Volymian julkaisi uuden ep:n – bändin jäsenet avaavat levyn saloja biisi biisiltä

They Never Come in Peace on jämäkkä viiden biisin paketti modernia metallia.

Volymian.
Kuva: Jan Karlsson, Satu Velasco

Vuonna 2008 perustettu kotimainen metallipoppoo Volymian on tänään julkaissut uuden viiden biisin ep-levyn They Never Come in Peace. Levy löytyy kaikista hyvinvarustelluista suoratoistopalveluista.

Yhtyeen solistit Nitte Valo (ex-Battle Beast, Dreamtale), Tuomo Vänskä (Khiral, Bloodruin) sekä säveltävä rumpali Ville Velasco avasivat Infernolle biisikohtaisesti uuden ep:nsä salaisuuksia. Laita siis levy soimaan ja lue kolmikon kommentit tuosta alta:

Cold

Timo:- Biisi lähti rakentumaan kertsin säksättävän kitaramelodian ympärille. Intron kitaroissa kuuluvat Iron Maiden -vaikutteet ja soolollekin jätettiin tässä biisissä reilusti tilaa.

Tuomo:- Tämän tarina oli oikeastaan jatkumoa Project Alien -biisille, jossa en itse vielä ollut laulajana. Halusin saada biisiin klaustrofobisen tunnelman, maalailla kuvan jossain futuristisen avaruusaluksen käytävällä tapahtuvasta paosta. Mutta sen sijaan että päähenkilö pakenisi alieneja, hän pakeneekin omien tekojensa aiheuttamaa häpeää ja vääjäämättömiä seurauksia. Mistä se häpeä kumpuaa, sen voi jokainen kuvitella itse.

Mind Eclipse

Ville:- Jälkikäteen tajusin, että tätä säveltäessä oli Amorphis aika kovasti levylautasella. Itse kuulen vaikutteet nyt aika hyvin. Eikä se yhtään huono inspiraation lähde olekaan. Lopputulos alavireineen ja nykyisine laulajineen kuulostaa kuitenkin täysin tältä bändiltä. Tässä on semmoinen menevä festariralli, jota toivottavasti vielä joskus festareilla päästään tuuttaamaan.

Tuomo:- Tässä kävi taas oikein klassisesti, eli kun istuin makuuhuoneessa luurit korvissa ja hain inspiraatiota tämän stoorille, nousi mielikuva auringonpimennyksestä. Mutta sitten, koska eihän nyt perus taivaankappaleiden konjunktio ketään kiinnosta, ja meikä kun tykkää retostella ihmismielen vinksahtaneisuudella, niin mikäpä toimisi paremmin kuin pimennys ja mieli? Hulluushan se sieltä kurkistaa, ja voi pojat että siitä riittäisikin tarinaa iskettäväksi. Mielen hämärtyminen on siitä jännä juttu, että sitä ei voi kokonaisvaltaisesti pukea sanoiksi kukaan sellainen, joka sitä ei ole kokenut. Miten sä kuvailet hulluutta? Mitä silloin liikkuu päässä? Ja tähän upotettiin myös ajatus globaalista ajatusmaailman vääristymisestä, jonka seurausten korjaaminen ei sitten ehkä olekaan enää meidän omissa käsissä.

– Myös tässä biisissä haettiin ihan tietynlaista fiilistä, ja sen kuulee Niten laulussa mielestäni hienosti.

Nitte:- Haluttiin nimenomaan kertoa tarinaa, ei pelkästään kahlata biisiä läpi. Laulaminen on mielikuvien luomista, ja esimerkiksi Iron Maidenin Bruce Dickinson osaa tämän todella hienosti. Saman tyylistä tekemistä haettiin tähän.

Inhale Me

Ville:- Tämän sävellyksen kohdalla ajattelin että tarvitaan yksi hidas biisi, joka ei kuitenkaan olisi perinteinen sokeriballadi. Sävellys lähti bassokuviosta, jossa oli semmoinen James Bond -viba. Kaiken äänittelyn ja kahden tuottajan (Mikko Herranen ja Jarno Hänninen) työn tuloksena biisi sai nykyisen muotonsa, josta kyseinen alkuperäinen bassoriffi jäikin sitten pois. Mutta lopputuloksen koen yhdeksi bändin parhaista.

Tuomo:- Tämähän on meidän pakollinen koronaralli. Viime vuoden keväällä kun rajoituksia alettiin kiristää, ihmisiin vedottiin että pysyisivät kotona. No, eiväthän ne olisi halunneet pysyä, ja seuraukset tuntevat kaikki. Nitte on tässä ikäänkuin kertojana, ja meikäläinen on se vihainen pikku pöpön paskiainen. Hah! Biisin laulullinen kerronta kasvaa pikkuhiljaa biisin edetessä, ja tämän toteutuksessa Herrasen Mikon ”fiilisvalmennus” nousi arvoonsa. Mikollahan on tapana hakea laulajalle oikeanlainen mielentila ennen laulusuoritusta, ja tähän haluttiin saada fiilis taudista, sen alati vihaisemmasta aiheuttajasta sekä tuskallisesta lopputuloksesta.

Nitte:- Etenevä sairaushan on salakavala, se kuiskii taustalla vaikkei välttämättä näy päälle päin. Fiilis on lohduton, ja lopputulos… no, ei niin mukava. Mun mielestäni saatiin se hyvin välitettyä tälle biisille.

Depraved

Timo:- Levyn vihaisin kappale on sävelletty c-osan kitarariffin ympärille, jonka sointukierto toistuu hieman agressiivisempana sovituksena kertosäkeissä. Kyseinen riffi onkin ehtinyt jo kypsään 15 vuoden ikään, joten ehkäpä se oli korkea aika saadakin ulos pöytälaatikosta. Kosketinsoittimien säveltämisessä oli iso rooli EP:n miksanneella ja masteroineella Jarno Hännisellä.

Tuomo:- Siinä olikin purtavaa, kun pähkäilin tälle tarinaa. Funtsin tätä ihan viikkotolkulla. Puhutaan kovasti hyveistä; minkälainen on hyveellinen ihminen, mikä on kenenkin mielestä oikeaa ja kunnollista? Kuka pitää vaatimattomuutta hyvänä asiana, kun taas toisen mielestä omista tarpeistaan kiinni pitäminen on Se Juttu. Pitääkö olla kärsivällinen ja pitkämielinen zeniläinen jotta kelpaa suureksi tien viitoittajaksi, vai vaaditaanko massojen mielipiteiden liikutteluun puhdasta turmiollisuutta? Mitä on yksilötason hyveellisyys? En tiedä tuliko näihin kysymyksiin selvyyttä tämän biisin myötä, mutta omahyväisen kusipään leikkiminen laulun keinoin oli pirun siistiä.

Nitte:- Tähän saatiin toimivaa ilmavuutta vielä loppumetreillä. Vihaista mutta samalla eteeristä meininkiä.

War Machines

Ville:- Alkuperäinen sävellys on tehty jo vuosia sitten. Tämä oli se ensimmäinen biisi kun löysin 7-kielisen kitaran. Muutamien sattumien kautta biisi jäi kuitenkin ulos debyytiltä. Kun Nitte ja Tuomo tulivat bändiin, ajattelin että tähän saataisiin vähän tuoretta näkökulmaa. Kokeilu osoittautui hyvinkin toimivaksi, ja näin ollen ralli raavittiin mukaan julkaisulle. Tähän biisiin on myös tulossa myöhemmin video, jonka toteutti Kiljavan Opiston Voionmaan Koulutuskeskuksen musiikkivideolinja.

Tuomo:- Olin jossain vaiheessa kysellyt Villeltä aiheista, joiden ympärillä levyn teemat pyörisivät. Yksi aiheista oli sota. Mulla menee homma biisien tarinoiden kanssa lähes poikkeuksetta niin, että kuuntelen rallia useamman kerran ja odotan että mielikuvia alkaa nousta. Tästä tuli todella vahvasti sodan runteleman kaupungin fiilis, kenties jossain itäisessä Euroopassa. Kaikki se kauhu, tuska, pelko, ahdistus ja inhimillinen kärsimys jota sota aiheuttaa vyöryessään kaiken yli, sen halusin kuvata tämän sanoituksissa. Samoin myös halusin kuvailla sen epävarmuuden tunteen kun hajallaan olevat henkiinjääneet joutuvat pelkäämään sotajoukkojen ilmestymistä uudelleen. Enhän mä henkilökohtaisesti niistä mitään tiedä, mutta tämmöisenä mä sen voisin kuvitella.