Nocturnal Gates -esikoisenne on ulkona. Millaiseksi urakaksi levyn valmistuminen muodostui?
– Se oli lopulta haastava ja pitkä prosessi – etenkin itselleni, australialaisbändin kitaristi Matt Walters huokaisee.
– Bändi periaatteessa hajosi ensimmäisen ep:mme Kingdom of Ashesin [2015] jälkeen. Kirjoitin paljon musiikkia aikana, jolloin mukana olivat vain minä ja basisti Georgina Kittel, ja koko homma oli tuolloin todella epävarmalla pohjalla.
– Lopulta Jade [Monserrat, laulu], Corey [Davis, kitara] ja Jarrad [Taylor, rummut] liittyivät bändiin, joten pääsimme hiomaan kappaleita livenä ja aloittamaan äänitykset viime vuoden puolella. Kaikki on mennyt siitä lähtien hyvin, ja olen todella tyytyväinen uuteen kokoonpanoon sekä siihen, että saimme Victor Santuran [Dark Fortress, Triptykon] miksaamaan ja masteroimaan albumin.
Freedom of Fear on suomalaisille täysin outo nimi, joten kuinka kuvailisit musiikkinne suuntausta? Millaiset artistit ovat vaikuttaneet teihin eniten?
– Tarkka määritteleminen on tietysti hankalaa, koska jokainen kappale on niin erilainen, mutta sanoisin, että yhdistelemme teknistä ja progressiivista metallia suoraviivaisempiin genreihin kuten melodiseen deathiin, blackiin ja perinteiseen death metaliin. Haluamme ilmaista musiikissamme paljon tunnetta samalla teknisen soundimme säilyttäen.
– Suurimpia esikuviamme ovat muiden muassa Death, Gojira, Opeth, Obscura, Dissection, vanha Dimmu Borgir ja Cattle Decapitation. Lista on loputon!
Minkälaisia asioita yhtyeenne nimi ajaa takaa?
– Ollakseen täysin vapaa ihmisen täytyy kohdata pelkonsa ja poistua mukavuusalueeltaan. Vapaus ja pelko ovat saman kolikon eri puolia.
Nocturnal Gatesiä kuunnellessa mieli keskittyy soittoon ja sävellyksiin, mutta myös sanoituksilla on varmasti roolinsa. Mistä kappaleidenne tarinat kertovat?
– Ne ovat suurimmilta osin Jaden vastuulla ja paneutuvat useimmiten teemoihin ihmisen sisäisestä sekasorrosta, eksistentiaalisesta kauhusta sekä tietoisuutemme pimeistä ja tutkimattomista alueista.
Musiikistanne kuulee mielenkiintoisen sekoituksen useista eri metallin alagenreistä, ja usein on tullut huomattua, että juuri australialaisilla metallibändeillä on tapana käydä avoimin mielin musiikin kimppuun.
Koetko, että teillä on musiikissanne jotain erityisen ”australialaista”?
– Mielenkiintoinen kysymys, enkä ole oikein varma tästä. Australiasta löytyy todella paljon loistavaa raskasta musiikkia, mutta ei oikein skeneä meidänlaisellemme bändille, Walters pohdiskelee.
– Olemme aina tunteneet, että musiikkimme on enemmänkin eurooppalaista perua, mikä on yksi syy siihen, miksi pyysimme saksalaisen Santuran mukaan albumin taustajoukkoihin. Ehkäpä te muualta tulevat löydätte kuitenkin musiikistamme jotain australialaista.
Julkaistu Infernossa 7/2019.