Neljännestä levystänne Phobiasta on yhdeksän vuotta, ja totta puhuen luulin Torture Killerin jo lopettaneen. Mitä olette hommailleet?
– Phobian jälkeen kului pari vuotta, jolloin ei tehty mitään. 2015 jälkeen ollaan soitettu valikoivasti muutama keikka vuodessa Suomessa ja ulkomailla, joten ei me täysin kuvioista tiputtu, kitaristi Jari Laine vakuuttaa.
– Olen tyytyväinen diskografiaamme, eikä tässä vaiheessa ole enää luovaa paloa, tarvetta tai pakkoa tehdä mitään, ellei tunnu siltä, että käsissä on oikeasti julkaisemisen arvoista materiaalia.
Uutta Dead Inside -ep:tä on kuvailtu ”vaikeuksien kautta voittoon -julkaisuksi”, mikä juontaa juurensa sen materiaalin taltioimisesta.
– Kun Santeri Salmi, jonka kanssa nauhoitettiin I Chose Death -ep [2012] ja Phobia, ilmoitti, ettei tee enää äänittäjän töitä, päätettiin toteuttaa nauhoite analogisesti, kuten vanhoina hyvinä aikoina.
Bändi äänitti ep:n Lappeenrannan Astia-studiolla, mutta ei ollut tyytyväinen lopputulokseen. Etsittiin uusi analogistudio, jossa jälkeä korjattiin. Miksaaminen tuotti kuitenkin vielä hankaluuksia.
– Lopullinen miksaus päätettiin tehdä itse. Musta vitutuksen pilvi kulki pään yllä kolme vuotta, ja voitto tarkoittaa sitä, että saatiin nauha lopulta valmiiksi. Väliin mahtui pitkiä aikoja, jolloin asia ei kiinnostanut pätkän vertaa. Ei kiinnostanut ajatella koko nauhaa saati bändiä. Ilman Astiasta alkanutta farssia koko yhtyeen aikajana näyttäisi kovin erilaiselta.
Kahdella viimeisimmällä julkaisullanne on mukana instrumentaalikappale. Rupeavatko sanoitusaiheet käymään vähiin?
– Ne kappaleet toimivat enemmänkin tunnelmanluojina ja kuljetuksina seuraavaan biisiin, eikä niihin olisi mitenkään sopinut laulu. The Omen oli alun perin pelkkä kitaralla tapailemani synkkä kuvio, ja kun yksi perinteisempi kappale lensi roskikseen Astia-reissulla, sille aukeni paikka ep:llä.
Dead Inside antaa toivoa uudesta albumista, mutta…
– Uutta kokopitkää ei enää tule, Laine yllättää.
– Jo yhden oikeasti hyvän riffin keksiminen on todella vaikeaa, ja siitä hyvän biisin sorvaaminen on vielä vaikeampaa. Kokonaisen levyn kirjoittaminen on niin valtava urakka, etten näe, että sellaiseen enää ryhdytään.
– Uutta musiikkia en sulje täysin pois, mutta kyse tulee olemaan yksittäisistä kappaleista tai pienjulkaisuista. Biiseillä täytyy olla oma identiteetti ja tarkoitus – ne eivät voi olla hiilipaperikopioita vanhoista.
Torture Killer syntyi 20 vuotta sitten. Kaikesta päätellen toista samanlaista jaksoa ei ole luvassa?
– Ei. On kiistaton fakta, että käsissä on viimeiset vuodet. Vaikea sanoa, kuinka monta niitä on jäljellä.
– Tällä hetkellä me ollaan kuitenkin murskaavassa keikkakunnossa, ja nautitaan siitä sen aikaa mitä jäljellä on. Ääni sisällä kyllä kertoo, koska on aika lopettaa.
Julkaistu Infernossa 9/2022.