”Tässä on käsillä negatiivisten ajatusten looppi, joka liittyy masennukseen ja ahdistukseen” – haastattelussa Endless Forms Most Gruesome

Keskisuomalaista melankoliaa vyöryttävä Endless Forms Most Gruesome on ilmeisen paineettomasti toimiva projekti, jonka taustalta löytyvät Ghost Brigadestä ja Swallow the Sunista tutut miehet.

Kuva: Valtteri Lahikainen

Millaisista lähtökohdista Endless Forms Most Gruesome sai alkunsa? 

– Siitä, kun sain päähäni, että haluan soittaa kitaraa fuzzin läpi mahdollisimman väkivaltaisesti, eli niin sanotusti päästellä, bändin instrumentit hoitava, Swallow the Sunin rumpalina tunnettu Juuso Raatikainen avaa. 

– Inspiraatiota riffeihin ei tarvitse hakemalla hakea keskellä Suomen talvea. Tietty bändien kuten Triptykon ja Weedeater suurkulutus tietyssä vaiheessa ruokki halua tehdä jotain siihen suuntaan. Sitten tapahtui pari henkilökohtaista vastoinkäymistä, lähti viesti Mannelle [Ikonen, laulu] ja lähdimme nauhoittamaan levyä. Ihan megaiso kiitos Mannelle, kun lähti mukaan hommaan! 

Bändin nimi hämmästyttää. Onko kyseessä jonkinlainen näpäytys Nightwishin Endless Forms Most Beautiful -albumin suuntaan, vai mistä oikein on kyse? 

– No sepä hyvä, että hämmästyttää, sillä se oli yksi nimen tarkoituksista. 

– Noin niin kuin mainontamielessä halusin jotain, mihin ihmiset tarttuvat – joko hyvässä tai pahassa. Hommassa on myös selvä viesti, eli Darwinin maailmankaikkeuden monimuotoisuuden kauneus kääntyy meidän tapauksessa henkilökohtaisen mielenkaikkeuden painajaismaisuudeksi. Eli tässä on käsillä negatiivisten ajatusten looppi, joka liittyy masennukseen ja ahdistukseen. Ollaan siis visusti pääkopassa, todella synkässä sellaisessa. Niin, ja kaiken maailman hellsataneita ja deathabyssejä onkin jo mun mielestä ihan riittämiin. Ei vaan jaksa enää miettiä mitään katu-uskottavaa ja coolia. Kunhan nyt on nimi. 

Albumi syntyi kaiketi hyvin nopealla aikataululla. Kuinka tuottelias biisinkirjoittaja olet? 

– En mä oikein tiedä, mihin verrata. Mun filosofia on nykyään se, että jos joku idea tai konsepti kutkuttaa, teen sen. Voin paremmin, kun ulostan tätä meteliä. Se on toisarvoista, tuleeko siitä joku mestariteos edes mun omasta mielestä, joten yritän jättää perfektionismin pois, koska se tuottaa vain stressiä. Yhtään biisiä ei kyllä jäänyt niin sanotusti yli. 

Levy on ymmärtääkseni pieni kunnianosoitus paitsi omille suosikkibändeillesi myös kotikonnuillesi. Mikä tekee Keski-Suomesta niin erityisen? 

– Mä ja Manne olemme molemmat sieltä kotoisin. Keski-Suomessa ja mun pitkäaikaisessa kotikaupungissani Jyväskylässä on sellaista tietynlaista melankoliaa. Jotenkin siellä ollaan keskellä mutta syrjässä, ja maailma on siellä pieni. Mä luulen, että siellä pitkään asuminen muokkasi mun psyykeä aika rajusti. Siellä on sellainen ummehtunut viba. 

Onko EFMG vain kertaluontoinen projekti, vai onko sinulla aikomuksia työstää musiikkia myös tulevaisuudessa? 

– En tiedä, toivottavasti jatkoa seuraa. Tällä hetkellä teen vähän nopeampaa kamaa Hedonihil-projektini merkeissä, koska se inspiroi just nyt. Swallow the Sunin toiminta vaikuttaa myös siihen, miten näitä omia projekteja kerkeää toteuttamaan.

Julkaistu Infernossa 4/2020.