Noora Louhimo säihkyy intoa ja itsevarmuutta astellessaan helmikuisena tiistaina haastattelupöytään. Hän vaikuttaa olevan valmis kertomaan kaiken siitä tiestä, joka on johtanut hänen ensimmäiseen soololevyynsä.
Battle Beastin laulajana Noora on totuttu näkemään rooliasujen koristamana keulahahmona. Siinä osassa hän kyllä laulaa vertauskuvien kautta myös itsestään, mutta Noora Louhimo Experience -sooloprojekti menee tässä paljon pidemmälle.
Puheääneltäänkin raspikas ja vahvan oloinen laulaja huokaisee, ettei hänen sooloalbuminsa luonne ollut mikään itsestään selvä juttu, vaikka hän oli haaveillut sellaisen tekemisestä yli kymmenen vuotta.
– Mähän kävin läpi ihan hirvittävän identiteettikriisin ennen kuin löin lukkoon sen, teenkö soololevyä alkuunkaan, ja jos teen, millainen siitä oikeasti tulee, Noora kertoo.
– Oon tehnyt elämäni aikana kaikenlaista musiikkia. Nuorempana oli coverbändiä melkein joka genrelle, enkä ole koskaan asettunut mihinkään tiettyyn lajiin. Tuskailin pitkään, että jos mä teen soolon, mitä niistä kaikista tyyleistä lähden sillä toteuttamaan. Koska onhan sooloalbumin nyt keskityttävä johonkin!
– Jonain yönä Battle Beastin rundilla kieriskelin punkassani miettien tätä asiaa. Aloin kerätä Spotifyhin soittolistaa, jäsentelin asiaa sillä tavalla itselleni. Annoin tulla kaikkea sitä, mikä on ikinä inspiroinut mua. Kaikkea musaa, josta oon saanut eniten fiiliksiä ja joka on muuttanut mun elämääni tavalla tai toisella.
– Sinne kerääntyi aerosmithit, pinkfloydit, arethafranklinit ja muut elämäni tärkeimmät musajutut. Sen listan synnyttyä olin yhtäkkiä täysin varma siitä, etten aio rajoittaa sooloani millään tavalla.
Hetken päästä Noora myöntää tehneensä yhden periaatepäätöksen: hevimetallia albumilla ei kuulla.
– Mulla on jo Battle Beast, ja lisäksi ollaan tekemässä Netta Laurenteen kanssa pian Laurenne & Louhimo -albumia, joka on heviä senkin edestä.
– Hevi ei ole sillä tavalla verissäni, että multa syntyisi hevibiisejä kovin helposti. Rakastan ja oon hyvä tulkitsemaan sitä, mutta haluan olla täysin rehellinen myös sen suhteen, etteivät ne biisit tule multa kuin apteekin hyllyltä.
– Soolo sai sitten luvan olla ihan kaikkea muuta, ilman että hevi velvoittaa tai leimaa albumia millään tavalla. Näin jälkikäteen on helppoa sanoa, että oli parempi mennä täysillä päätyyn asti kuin tehdä heviä ja pistää vähän kokeiluja sekaan.
Helpottuneen oloinen Noora sanoo olevansa levyn suhteen itsevarma, mutta jännittävänsä silti sen vastaanottoa.
– Kyllä tämän levyn tekeminen oli itselleni arempi kokemus kuin minkään musan aiemmin. Kun heittää itsensä henkisesti näin alasti, ei voi kuin toivoa, ettei se heittäytyminen mene albumin mitassa ainakaan ihan metsään.
– Ei musiikkia kuitenkaan tehdä pelkästään itselle. Sitä toivoo osaavansa sanoa haluamansa asiat haluamallaan tavalla ja tahtoo jakaa muillekin ne levylle kanavoidut fiilikset ja elämänvaiheet
Koko elämän kaikki värit
Pitkään ajatuksen tasolla työn alla ollut sooloalbumi nytkähti tärkeän askeleen eteenpäin, kun Noora kuuli biisintekokumppaninsa Samuli Erkkilän luonnoksen levyn nimikkobiisistä.
– Meillä oli treenit Samulin ja rumpali Juuso Raatikaisen kanssa, ja sessioiden jälkeen Samuli pisti demon soimaan. Mun pää räjähti heti! Se oli upea hetki! Noora hehkuttaa.
– Melkein kiljuin siinä, että ”mikä tän biisin nimi on?!”. Nimeä ei vielä ollut olemassakaan. Käännyin Juusoon päin ja kysyin, minkä nimen se biisille antaisi. Juuso kohautti olkapäitään ja tokaisi: ”Eternal Wheel of Time and Space tietenkin.” Huudahdin saman tien: ”No niin tietysti!”
– Siitä se vyyhti alkoi purkautua. Tiesin, että haluan tuoda levylle paljon itseäni, mutta mulle oli alusta asti selvää, että haluan pukea sen kaiken teemaan. Levyn nimi avasi mun mielessä tähtiportin muihin maailmoihin, ja pian tiesin, millaisen henkilökohtaisen avaruusseikkailun haluan tehdä.
Noora kuvailee levyään sanalla trippi: sooloalbumi on scifi-teemainen matka hänen päänsä sisäiseen universumiin.
– Halusin, että ihmiset kokee olevansa matkalla mun sisimpääni ja kohtaa sillä reissulla kaiken sen, mitä mä oon ollut, oon nyt ja ehkä tuun olemaan. Se tietynlainen äärettömyyden psykedelia on läsnä koko levyllä. Oon aina ollut avaruushullu, joten halusin päästää ihmiset universumiini myös visuaalisesti.
– Olen luonut maailmani sisälle kuvitteellisen scifi-stoorin ja ajatellut niin, että vaikkei joku tykkäisi tästä musiikista ihan täysin, sen teema saattaa kolahtaa. Siten mulla on tällekin kuulijalle jotain tarjottavaa.
– Visuaalinen puoli on mulle tosi tärkeä. Jo biisejä tehdessäni näen ihan tietynlaisen visuaalisuuden ja tarinan päässäni, minkä avulla on helpompaa luoda kappaleelle tarinamainen draaman kaari.
Ensimmäinen vilkaisu levyn kansiin saattaa nostattaa kulmakarvoja ja herättää mielleyhtymiä, että Noora lähtenyt tekemään melkoista konseptialbumia kuvitteellisista aiheista. Levyä kuunnellessa tulee kuitenkin selväksi, että länkkärimäisen scifi-kuvaston yhdistävä tekijä on nimenomaan Noora itse.
– Halusin kanteen kaikki ne sateenkaaren värit, koska levyllä on läsnä ihan koko mun elämäni skaala. Siitä on löytynyt vuosien varrella kaikkea syvimmästä turhautumisesta isoimpaan onneen, Noora hymyilee.
– Oon levyllä henkisesti tosi alasti. Joku Piece of Your Love kiteyttää kaikki mun elämäni erotilanteet. Jossain biisin ja sanojen keskellä kerron, miten vaikeaa mun on ollut löytää sellaista elämänkumppania, joka ottaisi mut ihan tällaisenaan ja pystyisi seisomaan rinnallani siitäkin huolimatta, että elän tällaista outoa muusikonelämää.
– Joskus musta tuntuu, ettei ihmiset uskalla lähestyä mua ja että mut koetaan jotenkin pelottavaksi, vaikka oon omasta mielestäni tosi helposti lähestyttävä ja sosiaalinen. Piece of Your Love on se kohta levyllä, kun mun suojat on täysin alhaalla ja kerron avoimesti mun yksinäisyydestä ja herkkyydestä, jotka on iso osa sitä mitä mä olen.
– Sitten mukana on biisejä kuten Last in Line, joka on kuin mustaa huumoria ja itseironiaa samasta aiheesta. Osaan meinaan myös nauraa itselleni! Tässä biisissä mä hekottelen sille, että miksi mä oon aina se viimeinen ja miksen mä koskaan löydä ketään, mutta vinkkaan samalla silmää, että eiköhän ”se joku” vielä löydy.
– Se että on itsevarma ja tietää mitä tekee, ei tarkoita, ettei voisi olla herkkä ja kaivata tukea ympärilleen.
Kuin telepaattista vuorovaikutusta
Vaikka Nooran uusi albumi on hänen ensimmäinen soololevynsä ja julkaistaan hänen nimellään, laulaja korostaa erityisen paljon koko levyn tehneen porukan merkitystä.
Albumi ei hänen mukaansa olisi sellainen kuin on ilman Samuli Erkkilää ja levyn visuaalisuuksista vastannutta Pekka Louhimoa. Erkkilän Noora on tuntenut yli 15 vuotta. Veljensä Pekan kanssa hän on jakanut lähes koko elämänsä.
– Mulle oli alusta asti selvää, etten halua tehdä levyä yksin, koska olin varma, että jos löydän oikeat tyypit mukaan, he auttavat ja rohkaisevat mua tuomaan itseni paremmin esille, Noora sanoo.
– Laulujen aiheet kumpuavat kyllä minusta, mutta kyllä nämä ovat ihan yhtä paljon Samulin ja Pekan kappaleita kuin minun. Meistä kolmesta muodostui niin huippu trio, että se vuorovaikutus oli kuin telepatiaa.
– Me luotetaan toisiimme niin paljon, että voidaan väitellä ja riidellä ihan mistä tahansa. Mä haastan heitä ja he haastavat mua. Oon niin temperamenttinen ihminen, että mun kanssa on välillä vähän väiteltäväkin, mutta kun höyryjä päästellään ja lopuksi halataan, syntynyt musa on ihan varmasti parempaa kuin koskaan.
– On ollut ihanaa, että levyä on saanut tehdä kuin perheen kesken. Näin sain vangittua levylle senkin sanoman, miten tärkeitä läheiset ihmiset mulle on ja miten suuri rooli heillä on ollut mun elämän myötä- ja vastamäissä.
Vaikka olisi kuinka varautunut Nooran selväksi tekemään seikkaan, että albumi kattaa melkein hänen koko musiikkimakunsa, moni yllättyy taatusti Eternal Wheel of Time and Spacen yhdentoista kappaleen aikana.
Mukana on vallattomasti kaikkea, mitä Nooralta voi odottaa, ja vielä enemmän. On bluesia, rockia, funkia, jazzia, countrya ja jopa progea. Esille nousee levyn päättävä seitsenminuuttinen proge-eepos Coda, jota Noora ylistää vuorovaikutuksen kiteytymäksi.
– Ääniteltiin albumia Hankasalmella Samulin lapsuudenkodissa, ja porukassa tekeminen johti monesti siihen, että jokin ihan pienenpienen oloinen fiilis tai idea kasvoi uskomattomiin mittoihin, Noora kertoo leveästi virnistäen.
– Ihan levyn tekemisen loppupäässä mua vaivasi, että se tarvitsee vielä ihan tietynlaisen grande finalen. Huikkasin sitten jonain iltana saunomisen lomassa Samulille, että levyn loppuun tarvitaan jotain ikuisen oloista. Jotain sellaista kuin Pink Floydin The Great Gig in the Sky. Sellaista, joka antaa ymmärtää, että tämä matka on vasta alussa.
– Samuli otti heti kopin, ja kun oltiin jammailtu alun kitaranäppäilyä yhdessä, Samuli sävelsi biisin loppuun. Kun kuulin sen demon, mä vaan itkin, itkin ja itkin, että miten mä voin olla niin onnekas, että joku ymmärtää niin suurpiirteisestä kuvailusta just sen, mitä mä haluan tällä musiikilla saavuttaa.
– Halusin sen välittömän fiiliksen mukaan biisiin ja äänitettiin mun kaikki laulut kahdella otolla, joista toinen on mukana kappaleessa sellaisenaan. Ihan sama, vaikkei jokainen ääni osunut nuottiin tai rosoa jäi mukaan. Sen kuului olla just sitä hetkeä ja tunnetta, ja voit varmasti kuulla palan mun kurkussa ja itkun biisin lopussa. Se äänitys oli mulle kuin transsia ja kirkasti lopullisesti, minkä takia olin sooloalbumia tehnyt.
Aivan näin letkeää tekemistä kaikkien kappaleiden säveltäminen ei ollut. Noora kertoo, että hammastakin tuli purtua.
– New You valmistui ihan viimeisenä, koska siitä uupui koko ajan ”se jokin” enkä saanut sitä millään toimimaan. Mulla oli hirveä paine siitä, että mistä biisi edes kertoo, Noora sanoo.
– Tykkäsin biisin demosta, mutta olin saanut kirjoitettua siihen vain kertsin sanat, enkä löytänyt millään sitä tarpeellista tunnesidettä. Tunne on mulle musassa kaikki kaikessa. Mun on voitava syleillä musaani täysillä.
– Sitten melkein nauratti, miten ratkaisu oli koko ajan ihan mun edessä. Kaiken sen tekemisen keskellä olin jo melkein unohtanut, miten loistava muusikko mun veljeni on. Sehän on ollut mun esikuva aina! Se on meistä sisaruksista se tyyppi, joka esitteli mulle Iron Maidenin ja Bruce Dickinsonin ja oli SE perheen heavy metal -laulaja.
– Koko albumi sai viimeisen tärkeän osan, kun me kirjoitettiin biisi yhdessä niin, että säkeistöt on kuin meidän toisillemme kirjoittamia kirjeitä. Me kerrotaan toisillemme, mitä toinen merkitsee, mitä toiselta on oppinut ja miten esimerkiksi Pekka on aina valanut muhun uskoa, ettei mun pidä antaa kenenkään sammuttaa sisäistä liekkiäni.
– Toi kuulostaa näin sanottuna tosi lässynläältä, mutta sitähän ne ihanimmat asiat elämässä on! Elämässä on tärkeintä antaa rakkauden virrata itseensä ja itsestään eikä antaa kenenkään lytätä sitä, mitä oikeasti haluaa olla. Kun New You sitten valmistui, mä olin täynnä sellaista voimaa, että tunsin kykeneväni ihan mihin tahansa.
Sinut itsensä kanssa
Noora on vaikuttanut Battle Beastin keulilla äärimmäisen itsevarmalta ja voimakkaalta ihmiseltä, varsinaiselta heavy metal -hahmolta, joka on valanut kuulijoihinsa varmuutta luottaa itseensä.
Sooloalbumin myötä hän kertoo näkevänsä tämän puolen itsessään entistä paremmin.
– Multa on aina puuttunut terve itsesuojeluvaisto. Oon ollut ennemmin suuruudenhullu kuin varovainen, ja sen seurauksena oon aina mennyt täysillä syvään päätyyn, Noora hekottelee käheästi päätään pudistellen.
– En oikeastaan välitä epäonnistumisesta. Jos niin oikeasti tapahtuu, siis mun omastakin mielestä, se vain kasvattaa ja opettaa. Jos taas vaikka tän soolon eka sinkku olis flopannut ja ihmiset olisivat haukkuneet sen ihan paskaksi, se ei olisi muuttanut mun omaa mielipidettä musasta, jota diggailen itse joka tapauksessa täysillä.
– Musassa pitää tajuta oikeasti se, miten subjektiivista se on. Mun musa koskettaa mua, mutta ei se välttämättä kosketa kaikkia muita. Jollekin Metallica on maailman tärkein bändi, eikä mikään muu kuulosta miltään, ja toiselle uppoaa vähän kaikenlainen. Itse oon jälkimmäisen tyylinen ihminen, ja se saa kuulua levyllä.
Säveltämisen, sanoittamisen, laulamisen ja visuaalisuuksien ohella Noora Louhimo Experience on ollut Nooralle hyppy musiikkibisneksen käytännön puoliin. Hän on ollut mukana tekemässä kaikkea sitä, mitä vaaditaan sävellettyjen kappaleiden tuomiseksi levykauppoihin asti.
– Oon aina kokenut tietynlaista alemmuutta siitä, etten mä ole mikään oikea muusikko, koska mä en osaa soittaa mitään muuta instrumenttia kuin suutani. Soolon ansiosta mä vihdoin tajusin, että kyllä, mä olen ihan oikeasti muusikko ja taiteilija, vaikka se mun artistius onkin erilaista kuin millaiseksi olen sen itse joskus mieltänyt.
– Löysin itseni muusikkona, joka haluaa koota ympärilleen hyviä tyyppejä ja löytää heidän kanssaan tavan, jolla voin ilmaista itseäni kaikkein aidoimmin. Kaikkien niiden vaikutteiden ja fiilisten kautta, jotka on olleet läsnä mun elämässä.
Noora korostaa itsensä kohtaamisen tärkeyttä. Sekä vahvuuksiensa että demoniensa.
– Mähän olin yläasteen loppuun asti tosi pahasti koulukiusattu. Se tulee olemaan osa mun identiteettiä elämäni loppuun asti, mutta sitä on myös tärkeää käsitellä, Noora toteaa.
– Se oli pahimmillaan niin rajua aikaa, että oon ollut asian suhteen tosi itsetuhoinenkin. Silti kaikkein traumaattisin kokemus toisen lyttäämisen ja kiusaamisen suhteen oli se, kun sorruin yhden ainoan kerran olemaan itse se kiusaaja.
– Se kokemus kuuluu tällä levylläkin, jonka perimmäinen sanoma on se, että ihmisten on hyvä oppia tietoisesti pitämään pintansa, puolustamaan itseään ja heikompiaan. Musta on tullut tällainen oikeudenmukainen naarasleijona, joka on heti puuttumassa epäoikeudenmukaisuuteen, ja kannustan kaikkia tekemään samoin.
– Jos teitä kohdellaan kaltoin, taistelkaa vastaan ja pitäkää kiinni siitä, mitä te oikeasti olette. Mun metodi on ollut se, ettei kukaan saa yrittää rikkoa mua, ja jos haluan oikeasti pistää lyttääjilleni ärsyttävimmällä mahdollisella tavalla vastaan, olen ihan yliystävällinen niitä kohtaan. Sillä tavalla näytän, ettei kukaan voi mulle mitään.
Julkaistu Infernossa 3/2021.