Brittiläinen doomilmiö Cathedral herätti metalliskenessä aikoinaan innostusta ja hämmennystä. Uutta ilmaisua luonut bändi sai seuraajia ja joutui itse tyylillisen aallokon riepoteltavaksi. Testamentiksi jää yhtyeen kymmenes levy The Last Spire.
Teksti: Kimmo K. Koskinen
Lee Dorrian on doom-mies. Tyylin syvältä kouraiseva tenho piilee sen lopullisuudessa.
– Ihastuin doomissa siihen, että sen avulla ihminen saadaan tuntemaan itsensä arvottomaksi. Doomkentän ulkopuolelta tullut Swans järisytti: Raping a Slave -biisin kuunteleminen sai minut tuntemaan itseni nollan arvoiseksi. Kappale tyhjensi inhimillisistä tunteista aivan tyystin.
– Kun olin henkisesti täysin romuna, kuuntelin Troublen Skull-albumia. Se ei ole iloinen levy, mutta toimii huonojen fiilisten manaajana. Doom on musertavaa mutta samaan aikaan mieltäylentävää.
Cathedralin perustivat Napalm Deathin klassisilla alkupään äänityksillä räyhännyt Dorrian ja Carcassin roudari Mark “Griff” Griffiths. Mukaan liittyi heti myös Acid Reign -kitaristi Garry “Gaz” Jennings. Liki neljännesvuosisadan tuomiontoitotuksen jälkeen loppu tuntuu Dorrianista hyvältä. Pitkä ura oli yllätys, etenkin kun yhtye pääsi tavoitteeseensa jo tehdessään ensidemonsa.
– Mikään ei suoranaisesti kaduta. Niin kuin kävi, on hyvä. Menneitä ei kannata harmitella, koska jos ei olisi tehnyt aikoinaan niin kuin teki, nykyisyys olisi erilainen. Vaikkakin myönnämme auliisti, että joitakin asioita olisi ehkä kannattanut tehdä toisin, ainakin näin jälkeenpäin ajatellen.
Koukataan ennen kyseenalaisia vaiheita 25 vuoden taa. Silloin äärimmäisestä vauhdista tunnetussa Napalm Deathissä mesoamiseen kyllästynyt, Pentagramia ja Troublea diggaillut Dorrian sai ensi kertaa päähänsä perustaa doomyhtyeen. Nappiksen koesoittoihin eksynyt Mike Amott hengaili Dorrianin kanssa pari viikkoa kuunnellen tämän silloista cd-kokoelmaa, Black Sabbathin kuutta ensimmäistä levyä. Bändiä ei vielä syntynyt, mutta hengenheimolaisia alkoi löytyä yllättäviltä tahoilta.
– Nuclear Assaultin Dan Lilker oli oleellinen tekijä doomharrastuksessani ja Cathedralin synnyssä. Hän oli hyvä kaverini, diggasi doomista ja tiesi Acid Reignissä soittavan Gazinkin olevan alan miehiä. Hän tavallaan saatteli meidät yhteen.
– Griff, alkuperäinen basistimme, hoiti Carcassin groteskeja diaheijastuksia. Hän teki myös Under the Oak -doomfanzinea. Gaz puolestaan oli tavannut Griffin Candlemassin keikalla, jossa tämä oli kaupannut hänelle zineään.
Lue koko juttu Infernon numerosta 4/2013 (#106)!