Vuoden 2015 kovimmat, osa 4: Crimson Sun, Black Royal ja Sonata Arctica listaavat suosikkinsa

Annamme jo useamman vuoden perinteellä puheenvuoron artisteille, jotka paljastavat loppuaan lähestyvän vuoden kohokohdiksi muodostuneet levyt.

Sini Seppälä, Crimson Sun

1. Nightwish: Endless Forms Most Beautiful
– Tämän albumin myötä Nightwish palasi omien soittolistojen pyöritykseen, ja kehtaisin väittää, että se on kevyesti yhtyeen parhaimmistoa. Levy kolahtaa sen mahtipontisuuden ja moniulotteisuuden vuoksi sekä erityisesti siksi, että sen teema on hyvin lähellä omaa sydäntä.

2. Halestorm: Into the Wild Life
– Halestorm on yksi omista all-time-favourite-orkestereista, ja tätä uutta levykäistä olikin jo odotettu. Meininki on aiempiin albumeihin verraten jokseenkin enemmän old school rock’n’rollia ja kuulostaa tuoreelta. Lzzy Halen vokaalit eivät myöskään jätä kylmäksi!

3. Danko Jones: Fire Music
– Danko Jones on bändi, jonka kuuntelemisesta ja livenä näkemisestä tulee aina hyvä fiilis. Tuorein albumi ei petä, sillä se jatkaa bändille tuttua energistä ja asenteikasta linjaa. Sinkkulohkaisu Do You Wanna Rock on lehmänkelloineen suoraviivainen veto, joka saa jalat vipattamaan.

black-royal

Jukka Hiltunen, Black Royal

1. Midnight Ghost Train: Cold Was the Ground
– Uusi tuttavuus mulle. Törkeän kovaa surinaa ja pörinää. Makeasti svengaa trion soitto.

2. Clutch: Psychic Warfare
– Heittämällä vuoden kovimpia levyjä, vaikka ei ehkä bändin parasta antia olekaan. Fallonin tulkinta ja Gasterin groove rumpujensoitto on ihan ylivoimainen resepti.

3. Amorphis: Under the Red Cloud
– Vuoden kovin kotimainen, kansitaidetta myöten. I Rest my case.

sonataarctica2014

Henrik Klingenberg, Sonata Arctica:

1. Muse: Drones
– Tämä nyt ei ole ihan heviä, mutta kun kerran lopettivat electro/dub-
sekoilut – tai vähensivät niitä – ja kitarat soi taas, niin ei voi kuin
digata.

2. Nightwish: Endless Forms Most Beautiful
– Pieteetillä ja tietenkin isosti tehty levy, jälleen kerran. Toimii.

3. Whitesnake: The Purple Album
– Etukäteen pelotti, mitenköhän tässä käy. Hienosti sovitettu ja soitettu levy, ja vaikkei laulaminen taitu Coverdaleltä enää ihan entiseen malliin, se hänelle suotakoon.

Juttusarjan aiemmat osat löydät klikkaamalla tästä.