”Suomessa on lopulta vähän ihmisiä, joten tällaisen musiikin kiinnostuksella on rajansa” – haastattelussa Dark Buddha Rising

Metallimusiikin kliseearkkua oivasti kaartelevaa, psykedeeliseksikin luonnehdittavaa sludgemyllytystä esittävä tamperelaisbändi Dark Buddha Rising on päässyt urallaan kymmenen vuoden paremmalle puolelle. Sykli sulkeutuu uudella ep:llä.

Kuva: Maija Lahtinen

Uuden kaksibiisisen minijulkaisunne nimi on yksinkertaisesti II. Onko tämä jatkoa vuoden 2007 I-omakustanteelle? 

– Kymmenen vuoden sykli osui sopivasti ep:n tekohetkeen, joten tätä voi pitää henkisenä jatkona I-demolle, kitaristi-taustalaulaja Vesa Ajomo vastaa. 

Musiikissanne haiskahtaa vahva jamittelumeininki, mikä ei ole pörinähommissa suinkaan mitään ihmeellisyyttä. Kuinka paljon kappaleenne elävät eri tilanteiden mukaan? 

– Suurin osa musiikista syntyy jamittelun johdatuksella, joten varmaan se kuuluu vahvasti lopputuloksessa. Kappaleet elävät hieman keikkasetin sisällä. Jos otamme vanhan kappaleen settiin, muutamme sitä yleensä siihen sopivaksi tai sekoitamme osia toisiinsa. 

Ammennatte sanoituksellista inspiraatiota buddhalaisuudesta. Miltä kantilta käsittelette asiaa? 

– Tiibetin buddhalaisuudella on osansa inspiraatiossa. Sen kuvasto ja ajatusmaailma on erittäin inspiroiva lähde. En kuitenkaan kirjoita sanoituksia itse buddhalaisuudesta, vaan ne ovat enemmänkin erinäisten inspiraatiolähteiden synnyttämiä visioita. 

Viipyilevä ja kokeilullinen, usein parikymmenminuuttisia kappaleita vyöryttävä musiikkinne kuulostaa siltä, että bändissä ei viihdy ihan kuka tahansa perushevijannu. Kuinka hankalaa tai helppoa oikean kokoonpanon löytyminen on ollut? 

– Äärimmäisen helppoa, sillä kaikki soittajat ovat aina löytyneet lähipiiristä. Uskon, että tietynlainen musiikki ja ajatusmaailma vetää samanhenkisiä ihmisiä yhteen. Vaikka kokoonpano on matkan varrella hieman muuttunut, se on ollut luonteva ja johdatuksellinen prosessi. 

– Minulle Dark Buddha Rising on kanava tuonpuoleiseen, laulaja Marko Neuman huikkaa sivusta. – Tämä orkesteri voi avata minussa persoonan, jota mikään muu voima ei voi. Oikea kokoonpano on se, mitä olemme nyt. 

Useita pitkäsoittoja tehnyt Dark Buddha Rising on keikkaillut näkyvästi ulkomailla, ja nykyään sen levyt julkaisee Neurosis-kytkyinen jenkkilafka Neurot. 

Tuntuu, että yhtyeenne potentiaalinen markkina-alue sijaitsee kotimaamme rajojen tuolla puolen, mutta onko teille itsellenne väliä, missä keikkailette ja fanikuntanne sijaitsee? 

– Suomessa on lopulta vähän ihmisiä, joten tällaisen musiikin kiinnostuksella on rajansa, Vesa sanoo. 

– Ulkomaille on mentävä pakostakin, jos haluaa keikkailla enemmän. Toki siellä keikkailuun pitää nähdä monin verroin enemmän vaivaa, ei voi hypätä pakuun treeniksen pihalla ja ajaa keikkapaikalle. Lentämiseen liittyy kaikenlaista säätöä soitinten, laitteistojen ja ihmisten osalta. Mutta ei sillä ole oikeastaan väliä, kun emme ole kuitenkaan sellainen bändi, joka haluaisi keikkailla kovinkaan paljon. 

Julkaistu Infernossa 3/2018.