Modernimman tyylisuunnan amerikkalaisen metallin alamäestä on puhuttu kauan. Miljoonien mahdollisuuksien maasta nousee toisinaan esiin myös Kastasyden kaltaisia yllättäjiä.
Kastasyden nimi ei ollut minulle tuttu ennen Gnosis-levyyn tarttumista. Bändin soinnissa kuuluvat muiden muassa The Black Dahlia Murder, Lamb of God, Martriden ja jopa Pantera. Sanoituksissa vaikuttaa olevan okkulttista otetta, ja meininki on muutenkin varsin mielenkiintoista. Mikä te olette oikein bändejänne?
– Aloitimme soittohommat vakavasti kymmenisen vuotta sitten, ja meno ei ollut ilmeisesti tarpeeksi rankkaa, joten meitä kutsuttiin metalcoreksi. Ehkä musiikistamme löytyy sitäkin, mutta kokonaiskuva on laajempi, rumpali Garry Naples aloittaa.
– Kirjoitamme biisejä koko bändin voimin, ja näin eri vaikutteet sulautuvat kokonaisuudeksi. Teemme rohkeitakin kokeiluja. Tämä on mielestämme aitoa soittamisen riemua: mahdollisuus jammailla porukalla, kokeilla eri juttuja ilman pelkoa, että meidän pitäisi luokitella musiikkiamme jollain tavoin.
Pidämme groovesta ja pyrimme tuomaan sitä esille. Tämä pitää musiikin mielenkiintoisena ja haastaa meidät kaikki muusikkoina. Sanoituksellisesti Jarrettilla [Roberts, laulu] on oma tyylinsä ja paljon sanottavaa, joten myös tämä on suuri osa soundiamme.
Teillä ei ole käsittääkseni levydiiliä. Kuinka tämä on mahdollista?
– Meille on toki tarjoiltu sopimuksia, mutta emme ole vielä löytäneet meille sopivaa. Pidämme silmät ja korvat auki, mutta jatkamme tekemistämme normaaliin malliin. Olemme tehneet kaiken itse jo hyvän aikaa, joten pärjäämme kyllä. Katsellaan nyt, kuinka Gnosis otetaan vastaan. Ehkä eteen tulee sen myötä uusia tilaisuuksia.
Minkälaisia tavoitteita teillä on? Tuskin julkaisette levyjä ihan muuten vain.
– Onhan meillä tavoitteita. Gnosis on iso työvoitto, ja parhaillaan kirjoitamme lisää materiaalia. Myöhemmin tänä vuonna olisi tarkoitus lähteä kiertämään, ja olisi mukavaa nauhoitella jotain pientä vielä tämän vuoden puolella. Bänditouhu on hauskaa, mutta meillä täytyy olla myös vakavia tavoitteita, jotka puskevat meitä eteenpäin tulevaisuudessakin.
Haastattelu julkaistu Infernossa 6/2015.