Jo vuonna 1988 Kolumbiassa perustettu, kahdeksan vuotta myöhemmin yhdysvaltalaistunut Inquisition on kulkenut määrätietoiselta vaikuttavalla urallaan seitsemännelle levylleen, jonka nimi on mahtipontisesti Bloodshed Across the Empyrean Altar Beyond the Celestial Zenith.
Kutsuttakoon levyä tästä eteenpäin ihan vain Bloodshediksi.
– Kuvailisin Inquisitionia black metal -yhtyeeksi, joka soittaa synkkätunnelmaista ja eeppistä musiikkia. Aihepiirit eivät pyöri ainoastaan pahuuden ympärillä, vaan enemmänkin mystiikan ja okkultismin parissa, mistä johtuen musiikkimme on mystistä ja majesteettista, laulaja-kitaristi Jason ”Dagon” Weirbach aloittaa esittelyn.
– Musiikkimme tekee kunniaa universumille ja sen mekaniikalle uskomatta yhteenkään mytologiseen jumalaan, koska kaikki jumalat ovat kuolleet. Kaikki voima on Saatanassa, on ollut ja tulee aina olemaan. Kyseessä ei ole mikään jumala tai demoni vaan kaikkeus.
– Bloodshed tekee kunniaa tälle voimalle, joka oli olemassa ennen universumiamme. Se tekee kunniaa kvanttimekaniikalle, jota toisesta universumista saapuneet muinaiset käyttivät apunaan luodessaan universumimme ja sen lait. Onhan tässä toki mukana paljon mytologiaakin, mutta se pohjaa tuntemiimme tieteellisiin faktoihin. Yksi universumi luo myös toisen universumin.
– Bloodshed tekee kunniaa sille voimalle, joka loi universumimme lait verenvuodatuksen, sodan ja kaaoksen kautta. Ihmisrotumme on seurausta tästä, ja kvanttimekaniikan lait johtivat biologiseen evoluutioomme – olemme syntyneet samoin kuin universumi. Tästä johtuen mielemme on mikrokosmos itsessään, jossa kaaos muokkaa jatkuvasti ajatuksia teoiksi. Tästä seuraa elämää, selviytymistä, dominanssia ja kehitystä ihmisrotuna, jota on jatkunut ainakin 200 000 vuoden ajan.
Musiikki kompassina
Uudelta levyltä tuntuu löytyvän edeltävää Obscure Verses for the Multiverse -albumia (2013) vähemmän melodisia koukkuja. Oletko samaa mieltä?
– Levyllä on paljon melodioita, mutta ne esiintyvät hieman erilaisessa muodossa. Toisin sanoen, lähes kaikki riffit ovat melodisia, erittäin tonaalisia, ja jos ne sovittaisi viuluille, pianolle ja muille klassisille soittimille, sen myös kuulisi.
– Homman jujuna on päästä musiikin keinoin mahdollisimman synkille alueille. Ylistän musiikkia, koska se on minun kompassini, ja yritän tehdä sen vuoksi parhaani Inquisitionissä. Pyrimme pysymään irti liiallisesta dramaattisuudesta ja ylisuorittamisesta, joten musiikin pimeys ja melodia säilyvät tasapainossa.
– Ymmärsit siis albumin ihan oikein, koska tunnelman pimeys on hallitsevin elementti. Sitä black metalin tulisi myös olla, meditatiivista ja ajatuksia herättävää.
Vaikuttaa siltä, että yllättävän suuri osa black metal -kuulijoista ei välitä lainkaan, mistä bändit kertovat sanoituksissaan. Luuletko, että Inquisitionin musiikkia – tai black metalia yleensä – voi ymmärtää kiinnittämättä huomiota kappaleiden teksteihin?
– Musiikki on tunnetta, mutta myös sanat voivat olla sitä. Musiikki voi toimia myös ilman sanoja, koska musiikki itsessään voi olla niin valtavan voimakasta. Metallican Orion on mahtava esimerkki siitä, kuinka hyvin instrumentaalibiisi voi toimia, mikäli biisinkirjoitus on niin sanotusti oikeilla jäljillä.
Black metal -turistit moraalisankareina
Inquisition joutui muutama vuosi sitten melkoisen natsijahdin keskelle. Sen syiksi riittivät yhteydet Absurdia, Thor’s Hammeria ja Velesiä julkaisseeseen No Colours -lafkaan, Crush the Jewish Prophet -niminen kappale sekä kaveruus kyseenalaisen Deathkey-bändin Antichrist Krameriin.
Viimeinen niitti oli bändin bussikuskina vuosia sitten toiminut entinen uusnatsi, joka väitti yhtyeen miesten ihannoineen natsi-Saksan menoa ja toivoneen jotain samankaltaista tapahtuvan myös Yhdysvalloissa.
Dagon on kiistänyt väitteet jyrkästi ja pitkin perusteluin esimerkiksi verkosta löytyvässä Decibel-lehden haastattelussa. Valtavat määrät lokaa niskaansa saaneella miehellä on väkevä näkemys nykypäivän mielensäpahoittajista.
– Ihmisillä on pakkomielle uhriutua, ja tämä on nostanut pintaan valtavan erityisherkkyyden: ihmiset luulevat olevansa muiden yläpuolella. Nykyisin joudun jopa varomaan, mitä puhun keikkabussissa, jos ympärillä on ulkopuolista porukkaa. Oikeastaan jokainen aggressiivinen sana, joka alkaa millä tahansa kirjaimella, on väärin.
– Minulla on kuitenkin maalaisjärkeä ja ymmärrän hyvin muiden tunteita. Myös minulla on vahvoja tunteita, ja se onkin pohjimmainen syy, miksi teen musiikkia. Vaikka olen joskus herkkätunteinen, se ei meinaa missään nimessä sitä, että minulla olisi oikeus määritellä, mitä kukakin saa sanoa tai tehdä.
– Metallissa on kyse rajojen ja tabujen rikkomisesta, eikä sen tarkoitus ole olla poliittisesti korrektia. Black metalin äärimmäiset näkemykset ovat pysyneet aika tiukasti pienen piirin salaisuutena, ja aina silloin tällöin sekaan tupsahtaa ”turisteja”, jotka yrittävät olla kaiken pahan puhdistavia moraalisankareita.
– Inquisition on nykyisin näkyvillä isolle yleisölle, ja ymmärrämme tietysti, että meininki on hieman erilaista esiintyessämme suurilla festareilla ja kiertäessämme isojen bändien kanssa. Pointtini on, että ymmärrämme pyörivämme isoissa kuvioissa ja tajuamme ihmisten väliset erot, mutta myös muiden tulisi muistaa, että black metalia soittavat usein hyvin avaralla mielellä varustetut yksilöt, jotka osaavat asettua boksin ulkopuolelle ja luoda oman polkunsa.
– Inquisition on henkinen ja mystinen black metal -kultti ja me olemme ammattilaisia – emme tarvitse mediaa tai mitään muutakaan kertomaan, mikä on oikein ja mikä väärin.
Navigointia kuvitteellisessa luolassa
Inquisition on yksi tämän hetken pitkäkestoisimmista black metal -yhtyeistä. Mikä pitää bändin käynnissä?
– Tämä on minulle henkinen matka. Musiikin esittäminen tuntuu siltä kuin menisin syvälle luolaan etsimään, mitä siellä mahtaa olla. Black metalin avulla pystyn navigoin tässä kuvitteellisessa luolassa. Kitara on minun soihtuni ja kuljen sen avulla koko ajan syvemmälle ja syvemmälle.
– Tämä kielikuva tarkoittaa tietysti, että black metal on minulle keino käsitellä elämän varjopuolta, kaikkea piilossa olevaa ja salaista. Jos puhutaan kaikista genreistä, jotka johtavat juurensa perinteisestä hevimetallista, black metal on niistä kaikkein kauimpana. Se lähti ironisesti toiseen suuntaan, siis pois kaljanjuonnista ja hauskanpidosta. Se on niin kokonaisvaltainen asia, että ajatukseni pyörii tässä musiikissa jatkuvasti.
Kun aiheet ovat olleet näinkin mielenkiintoisia, kysytään loppuun, mitä luulet sinulle tapahtuvan kuoleman jälkeen?
– Luulen, että kuoleman jälkeen ei ole valitettavasti mitään. Kun kuolemme, se on siinä. Tietoisuutemme ja ajatuksemme, koko ego kuolee samalla kertaa.
– Henkilökohtaisesti kuitenkin toivon, että tietoisuutemme – ei välttämättä muistimme – ylittää tämän universumin rajat ja siirtyy toiseen ulottuvuuteen. Ihminen on aina toivonut näin olevan, ja se on perusta sille, mikä on synnyttänyt uskonnot. Ihmisen toive taivaasta tai muusta paikasta, jossa he voivat viettää ikuisuuden.
– Toiveeni pohjaavat kuitenkin rationaaliseen ja loogiseen elämänjälkeiseen prosessiin, jossa universumi toimii tietyllä tavalla, mutta jota nykyinen yksinkertainen minämme ei voi täysin ymmärtää. Käsityksemme fysiikasta ei yksinkertaisesti tajua, että ”sielumme” voisi siirtyä jonnekin muualle.
– En kuitenkaan jaa uskontojen näkemystä jostain mukavasta kuolemanjälkeisestä elämästä, vaan haluaisin yksinkertaisesti olla varma, että henkemme ja sielumme olisi osa tätä kosmosta siten, että se eläisi vielä maallisen kuolemamme jälkeen.
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 8/2016. Inquisition soittaa Helsingin Nosturissa 18.11. ja Tampereen Klubilla 19.11.