Soundgarden-kitaristi Kim Thayililla oli eturivin paikka seurata grungeaallon ensiaskelia ja lopulta maanlaajuiseksi ilmiöksi nousemista. Rolling Stone -lehti pyysi muusikkoa listaamaan omat suosikkilevynsä grunge-skenestä ja mies tekikin työtä käskettyä rajaten valintansa ainoastaan seattlelaisiin bändeihin – siellähän koko tyylisuunta alkujaan syntyikin.
”Suurin osa seattlelaisyhtyeistä vältteli pitkään grunge-termiä. On suht vaikeaa muistella, mitä pidettiin grungena ja mitä puolestaan metallina tai poppina tai punkkina. Helpoin määritelmä on varmaankin: Seattlen alueella tietyn yhteisön tiettynä ajanjaksona tekemää musiikkia 80-luvun puolivälistä 90-luvun puoliväliin”, Thayil tuumaa.
Listalta löytyvät luonnollisesti ne suurimmat nimet eli Pearl Jam, Alice in Chains sekä Nirvana, mutta Thayilin albumivalinnat saattavat – Pearl jamia lukuun ottamatta – yllättää. Nirvanalta mies nimeää suosikikseen ”Bleachin” ja Alice in Chainsilta puolestaan Faceliftin.
”Rakastan It Ain’t Like That -kappaleen groovea. Halusin aina soittaa sen, kun vierailin heidän keikoillaan. Olisinpa itse keksinyt sen riffin, rakastan sitä ja koko biisiä. Oikeastaan pelkästään tuon kappaleen vuoksi rakastan koko levyä. On helppo pitää jostain, mistä ajattelee, että miten vitussa en itse keksinyt tuota!” Thayil perustelee Facelift-valintaansa.
”Nirvana lämppäsi meitä muutaman kerran ja ajattelimme, että nämä jätkät ovat vitun hyviä. Heillä oli siistejä biisejä ja Kurt Cobain osasi laulaa, mutta he eivät olleet vielä löytäneet sitä itsevarmuutta ja identiteettiään lavalla. Kurt vain seisoi paikallaan hiukset naaman edessä. Hänellä ei ollut yhtään karismaa, mutta hänellä oli hyvä ääni”, Thayil muistelee puolestaan Nirvanan kohdalla.
Thayilin listalta löytyy toki myös hieman marginaalisempaakin tavaraa ja moniin valintoihin liittyy myös hauskoja tarinoita – kuten Tad-yhtyeeseen, jolta kitaristi nostaa listalleen levyn God’s Balls (1989).
”He markkinoivat [nokkamies Tad Doylea] jonain ihmeen vähä-älyisenä tukkijätkänä – mutta hän on älyttömän fiksu multi-instrumentalisti, tuottaja ja ääniteknikko. He laittoivat hänet kirjoittamaan nimensä singleen vasemmalla kädellä: ’Nimeni on Tad”. Mitä vittua? Se oli hölmöä ja typerää, koska Tad oli superälykäs tyyppi”, Thayil ihmettelee.
Alla Thayilin lista kokonaisuudessaan. Tarkemmat ja pidemmät perustelut valinnoille löydät täältä.
Nirvana, Bleach (1989)
”Valitsen levyn Negative Creepin voiman vuoksi. Se olisi upea hardcore-biisinä tai eräänlaisena metallin ja grungen sekoituksena.”
Green River, Dry as a Bone (1987)
”Dry as a Bonessa oli samaa vibaa kuin Dead Boysissa ja Aerosmithissä, mikä iski minuun.”
Melvins, Gluey Porch Treatments (1987)
”Heidät tunnettiin skenen hitaimpana bändinä, mutta he aloittivat nopeimpana.”
U-Men, U-Men EP (1984)
”Edelleen väitellään siitä, oliko U-Men grungea vai ei. Ainakin se oli proto-grungea ja kaikki kunnioittivat heitä.”
Malfunkshun, koko tuotanto
”Todella vaikutusvaltainen ja innoittava bändi ihan jo sen vuoksi, että he olivat helvetin raskaita.”
Skin Yard, Hallowed Ground (1988)
”Tässä vaiheessa he alkoivat saada kiinni groovesta ja rock-meiningistä.”
Mudhoney, Superfuzz Bigmuff (1988)
”Laitan levyn listalle ihan vain In ’n’ Out of Grace -kappaleen vuoksi. Rakastan sitä tekstiä, ’Oh, God, how I love to hate’ ja miten biisi jatkuu rumpali Danny Petersin soolon jälkeen. Se on aina hieno hetki, kun he tekevät sen livenä.”
Tad, God’s Balls (1989)
”Tärkeä levy, joka vakiinnutti Tadin paikan Seattle-skenessä vaikutusvaltaisena ja merkittävänä artistina. He eivät olleet pelkkiä puupäitä.”
Screaming Trees, Clairvoyance (1986)
”He olivat osa samaa perhettä.”
Alice in Chains, Facelift (1990)
”He tulivat hyvin erilaisesta skenestä, mutt alkoivat sitten soittaa meidän ja Pearl Jamin kanssa. Faceliftin jälkeen he soittivat myös Nirvanan kanssa.”
Pearl Jam, Ten (1991)
”Superlevy täynnä superhittejä. Se puhuu oikeastaan puolestaan. Kaikilla on jossain vaiheessa tämä levy.”