Videopelimusiikin lumoissa – haastattelussa Andy Gillion

Suomalaisille Mors Principium Est -vuosistaan tuttu kitaravirtuoosi Andy Gillion kokeilee tätä nykyä kykyjään nostalgisista videopeleistä ammentavan tiluttelumetallin parissa.

05.11.2022

Milloin ja miten ajatus Arcade Metal -levystä syntyi? 

– Minulla on ollut ajatus siitä niin kauan kuin muistan, Gillion paljastaa. 

– Tein metalliversioita videopelimusiikista jo ennen kuin Youtubea oli olemassa, se taisi olla joskus 2005. Kun Youtube tuli suositummaksi, laitoin sinne muutamia tribuuttejani, jotka saivat hyvää palautetta. Jos olisin tiennyt, kuinka suosituksi palvelu myöhemmin kasvaa, olisin jatkanut sitä, hah hah. 

– Minulla oli kiireitä Mors Principium Estin kanssa, joten projektiin ei ollut aikaa eikä energiaa, mutta idea kokonaisesta levystä videopeliteemaista musiikkia jäi kytemään. 

Albumilla soittaa kovia nimiä kuten Jeff Loomis (Arch Enemy), Per Nilsson (Scar Symmetry) ja Samus Paulicelli (Decrepit Birth). Löytyivätkö soittajat helposti? 

– Joo, olen onnekas, että sain tehdä yhteistyötä niin loistavien artistien kanssa. Moni oli kaveri jo entuudestaan, mutta lähestyin joitain sankareitani, joilta en odottanut mitään vastausta, en ainakaan alkuperäiseltä Sega-pelien säveltäjältä Yuzo Koshirolta! Tämä levy on monella tapaa kunnianosoitus hänen työlleen, joten hänen apunsa sen intron kirjoittamisessa oli unelmieni täyttymys. 

Pidätkö itseäsi ”gamerinä”? 

– Kyllä ja en, Gillion pähkäilee. 

– Olen saanut paljon vaikutteita pelimusiikista ja suurimmat inspiraationi säveltäjänä tulevat varmaan peleistä kuten Sonic the Hedgehog, Zelda ja Streets of Rage, joita pelasin lapsena. En kuitenkaan kutsuisi itseäni millään tapaa pelinörtiksi. 

– Luulen, että mieltymykseni peleihin syntyi suhteestani niiden musiikkiin. Vaikka pelaa yksikseen, musiikki on aina kaverina. Pelaan vieläkin toisinaan, mutta kokopäiväisenä säveltäjänä siihen on hankala löytää aikaa. 

– Kun olen inspiraation tarpeessa, palaan usein pelien pariin. Sävellän itse asiassa nykyisin pelimusiikkia työkseni, joten kaikki kulkee sujuvasti käsi kädessä. 

Jäikö albumilta pois sille suunniteltua kamaa? 

– Todellakin! Tämä oli kokeilullinen projekti ja kaukana normaalista melodeathistä, josta minut tunnetaan. Kaadoin mukaan paljon nostalgiaa, eikä ajatuksena ollut missään vaiheessa tehdä jotain, mitä porukka minulta odottaa. 

– Tämä oli minulle säveltäjänä uusi juttu, sillä kirjoitin suoraan sydämestäni kamaa, jota olen aina halunnut tehdä. Kun rattaat lähtivät pyörimään, ideoita syntyi niin paljon, että oli hankala lopettaa. Sanotaan näin, että kiekolle oli paljon hulluja ideoita, jotka olivat ehkä liian ulkona todellisuudesta. Kenties ne ovat mukana seuraavalla kerralla, hah hah. 

Gillion toimi Mors Principium Estin kitaristina ja säveltäjänä vuosina 2011–2020. 

– Muistelen MPE-aikojani hyvällä ja olen ikuisesti kiitollinen mahdollisuudestani yhtyeessä. Olen ylpeä niistä ajoista enkä kadu mitään, mies vakuuttaa. 

– Arcade Metal oli keino sukeltaa johonkin uuteen ja siirtyä eteenpäin positiivissa merkeissä. Videopelimetalli ei ole kuitenkaan ainoa tyyli, johon panostan tulevaisuudessa, sillä minulta on tulossa vielä paljon melodista death metalia. 

Oletko ajatellut palata tien päälle uuden musiikkisi kanssa? 

– Aloitin itse asiassa juuri ensimmäisen kiertueen soolobändini kanssa, esitän Neverafter-levyni [2019] materiaalia. On mahtavaa soittaa taas livenä ja minulla on paljon suunnitelmia uudesta Neverafter-levystä sekä perinteisemmästä melodeath-kamasta. Minulla on vielä monta tarinaa kerrottavana.

Julkaistu Infernossa 7/2022.

Lisää luettavaa