.

Myös vampyyrielokuvasta on selkeä ajatus. Tai vämpyyri-, kuten Läjä sanan lausuu.

– Minä olisin se vämpyyri. Vanhanajan vämpyyri, joka vaanii nurkan takana. Se tapahtuisi jossain vanhassa kulttuurikaupungissa ja metsässä. Pitkiä ottoja ja pitkiä varjoja. Siinä ei edes oikein tapahtuisi mitään. Semmonen viimeisen päälle vämpyyrielokuva. Viimeisen päälle, Läjä painottaa.

– Siinä vämpyyri olisi sankari, se selviäisi kaikesta. Sanoisi vaan kaikille, että haistakaa paska, kun joku metsästäjä yrittäisi nirhata sen. Se olisi sympaattinen vämpyyri, jonka onnellinen naama oikein heijastuisi kuunvalossa, että JES, Läjä intoilee ideastaan.

Ensimmäiselle eläkepäivälle Läjä on kaavaillut kunnon eläkeläismenoa: kaupan oven repimistä puoli tuntia ennen aukeamista, että pääsee rynnimään aletuotteiden luokse, nuorisolle paheksuvasti sähisemistä bussissa sekä yleistä kaikesta valittamista.

Näissä suunnitelmissa on rutkasti pilkettä silmäkulmassa, kuten Läjällä usein.

Julkaistu Infernossa 2/2023.

Lisää luettavaa