#112: Ihsahn – Sielunrikkoja

27.11.2013

Emperorin debyyttilevy on pian 20-vuotias. Ihsahn on tehnyt sen julkaisusta asti pesäeroa niin vanhaan bändiinsä kuin alakulttuurin ankariin sääntöihin, mutta tuntee nyt olevansa valmis katsomaan taaksepäin. Uusimmalla soololevyllään metallin ikuinen ulkopuolinen kuunteli Nietzschen neuvoa ja palasi primitiivisen tulkinnan pariin.

Teksti: Riitta Itäkylä

Olin nuori rockmusiikkia ja metallia arvostava, joskin juuri black metaliin suhteellisen välinpitämättömästi suhtautuva klassisen musiikin koulutuksen omaava viulisti, kun korvani altistettiin ensimmäistä kertaa omituisimmalle ja kiehtovimmalle Beethoven-coverille, jonka konsanaan olin kuullut.

Kitaroiden äänivalli, sovitus ja kappaleen rakenne olivat kuin suoraan ison Been sulkakynästä, erona tosin se, ettei orkesteria ollut missään. Tuttua särmää, melodiaa, tunnetta ja tekniikkaa oli sen sijaan senkin edestä.

Kappale oli Inno a Satana, ja se oli ensikosketukseni Emperoriin. Ajattelin, että tässä meillä on vihdoin raja-aitojen kaataja, linkki korkeakulttuurin ja niin sanotun kevyen musiikin välillä. En voi väittää itkeneeni, mutta voin rehellisesti tunnustaa kyseessä olleen liikuttava ja käänteentekevä hetki elämässäni.

Kelataan eteenpäin kuluvaan syksyyn. Näppäilen hikisin sormin norjalaisen kännykkänumeron puhelimeeni – mutta yllätyksekseni linjan toisessa päässä ei vastaakaan saksalaisittain murtava kuolleista noussut Ludwig von, vaan pehmeän norjalaisittain englantia murtava mies.

– Hei, Ihsahn täällä.

Puhelimessa puhua pulputtaa kohtelias, välillä nörttimäisesti hekottava ja hyväntuulinen muusikko, musiikinopettaja ja kitaristi Vegard Sverre Tveitan, 38 vuotta.

Teini-iässä hän perusti bändin, joka juhlistaa ensi vuonna In the Nightside Eclipse -debyyttilevynsä 20-vuotisjuhlaa.

– Olen ollut hyvin vastahakoinen herättämään eloon koko sitä vanhaa Emperor-hommaa, koska… no, ensinnäkin, halusin alitajuisesti kasvattaa etäisyyttä itseni ja Emperorin välillä niillä kolmella ensimmäisellä albumilla, jotka sooloartistina tein. En halunnut, että minut koetaan vain vanhan bändini spinoffina.

Elokuussa sosiaalisessa mediassa julkistettiin kohuaaltoja aiheuttanut tieto, että Emperor nousee ensi kesänä lavalle Wackenissa. Sitä seurasivat nopeasti lisävahvistukset myös Hellfestistä ja Bloodstockista. Koska muitakin meriittejä on ehtinyt kertyä, muusikko voi suostua nousemaan lauteille myös vanhan bändinsä kanssa, rennoin mielin.

– On vihdoin tullut aika, että olen tehnyt enemmän soololevyjä kuin Emperor-levyjä, ja Ihsahn on oma projektinsa. On helpompi antaa Emperorin olla taas osa musiikillista elämääni, mies nauraa vapautuneesti.

– Tunnen oloni turvallisemmaksi. Tämä voi ehkä kuulostaa tyhmältä, mutta luulen että kuka tahansa, joka tekee musiikkia työkseen tai jolla on tuonkaltainen menneisyys, ymmärtää sen, ettei ole aina helppoa samastua ihmisiin, joiden mielestä saavutit parhaan tasosi ollessasi 17-vuotias.

Lue koko juttu Infernon numerosta 10/2013 (#112).

Lisää luettavaa